Mallihaaveita ja mekkokuvaukset


Siinä missä en ole koskaan arjessa jaksanut innostua kouluun tai töihin meikkaamisesta, hiustenlaitosta tai muodikkaasta pukeutumisesta, minua on kuitenkin aina kiehtonut mallintyöt. Olen joskus haaveillut mallikansiosta ja mallin töistä.

Ensimmäistä kertaa olin hiusmallina keväällä 2009. Tamperelainen kampaamo ilmoitti ikkunassaan mallihausta värikoulutukseen. Luokkakaverini oli ilmoittautunut mukaan ja minäkin halusin. Niinpä istuin kampaamon penkissä ja hiuksiini värjättiin tumma alaosa ja päällihiuksia salmiakkineliön muotoiselta alueelta vaaleaksi. Tuolloin kouluttuja sanoi minulle ja toiselle tytölle ajan ja osoitteen Tampereella, missä haluaisi meidät nähdä valokuvausta varten. En mennyt, vaikka olisin saanut sen päivän  työssäoppimisesta Jyväskylässä vapaaksi. Ja kyllä, olen miettinyt monta kertaa "mitä jos".


No ei se "ura" siihen kuitenkaan kaatunut. Olen saanut olla useampaan kertaan mallina ystävälleni, joka teki minulle kampauksen ja meikin valmistujaisjuhliini kesällä 2010, kun valmistuin Liikuntaneuvojaksi. Hän on myös ollut luottokampaajani aina Jyväskylässä asuessani. Ja ehkä juuri hänen kommenttinsa ovatkin jättäneet orastavan haaveen mallin urasta mieleeni.

Olen miettinyt mallin uraa jopa sen verran tosissani, että olen selaillut mallikoulujen nettisivuja ilmoittautumistarkoituksessa. Olin jo menossa koekuvauksiinkin Rovaniemellä asuessani. Koekuvauspäivänä vaan sattuikin olemaan nuorten aikuisten pilkkipäivä, enkä enää jäältä ehtinyt koekuvauksiin, voisi sanoa että pupu meni pöksyyn. Nykyään seuraan instagramissa #modelcall ja #mallihaku hästägejä, ja kokeilen onneani silloin tällöin. Syksyllä 2017 minua onnistikin, kun pääsin malliksi ByPinjalle.


Tänä kesänä huomasin Venove Fashionin mallihaun ja sain instagramyhteistyönä tämän kuvissa päälläni olevan sinisen äitiys- & imetysmekon. Koska puoliskoni ei suostu valokuvaajakseni, odotin kuvien kanssa Jyväskylään pääsyä ja valokuvaajana toimi isosiskoni. Meikin tein itse ja hiukset tupeerasin isoksi palloksi, jonka taitoin nutturalle. Nutturan sijaintia vaihdettiin pari kertaa. 

Kaikki kuvat on otettu Olympus Pen epl 8 kameralla ja olympuksen m.zuiko 45mm 1:8 objektiivilla. Meillä oli myös mukana minun kamera Omd em 10 mk 2, jossa oli 40-150mm zoom objektiivi, mutta näissä ei taida olla yhtäkään sillä otettua kuvaa.


Tuolla koulun portailla, liian isoissa korkokengissä seisoessani ja paljain jaloin päkiäkävelyä harjoitellessani, minua alkoi naurattaa. Olen "aina" halunnut mallikouluun tai edes kurssille, mutten olisi ikinä uskonut, että isosiskoni järjestäisi sellaisen minulle.

Kuvauksissa huomattiin, että "mulla on tosi hyvä ryhti" on nykyään suuri huijaus. Enkä tosiaan osaa kävellä korkokengillä. Okei ne olivat oikeasti liian isot, mutta näyttivät kuvissa sata kertaa paremmilta, kuin omat kulahtaneet Vagabondini. Korkkarikävelun harjoittelua pitää silti jatkaa...


En myöskään ole koskaan imettänyt yhtä hankalan oloisesti ja jalat todella epämukavasti, mitä näissä kuvauksissa. Sitä ei silti kuvista huomaa ja juuri nämä imetyskuvat ovat minun henkilökohtaisia suosikkeja. 

Näin kuvia katsoessani sanoisin, että onnistuimme oikein hyvin! Kun karsitaan ne kuvat joissa tarkennus petti ja ne joissa puhun samaan aikaan kun kuva otettiin, jäljelle jää useita omaan silmään laadukkaita kuvia ja niiden lisäksi vielä paljon vähintään somekelpoisia. Esimerkkinä instagramiin lisäämäni kuva, jossa mekon helma liuhuu ihanasti, mutta mulla on toinen jalka ilmassa ja näytän yksijalkaiselta.


Mitä sanotte kuvien onnistumisesta? (tiedän epäreilu kysymys, koska ainoastaan imetyskuvat ovat niitä, jotka toimitin myös mekon valmistajalle...)

Viihdytkö sinä mieluummin kameran edessä vai takana? :)

Siivouspäivän pihakirppistelyä mummulassa

Elokuun viimeisen viikonlopun lähestyessä pakattiin koko perhe autoon ja lähdettiin mummun ja vaarin luo Jyväskylään. Äiti otti heinäkuisten ristiäisten jälkeen kaikki meidän kirppispussit mukaan ja nyt elokuun lopussa mentiin sinne selvittämään niitä ja perustettiin oma Siivoupäivän pihakirppis lauantaina 31.8. 


Torstaina ja perjantaina minä kävin vaatteita läpi, laitoin hengareihin ja rekeille ja osan myös kuvasin meidän omalle Siivouspäivän facebook tapahtumasivulle. Tavaroiden esillelaitto ja kuvaaminen oli oikeastaan aika rentouttavaa ja kivaa hommaa. Jos jotain tekisin toisin, olisi facebook tapahtuma pitänyt perustaa samaan aikaan, kun ilmoitettiin meidät Siivouspäivän kartalle. En tiedä oliko Siivouspäivän karttailmoitusta mahdollista muuttaa jälkikäteen, mutta itse en ainakaan osannut. Joten facebookissa tuotteiden kuvat eivät päätyneet sen suuremmalla yleisölle.

Kirpparin valmistelut olivat aikalailla minun vastuullani, mutta lauantaina "rakennettiin" kirppis yhdessä siskoni kanssa. Omasta mielestäni meidän kirppis oli tosi hieno ja ainakin yritettiin panostaa siihen huolella. Lopuksi vielä leiriydyttiin viltille autotallin eteen. Lapset söivät myös kirppislounaansa kivasti piknikillä.


Näin jälkikäteen Siivouspäivästä jäi hyvämieli. Sijaintiin nähden asiakasmäärä yllätti meidät kaikki positiivisesti. Harmi vain, ettei kysyntä ja tarjonta oikein kohdanneet. Paikalla kävi muutamia lapsiperheitä, mutta heidän lapsensa olivat jo koululaisia ja meidän lastenosasto käsitti lähinnä vauva- ja taaperovaatteita ja tarvikkeita.

Ja tottakai, koska saatiin myytyä ehkä 4 juttua, kuvasin kaikki loput facebook-kirppareita varten. Facebook kirpparit ovat taas ihan oma maailmansa ja pidin kyllä Siivouspäivän kirpparista huomattavasti enemmän. Vaikka live-kohtaamisessa olikin välillä hankala aavistaa halusiko virailijat vain katsoa ja lähteä vai oliko rupattelu toivottua.


Meidän kirppiksellä oli myös "Annetaan" osasto, jossa oli vaunut. Ne menivät facebookin kautta ja samaan pakettiin annettiin myös kaikki lasten vaatteet. Nyt ne ilahduttavat vähävaraisia perheitä Romaniassa. Muutenkin meidän kirpparilla tehtiin hyvänmielen kauppoja.

Seuraavaa Siivouspäivää varten tuli jo paljon ideoita, mutta saa nähdä toteutuuko ne vai päästäänkö tavarasta eroon jo ennen sitä.


Tämä kirppari oli muuten myös syy sille, etten saanutkaan vauvan 4kk kuulumisia julkaistua heti kuun vaihteessa. Sain kyllä istua koneella ja plärätä kuvia, mutta ne olivatkin vaatteiden kuvia facebookiin, eikä vauvan kuvia elokuun ajalta.

Tänään lapset palaavat päiväkotiin kahden viikon loman jälkeen ja puoliskoni on kesälomalla. Meidän koko perheen reissut taisi silti hetkeksi olla tässä. Oi arki oli ikävä!

Iloista uutta viikkoa just sulle! :)

Nelikuinen

Meidän pieni peikkovauva täytti jo neljäkuukautta! Hän kääntyi ensimmäistä kertaa vatsalleen vasemman kyljen kautta, tarkalleen viikkoa ennen kuin täytti 4kk. Isin innostamana hän pyöri jo matolla pitkän matkan kääntyillen selältä mahalleen ja mahaltaan takaisin selälleen. Ja tottakai pieni on ihan ihmeissään ja innoissaa uudesta taidostaan.


Välillä hän jää kyljelleen miettimään, kääntyisikö vai eikö. Ja hermotkin menee, jos liian kauan joutuu mahallaan olemaan. Kun eihän nyt ihan vielä voi muistaa, että onnistuu se toiseenkiin suuntaan. Oikeastaan mahalta selälleen ei taidakaan vielä ihan onnistua ilman kannustajaa. Tai pientä apukallistusta litteältä tyynyltä tai patjan painaumalta.

Hän on myös löytänyt peilikuvansa ja naurunsa. Hän on nauravainen, seurallinen, höpöttäväinen - todellinen ilopilleri. Hän nauttii kylvyistä ja syö kaiken minkä käsiinsä saa. Kädet hapuilee rättiä, paidanhelmaa, sitterin tukea ja kaikki maistuu. Paitsi tutti. Sen hän pullauttaa vaan suoraan ulos.


Meille tuli jo kutsu ensimmäiseen hammaslääkäriin. Se on vasta lokakuun puolivälissä ja siinä on jokin ryhmäinfo. Käsien ja kaiken muun syömisen sekä kuolaamisen perusteella ollaan hampaita jo vähän odoteltu. Turhaan toistaiseksi. Jää vielä nähtäväksi tuleeko ensimmäinen hammas ennen tuota puolivuotiaiden hammaslääkäriä. Jekun ensimmäinen hammas tuli nelikuisena, Nupun vasta kahdeksankuisena.

Ja vihdoin, ollaan käyty myös ensimmäisen kerran uimahallissa! Suunnittelin meneväni vauvan kanssa kahden jonain aamuna vietyäni lapset päiväkotiin. Se suunnitelma unohtui ja löysin itseni useampana aamuna yks kaks joko päiväunilta tai pyykkäämästä uimahallin sijaan. Nyt lähdin uimaan kaikkien lasteni kanssa ja hyvinhän se meni.


Vauva ihmetteli kaikkea ympärillä olevaa. Kylvyssä hän ei juurikaan tykkää olla selällään vaakatasossa. Olikohan uimahallin katto tai valot jotenkin tarpeeksi koukuttavia, että nyt sain uittaa häntä selällään ja hän sai lepuuttaa niskaansa pidemmänkin aikaa. Ollaan harjoiteltu sukellusrefleksiä kotona suihkussa heti 1kk iästä lähtien, joten sukellettiin myös ensimmäiset kerrat jo altaassa.

Vielä ei voi sanoa nauttiiko vauva uimisesta, vaikka hän tykkääkin kovasti kylvystä. Kertaakaan hän ei altaassa itkenyt ja ihan vähän alkoi jaloissa tapahtua uintiliikettä heti ensimmäisellä kerralla. Uskallankin veikata, että tästäkin vauvasta on kuoriutumassa samanmoinen vesipeto kuin sisaruksensa.


Nyt olen myös todennut, että osa kolmekuisen kiukkua on myös ollut aivan täyttä väsymystä. Vauvaparka kun ei saa nukuttua sisällä kunnon päiväunia Nupun ja Jekun nauraessa ja leikkiessä vieressä. Käytiin parina päivänä heti päiväkodin jälkeen puistossa ja vauva nukkui lähes koko puistoilun ajan ja oli taas loppupäivän niin ihana iloinen tyytyväinen itsensä, millaisena hänet olemme jo oppineet tuntemaan.

Siirsin nelikuisen neuvolaa aikaisemmaksi ja mitat käytiin ottamassa tiistaina 27.8., kaksipäivää alle 4kk iässä, koska lähdettiin Jyväskylään mummun ja vaarin luo keskiviikkona. Pituutta oli tullut hurjat kolme senttiä ja painoakin pikkuisen. Näin ollaan päästy pituudessa yli 60cm ja painossa saatiin 7kg rikottua. Niinpä tuon puolikkaan kolmoskoon teippivaippa paketin loppuessa pääsemme siirtymään neloskokoon ja housuvaippoihin.


4kk lääkärikäynti ja seuraavat rokotukset tuleekin sitten vasta 5kk neuvolassa tämän kuun lopussa. Hurjaa, sitten on enää yksi kuukausi puolivuotiaaseen. Jos puoliskoni ei intoudu antamaan maistiaisia ennen sitä, on ne kuitenkin jo kuukauden päästä edessä!  Näin kun asiat järjestelee tuntuu, että tämä vauvavuosi menee taas kerran ihan liian nopeasti!