2017 vuoden viimeinen postaus

Minulla oli tälle viikolle yksi tavoite blogin suhteen. Kirjoittaa vuoden viimeinen postaus meidän joulunvietosta. Tämä ei ole postaus meidän joulunvietosta, mutta tämä on vuoden 2017 viimeinen postaus. Ehkä jatketaan paremmalla tuurilla, onnella ja hermolla ensi vuonna. Toivottavasti.

Heinä- elokuun vaihteessa minun puhelin meni rikki. Löysin sen duplotiikerin seurasta vessanpöntöstä Jekun jäljiltä. Olin siis muutaman viikon ja lastensyntymäpäiväjuhlat ilman puhelinta. Tämä ei suinkaan vaikeuttanut bloggaamista syksyn osalta, olihan minulla läppäri. Ja uuden puhelimenkin sain parin viikon päästä. 


Bloggaamiseen tuli uutta intoa, joka ei vielä ole ehkä siirtynyt blogiin saakka, kun sain ensimmäisen järjestelmäkamerani syntymäpäivälahjaksi. Kuvia on tullut otettua kahdessa kuukaudessa monta tuhatta ja pikkuhiljaa sisälläkin alkaa onnistua muutkin kuin "auto" asetuksilla otetut kuvat. Mutta läppäriä mulla ei ole ollut nyt kuukauteen. Se on kuulemma Saksassa huollossa. 

Ja nyt sen oikean viimeisen postauksen kirjoittaminen ja kuvittaminen hankaloitui tänään. Jekku nimittäin päätti kylvettää puhelimeni. Kylvystä karannut pikkumies haki puhelimeni eteisestä ja heitti komealla kopsauksella kylpyammeen pohjaan. Onni oli, että olin tapahtumahetkellä itse suihkussa ammeen vieressä ja sain samantien puhelimen sammutettua, pikakuivattua sekä riisiin kuivumaan. 


Joten, ensi vuodelta odotan, että läppärini tulee ehjänä vihdoin huollosta, blogi päivittyisi useammin kuin 5 kertaa kuussa. Tuhotaapero kasvaisi pois tuhoiästä ja keskittäisi uteliaisuutensa johonkin muuhun kuin tuhoamiseen ja sotkemiseen. Nyt blogi hiljenee (taas) loppuvuodeksi, mutta tauko tuskin on pitkä. Tiistaina alkaa arki, vaikka Elpulla onkin vielä ensi viikko lomaa päiväkodista.

Vähän harmittaa etten pääse päivittämään edes instagramia. Mutta kiitos pikkusiskolle, että sain kirjoittaa tämän postauksen hänen läppärillään. :) Tämän postauksen kaikki kuvat on muuten Elpun ottamia.

Toiveikasta ja onnellista vuotta 2018 teille kaikille! 


Mihin maskoteilla on kiire?

Kauppakeskuksissa on paljon tapahtumia pitkin vuotta. Usein näissä tapahtumissa on ohjelmaa myös lapsille. Yksi tunnetuimpia lienee Riitta ja Ti-Ti Nalle kavereineen. Meidän kauppakeskuksessa oli tämän joulukauden avajaisissa Kikattava Kakkiainen, josta koitui lapsille pieni pettymys, joka jäi vähän ihmetyttämään minua.

Lasten serkku tuli meille perjantaina ja olin päättänyt viedä lapset lauantaina uimahalliin. Samaan aikaan huomattiin, että kauppakeskuksessa on joulunavaus ja siellä on Kikattavan Kakkiaisen disko sekä joulupukki muorinsa kanssa. Lapset katselivat tapahtumalehtistä ja ihmettelivät miksi siinä on Kakkiaisen kuva. Sitten Elpu ja serkku rallatttivat kilpaa kumpi tykkää Kakkiaisesta enemmän. 

Muutin lauantain suunnitelmaa ja suuntasin lasten kanssa lounaan jälkeen kauppakeskukseen. Paljastin autossa, että mennään katsomaan Kakkiaista ja Joulupukkia. Auto täyttyi heti iloisista rallatuksista ja odottavasta jännityksestä. Elpu uhosi koko matkan halaavansa ja antavansa pusun kakkiaiselle.

Oltiin paikalla kun disko alkoi, mentiin ylätasanteelle,  jotta lapset näkisivät jotain, koska luonnollisesti lavan edessä oli tungosta. Viimeisen laulun aikana Citykani ilmoitti,  että kun kaikki kuitenkin haluaa, niin nyt saa tulla lavan eteen halailemaan. Nappasin Jekun rattaisiin samantien ja kiiruhdettiin alas jonoon, johon tuli perheitä meidän jälkeenkin.


Pidin huolen ettei lapset etuile muita ja päästiin yllättävän nopeasti lähelle esiintyjiä. Tapahtuman juontaja ilmoitti mikrofoniin, ettei ole aikaa yksityiskuviin, vaan nyt halataan nopeasti ja vanhemmat voi ottaa kuvansa kauempaa. Tungos esiintyjien ympärillä hälveni, hoputin lapsia menemään reippaasti kohti Kakkiaista ja päästiin kosketus etäisyydelle. 

Kaikkiainen käänsi selkänsä ja poistui paikalta. 

Ihan oikeasti.

Elpu katsoi minua surkeasti, pettyneenä ja itku ihan tulossa. Meidän vieressä oli kaksi lasta ja takaani tuli tuttu äiti kahden lapsensa kanssa. Jonossa oli 7 lasta, jotka kaikki olisivat varmasti mahtuneet halaamaan Kakkiaista ja Citykania samalla kertaa, mutta ei. Maskotti käänsi lapsille selän.


Tiedättehän sen, että oman vuoron jonottaminen ei ole lapsille mikään itsestäänselvyys. Ja varmasti kaikki lasten kanssa aikaansa viettävät tietävät kuinka isosti lapset tuntevat. He innostuvat täysillä, he odottavat ja he muistavat. Lapset myös pettyvät isosti. Ja mielestäni tällaisessa tilanteessa pettymys oli turha. 

Että kertokaa minulle, mihin niillä oli niin kiire, että viimeiset lapset sai jäädä itku kurkussa vilkuttamaan maskottien poistuville selille?  Juuri ennen tätä kerrottiin että Joulupukki on ylhäällä ja keppihevoskisat on alkamaisillaan. Ja lavan ohjelmista tulee tunnin tauko. Että ei ainakaan roudareiden ja seuraavan esiintyjän takia ollut kiire. Vaan mihin? Älkää sanoko että tauolle, koska kaikki asiakaspalvelunammattilaiset hoitavat asiakastilanteen loppuun ennen kuin kääntävät selkänsä ja häipyvät tauolle.

Miksi pitää antaa ensimmäisten 35 perheen halata ja jättää viimeiset 3 halaamatta? Eikö tähänkin päde reilunpelin henki "kaikki halaa"? Vai eikö meitä nähty? Elpu nyt onkin niin pieni ja Kakkiaisella varmaan huono näkyvyys puvustaan, että en ihmettelisi jos häntä ei nähty. Mutta serkku on paljon pidempi ja siinä oli vielä muutama muukin, eikö heitäkään nähty? Olisiko minun pitänyt vaan sanoa lapsille, että juoskaa kiinni?

Meidän lasten harmin pelasti lasten mielikuvitus ja tilanne taju. Serkku päätti, että Kakkiaisella oli varmasti kova kiire vessaan, mille sitten naurettiin ja mentiin katsomaan Joulupukkia, joka ei karannut kesken jonotuksen. Lisäksi päivän kohokohta, eli uiminen, oli vasta edessäpäin.

Oletteko te pettyneet ostoskeskuksissa tai muualla julkisissa tapahtumissa vieraileviin maskotteihin? Mihin niillä on kiire? 

Kohti joulua: Joulun todellinen taika

Tervetuloa seuraamaan Kaksplus blogiverkoston tyttöjen omaa joulukalenteria. Päivittäin eri bloggaajat julkaisevat jouluaiheisia postauksia, joiden matkassa pääset fiilistelemään joulun tunnelmaa jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä tai pongaa vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin.

Jouluaattoon on enää kolme yötä. Vielä on aikaa panikoida ja kerätä stressiä. Onko lahjat hankittu ja paketoitu? Muistitko joulusiivouksessa myös sen keittiön nurkkakaapin johon tuskin kukaan jouluna kurkistaa? Mitkä vaatteet aattona päälle? Onko joululomareissuun pakattavat vaatteet jo pyykätty?  Koekinkkuja on jo paisteltu ettei vaan juhlakinkku epäonnistu. Kiirettä riittää ja tekemistä on vaikka muille jakaa.

Kaiken tämän häsellyksen keskellä saattaa unohtua se mistä joulussa oikeasti on kyse. Mistä voit löytää joulun taian kaiken kiiren keskellä?


Pysähdy.

Katso ympärillesi.

Kynttilät ja jouluvalot tuovat ihanasti joulun tunnelmaa. 

Glögin, piparien ja muiden jouluherkkujen valmistelemisesta leijailee joulun tuoksu. 

Kuusen alla saattaa olla jo kasa lahjoja. Ne saa lasten silmät säihkymään. Sieltä sitä joulun taikaa kannattaa etsiä: lapsista.

Minä annan sinulle pienen kauniisti paketoiden lahjan. Et tiedä mitä sen sisällä on. Etkä voi ravistaa sitä tai koputtaa, et edes ottaa käteen arvataksesi mitä siellä on. Minä annan sinulle lahjaksi joulun taikaa kun 

hymyilen, ehkä tervehdinkin, kun kävelet vastaan kadulla. 

päästän sinut yhden kaakaopakettisi kanssa oman täyteen ahdatun ostoskärryn ohi kassajonossa.

kiitän bussikuskia ja kassaneitiä.

Arvaatko näistä esimerkeistä missä se joulun todellinen taika on? Se on sinussa itsessäsi. Ja sitä saa kun sitä antaa. Hymyllä pääsee jo hyvin alkuun.


Ja ihan vinkkinä vaan siltävaralta, että kuitenkin ennen jouluaattoa ja Joulupukin kuumaalinjaa lastenohjelmineen tarvitsette pienen lepo- taikka työrauhan, voi lapsia muistuttaa Joulupukin vaativasta työstä ainakin Netflixin välityksellä.

Arthur Christmas saa meidän perheen molemmilta aikuisilta vahvat suositukset. Uudenlainen tarina Joulupukista, jossa tärkeä opetuskin. Meidän kolmevuotiaan keskittyminen ei riittänyt aivan loppuun saakka, mutta todellakin suosittelen!

Netflixistä löytyy aito Joulupukki ja Noitarumpu. Frozen aiheisia lyhyt elokuvia on useampia mm. Frozen kuumnetta 8 min, Olafin jouluinen seikkailu 22 min.

Vähän isommille lapsille, mun lemppari elokuva Viisi Legendaa, joka ei nyt varsinaisesti ole jouluelokuva, mutta sielläkin Joulupukki seikkailee. Ja tietysti Anastasia, joka myös tulee jouluisin usein telkkarista.

Taianomaista joulunaikaa kaikille! 💝

Eilisen luukusta paljastui vinkkejä lasten kanssa askarteluun löydät ne Kiljusten blogista ja huomisen luukku paljastuu Snow One Like You - blogiin. 

Joulukalenterimme löydät myös instagramista #kakspluskohtijoulua

Pikkujouluissa kuokkimassa

Meillä on ollut muutamia blogiverkoston tapaamisia pitkin vuotta, keväällä nähtiin lasten kanssa Naurusaaressa ja syyskuussa olin itse järjestämässä tapaamista Helsingissä Radisson blussa. Pikkujouluista juteltiin silloin tällöin, mutta loppujen lopuksi meillä oli kymmenen päivää sitten pikkujoulut, jotka Yhtä kuin -blogin Jane meille järjesti ihan itsekseen.

Minä pitelin facebookilmoittautumistani "ehkä"ssä lähes viimeiseen saakka, kun en ollut aivan vakuuttunut pääsemisestäni. Yön pikkutunneille suunnitellut juhlat ja julkisen liikenteen hassut aikataulut eivät aivan kohdanneet ja haastetta lisäsi poika jonka yöt eivät oikein suju ilman äitiä. Mietittiin vaihtoehtoja "koko perheen reissun" ja "äidin oman reissun" välillä.


Sattumalta äitini oli Tampereella samaan aikaan, joten pääsin lähtemään, kun otin Jekun mukaani. Ajeltiin Tampereelle lauantaina valoisan aikaan ja ajettiin lähelle äitini hotellia, (ilmaiset parkkipaikat kunniaan!). Jane kertoi aamupäivällä Tampereen säästä ja varauduin juhliin sadetakilla ja kumisaappailla, tietysti otin toiset kengät mukaani. Kärräsin Jekun ja tavarani äidin luokse ja hotellille saavuttuani huomasin toisen vaihtokenkäni pudonneen matkalle. Onneksi matka hotellilta autolle oli vain pari korttelia ja kenkä löytyi, eikä edes mistään lätäköstä.

Käytiin mummun hotellihuoneessa sen verran, että vaihdoin vaatteet ja todettiin kaikki nälkäisiksi. Päätettiin kävellä subiin, mutta mentiinkin heseen. Vielä hamppareita odotellessa laitettiin tyttöjen kanssa viestiä ja minulle tulikin kiire Koskarin Vilaan stailaukseen. Tulipahan samalla muisteltua Tampereella vietettyjä kouluvuosia, kun söin ranskalaiset vauhdissa kiiruhtaessani kohti keskustaa.


Tunnistin Janen Vilan edessä ja seuraavaksi olinkin jo myyjän kanssa pukkarissa sovittelemassa nahkahuosuja jalkaani. Molemmat minulle ehdotetut tyylit olivat tosi nättejä, mutta jotenkin aika kaukana minusta (huppareista ja farkuista tai tirkoo paidoista). Kuitenkin se asu joka minulle jäi päälle, oli aivan täydellinen. Tällä kertaa pysyin vahvana enkä ostanut mitään, vaikka Private Shopping iltaamme kuului -15% alennus ja housut olivat ehkä maailman mukavimmat jalassa. Toinen stailattava oli Kiljusten blogin Minna.

Alennuksen lisäksi Private Shopping sisälsi pientä naposteltavaa ja kuohuvaa juomatarjoilua. Saatiin myös jälleen ihanat goodiebagit mukaan ja tässä kohtaa selvisi, etten ollutkaan ilmoittautunut pikkujouluihin. Olin kyllä ilmoittanut kumman Oppi&ilon pelin ja minkäkokoiset Papun sukat bagiini haluan. Facebook huijasi minua, enkä tajunnut että "ehkä"n jälkeen pitäisi vielä painaa harmaata tekstiä "osallistun", siinähän luki jo että osallistun.


Onneksi luuloilmoittautumiseni ei aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä edes siirtyessämme syömään Inez tapas bariin. Vaikka aluksi vähän säikähdettiin, kun varaus oli kymmennelle eikä 11 hengelle. Meille oli varattu sohvapöytä, jonka ääreen mahduttiin kahden puolin pyötää hyvin. Alkumaljat olivat kuoharia ja alkoholitonta omenasiideriä ja sitten odoteltiinkin illan menua.

Tarjoilit kantoivat pöytäämme jokaiselle oman pienen lautasen ja erilaisissa posliinikulhoissa eritavoin marinoituja kasviksia ja lihoja. Punajuuret, herkkusienet, oliivit, juusto, bataattiranskalaiset ja lihat jäivät erityisesti mieleen. Kana, koska se oli niin tulista, että nenässä tuntui ja toinen liha taas oli aivan äärettömän hyvää. Se saattoi olla bbq-possua, vaikka varma en ole minkään meille tarjotun tapaksen nimestä.


Jokatapauksessa maku oli mahtava ja Inez oli elämys. Kaiken muun kuulumistenvaihdon lomassa puhuttiin myös ruoasta. Vähintäänkin sen verran, että huudeltiin toiselle puolen pöytää saisiko oliiveja tänne päin ja leipää tuonne päin. Mutta erityisesti siitä lihasta, koska se oli niin hyvää, että kaikkien piti maistaa sitä.

Kävin myös tarkistamassa ravintolan naistenhuoneen alakerrassa, jota en olisi ilman vessan etsimistä edes tiennyt olevan olemassa. Alakertaan vei leveät portaat joiden alapäässä oli pieni baaritiski sekä noutopöytä, ilmeisestikin alakerrassa oli viihtyisän oloinen kabinettitila isompia ryhmiä varten ja heille oma tilava narikkakin.


Suurimman osan pikkujouluilta jatkui vielä Gloriaan, mutta itse poistuin jälkiruoan jälkeen. Olihan kellokin jo  hieman yli kymmenen kun chilikakku ja jäätelöt oli syöty. Äiti ajoi nukkuvan Jekun kanssa hakemaan minua ravintolalta ja oli aika suunnata kohti kotia. Ja vasta kotona tutustuin kunnolla goodiebagin sisältöön.

Pari yhteistyökumppania oli tiedossa jo ennen pikkujouluja, kun Jane laittoi kyselyn kumman Oppi & ilon lautapelin haluamme ja jalkojen kokoja Papun sukkia varten. Peli vaihtoehdot olivat Hoksaa! (4-99 vuotiaille) ja Vauhtia ja vipinää (3-6 vuotiaille). Peleihin tutustuttuani ajattelin Vauhtia ja vipinää olevan meidän kolmevuotiaalle mielekkäämpi.


Äkkiseltään esittelyn perusteella hoksaa vaikutti vaativan hieman enemmän keskittymistä, kun taas Vauhtia ja vipinää soveltuu varmasti temppuineen ja sammakoineen hyvin meidän muutenkin liikuntaa rakastaville lapsille. Emme ole vielä testanneet peliä, sillä paketoin sen kuusen alle.  Yllätys oli vähällä mennä pillalle, kun Elpu ehti löytää sen väliaikaisesta piilosta. Sain muuten pari päivää ennen pikkujouluja äidiltäni kuvaviestin tästä kyseisestä pelistä. Äitikin ajatteli että se olisi Elpulle mieleen edellisen mummulavierailun Twister pelin testailun perusteella.

Martinex lahjoitti kaikille Muumi-leivontasetin josta löytyy kaulin, leivonta-alusta sekä muotteja. Minun kassissa oli näitä kaksin kappalein ja annoin toisen äidille mummulaan vietäväksi. Annoin Elpun avata paketin Jekun päiväunien aikana ja pikkuveljen herättyä alkoi kaduttaa. Enpä tullut ajatelleeksi, että tosiaan mulla on kaksi lasta jotka ehkä molemmat olisivat halunneet pikkukaulimen. Nyt ostettiin piparitaikina tarvikkeet, että päästään testaamaan piparinleivontaa vielä ennen jouluaattoa.


Herkkuisuita muistettiin Earth Controllin taateleilla ja manteleilla, omani odotavat vielä kaappiin piilotettuna. Säästän niitä matka evääksi, kun lähdetään joululomalla Jyväskylään. Mandragoralta saatiin Bailey's kermaliköörin aromilla maustettua kahvia. Pikkujouluista on alle kaksiviikkoa ja kahvi on loppunut. Eli taisi maistua meidän perheen ainoalle kahvinjuojalle erittäin hyvin. Tryffelit syötiin puoliksi.

Purkat ja xylitolpastillit tulivat myös kuin tilauksesta. Elpun päiväkotiin kaikki vievät oman pastillipurkkinsa, joten nyt on pastilleja sekä kotiin että odottamassa päiväkotiin pääsyä. Näistä purkkamauista kumpikaan ei ole minulle tuttu. Ostan yleensä aina niitä perusmarkuja vihreää tai sinistä minttupurkkaa. Piilotin purkkapussin myös puoliskoni koululaukkuun. Näitä voi tilata kätevästi kotiin tai suoraan kouluun ja päiväkotiinkin osoitteesta https://www.ksylitolikauppa.fi


Hemmottelua arkeen taas tuli XZ mustikka sampoon, mustikka hoitoaineen ja lasten muumi suihkusaippuan sekä Lushin Body conditionerin muodossa. XZ suklaa & vanilja sampoo ja hoitoaine olivat yhteen aikaan vakiotuotteita minun suihkuhyllyillä ja ostettiin siskojen kanssa XZ Tyrni sampoo ja hoitoaine äidin ja isin luokse, ettei aina reissatessa tarvitse raahata mukana. Mustikat pääsevät testiin heti, kun nykyinen sampoo loppuu. 

Täytyy myöntää, että minulle ei selvinnyt miten tätä vartalonhoitoainetta käytetään, ennen kuin luin Janen pikkujoulu postauksen. Vastaus on samaan tapaan kuin hiustenkin hoitoainetta. Nyt kun tiedän sen, pääsen testaamaan tätä joulusaunassa. 


Goodiebagin yksi olennainen osa on tietysti itse kassi. Tällä kertaa meillä oli Katokolta saadut Baggut. Hauskaa että kassilla on oma säilytys pussi. Näin se on helppo kuljettaa mukana vaikka laukussa kauppareissua varten. Design By Ilonan yksinkertaisen nätit joulukortit pääsevät meillä koristamaan omaa joulukorttinauhaa, kunhan saan sen ripustettua.

Lapin Marian Revontuli - mustikka vanilja - glögi ja inkivääri glögi tulivat matkahuollon paketista hieman pikkujoulujen jälkeen.Näitä ei olla vielä avattu, koska piti saada kuvat ensin. Elpu onkin kysellyt melkein joka päivä, että saako hän ottaa kuvia jotta saisi glögiä. No huomenna voidaan vihdoin avata. Inkivääriglögin saatan ottaa mukaan Jyväskylään. Uskallan veikata sen olevan mieleen minun vanhemmille.


Kiitos illan järjestelyistä Jane! Ja kiitos yhteistyökumppaneille.

Kiitos, että pelastitte unemme

Vuosi sitten lainasin äitikaverilta pinkin KonMari kirjan. Sen luettuani sain karsittua lasten pienet vaatteet, enkä enää säilönyt kaikkia äitiyspakkauslaatikoihin. Ja sen jälkeen pieneksi jäänet olen pakannut raa'asti eteenpäin, kun kaappiin on tullut uusia vaatteita. On kuitenkin muutama vaate, jotka kierrätyspussin sijaan piilotin omaan vaatekaappiini. Elpun pienet yöpuvut nimittäin.

Yöpuvut joiden varpaat ja kantapäät on puhkikuluneet. Joiden hihoissa ja rinnuksissa on värjäymiä ajalta, kun vanishia ei voinut käyttää, enkä ollut vielä tutustunut sappisaippuaan. Yöpukuja, joita ilman meillä tuskin olisi nukuttu sitäkään vähää mitä vuodenvaihteessa 2015-2016 ja sinä talvena nukuttiin.

Kun Elpu oli yksivuotias me etsimällä etsittiin unihaalareita joissa on sukkakärjet jaloissa ja vetoketjukiinnitys. Kaappini kätköissä on kaksi NameIt:n unihaalaria. Kolmas selvisi ehjänä Jekulle, joskin nyt siitä on kantapäät auki ja se odottaa pääsyään kierrätykseen pyykkikoneen kautta. Nämä koon 74cm yöpuvut osti äitini, kun unohdin pakata Elpulle yöpuvun Pölläkariin kesällä 2015.


Talvea kohti yöt pahenivat,  kun yöimetys vaihtui hysteeriseen itkuun ja raapimiseen sekä valvottuihin öihin. Etsin 86cm yöpukuja, mutta kaikki lastenvaatemyymälät myivät minulle "ei oo"ta. Sain vastauksen, että sen kokoiset lapset yleensä kävelevät jo, joten sukkakärjet ovat turvallisuusriski. Sitten äiti pelasti meidät jälleen.

Löydettiin Prismasta pehmeät, kotimaiset, luomupuuvillaiset Hilla clothing unihaalarit. Kaiken kaikkiaan vuoden aikana näitä 86cm Hillan haalareita tuli meille kolme. Lisäksi oli kaksi ohuempaa Ciraf yöpukua. Toisessa oli napit, joten se ei saanut kovin suurta suosiota kutisevan taaperon repiessä haalarin pois päältään.

Viime jouluna toivottiin Elpulle 92cm yöpukuja ja kummitäti olikin löytänyt H&M:stä sievät minnihiiri yöpuvut. Nyt niistäkin alkaa pituus loppua ja kantapäät vilkkua. Niitä ja yhtä raidallista saman kokoista käytetään nykyään vain päiväkodissa, vielä kun niitä kehtaa käyttää. Päiväkotikäyttöä lukuunottamatta unihaalarien aikakausi meidän perheessämme on nyt ohi.


Meillä ei enää asu kutisevaa taaperoa jonka nukkuminen vaatii vetoketjun, sukat, unihanskat ja vaipan. Meillä asuu pieni - omien sanojensa mukaan iso - tyttö, joka käy tarvittaessa myös öisin itsenäisesti vessassa, jonka nukahtamiseen ei enää aina vaadita unihanskoja taikka sukkia. Joten meillä on nyt siirrytty isojen tyttöjen kaksiosaisiin yöpukuihin.

KonMarin tavaroiden kiittäminen tuntuu vähän pöljältä, mutta näille 10 yöpuvulle se taitaa kuitenkin olla paikallaan, ennen kuin raaskin laittaa niitä kierrätykseen.

Kiitos että pelastitte meidän yöunet. En halua tietää kuinka vähän ja huonosti olisimme nukkuneet ilman teitä. Kiitos Hilla clothing joka valmistaa isompiakin kokoja sukkakärjellä ja vetoketjulla. Onneksi, enää ei tarvitse etsimällä etsiä uneen pelastusta. Kiitos palveluksestanne ja hyvää uutta elämää kierrätyksen myötä.