Tukkutilaus toi mun lempparit

*Tuotteet on itse ostettuja itsenäisenä Mary Kay kauneusneuvojana,

postauksen on kirjoittanut Petra Sängyn alla, ei tuotemyyjä. 

Tein maaliskuun alussa vuoden ekan Mary Kay tukkutilauksen ja ne tulikin torstain sijaan jo keskiviikkona! Edellisen tilauksen olen tehnyt muistaakseni huhti-toukokuussa 2024, joten jo olikin aika saada päivitystä omaan ihonhoitoon. Tällä kertaa omaan käyttöön tuotteita tuli kolme + puoliskolleni miesten setistä päivävoide.

TimeWise Miracle set ehti uudistua sillä aikaaa, kun annoin mun jälleenmyyjätunnusten umpeutua ja nyt olen siis käyttänyt tän uudistuneen setin tuotteita 2024 maaliskuusta alkaen, jolloin rekisteröidyin kolmatta kertaa itsenäiseksi Beauty Advisoriksi.

Ensimmäisen kerran olen tehnyt konsulttisopimuksen toukokuussa 2015, silloin en edes koskaan avannut intranettiä, jossa olisi tukkutilauksen päässyt tekemään, ostin vain Starter kitin, jotta sain käyttöön tuotteet joihin ei muuten olisi ollut varaa. Elokuussa 2019 rekisteröidyin toisen kerran, nyt ihan oikeasti ajatuksella, että kokeilisin ihonhoitoneuvontaa työkseni. 2024 rekisteröidyin jälleen, koska en enää pärjännyt mun ihon kanssa ja olin suoraan sanoen kärsinyt jo kaksi talvea ilman toimivaa ihonhoitorutiinia. 

Ja nyt lempparini palasivat peilikkaappiin! Ai että! 

Mun puhdistusaineelle kävi köpelösti. Käytiin marraskuussa Lohjalla uimassa mun isosiskon kanssa ja mukaan tuli myös meidän serkku perheineen. Tämän reissun lopputuloksena palasin takaisin asuntolaan ilman toista sukkaa - en vain löytänyt sitä enää pukkarissa pukiessani, en omasta enkä viereisistä kaapeista. Ja asuntolassa huomasin, että mun kasvojen puhdistusaine ei myöskään ollut uikkarikassissa vaikka olin sen sinne laittanut. Oma veikkaukseni on, että Kirppu ehti käydä kassilla sekä kaapilla sen verran, että sekä sukka että tuubi menivät johonkin kauempaan kaappiin, kuin niihin kahteen viereiseen, jotka tarkistin omani lisäksi....

Olen käyttänyt toisen setin puhdistuainetta nyt talven. Mutta tiiättekö sen tunteen, kun joku sun lemppari on loppu, saat uuden ja peset kasvot ekaa kertaa pitkästä aikaa taas sillä lempparilla! Kosteusvoide on myös mun lemppari, mun iho on super kuiva ja tämä voide on mulle tosi sopiva.

Tähän settiin kuuluu myös yötehotipat ja päivätehotipat. Mun iho ei vielä kestä päivätippojen SPF suojaa, joten sitä on reilusti, mutta yötipat on käytetty hyvin loppuun. Mietin pitkään ottaisinko nyt yötipat tähän tukkutilaukseen, mutta jätin ne seuraavaan. Nyt mulla on syy tavata lisää asiakkaita ja tehdä toinen tukkutilaus. :D 

Haluatko tietää mitä mun iholle tapahtui, 2022-2023, kun kulutin tuotteet loppuun ja jätin sitten vain hoitamatta? 

Mitkä on sun ihonhoidon kulmakivet? :) 

Innolla keskiviikkoon!

Tän viikon alkaessa mun kalenterissani oli 3 vauvahierontaa ja 1 futisjunnun kehonhuolto. Tämän piti olla siis Unelmalaatikon kiireisin viikko! Aika siistiä!

Toinen siisti juttu oli, että saatiin autokyyti Kirpun hammaslääkäriin! Me mentiin kävelleen neuvolaan maanantaina ja tänään oli tarkoitus tehdä sama reissu hammaslääkäriin. Mutta sattumalta mun ystävä kysyi voisiko tulla auttamaan jossain - ja mä keksin pyytää häneltä kyydin hammaslääkäriin.

Tein eilen ennätykset puhelimen askelmittariin! Ja tänään säästettiin aikaa muihin projekteihin kun saatiin kyyti. 

Ja projekteista puheen olleen! Sain vihdoin Nupun villatakin valmiiksi! Mä lupaan esitellä sen täällä, olen nimittäin kuvannut sitä vaihevaiheelta siitä saakka kun aloin sitä neuloa. Kuvasin valmiiksi myös vuoden aikana loppuneet kosmetiikka purkkini, koska mun vuoden eka Mary Kay tukkutilaus on tulossa tällä viikolla! Siitä on erityisen innoissani, koska mun iholla on ikävä - taas. 

Tänään tuli varmaan ennätys vastaamattomiin MYYJIEN puheluihin. Yksi soitti vielä kuuden aikaan ja sille sitten vastasin, mutta en kyllä nyt tilannut talouselämääkään. Mihinhän olen nyt työntänyt numeroni, että kaikki soittelee samana päivänä.

Huomiselle mulla on kaksi työprojektia Unelmalaatikon markkinoinnin lisäksi ja molemmat on oikeastaan aika innostavia!

Ja ehkä ekaa kertaa koskaan Sängyn alla blogin historiassa mulla on postaus suunnitelma - joka ei sisällä viikon tai koko kuukauden läpikatsauksia! :D 

Mutta nyt käyn nukkumaan, jotta jaksan olla koko päivän edelleen innoissani kaikista työjutuista. Ja ihastelen viimeisen kerran meidän taaperon unisia kasvoja, koska aamulla me toivotetaan hänelle hyvää syntymäpäivää ja taaperosta on tullut leikki-ikäinen! 

2km potkupyörällä

Mie hoksasin vähän myöhään että meillähän on synttärit tulossa ja pitäisi varata joku neuvola! Yritin kertaalleen soittaa neuvolaan, no puhelin oli ruuhkainen, suljin puhelun ja unohdin koko asian. Meillähän on kuin onkin myös sähköinen ajanvaraus olemassa! Muistelen, että oon kirjautunut sinne joskus kerran aikaisemmin, mutta sitä palvelua jota olisin silloin tarvinnut - en nyt kuollaksenikaan muista mikä se olisi ollut - sitä ei voinut varata netissä, jouduin soittamaan joka tapauksessa. 

Mutta 3v neuvolanpa voi varata netissä! Ja eilen kun sen muistin tehdä, saatiin aika heti tälle päivälle! Sen jo tiesin että tuohon klo 13 ajalle ei päästä järkevästi bussilla, että rattaat matkaan ja kävelyksi menee. Mutta sitä en muistanut, että tosiaan täältä uudelta kodilta tuo matka on reilu 3km, kun mä aina muistelen että se olisi lähemmäs 5km. 

Hain Kirpun mukaan päiväkodista 12.03, eli nukkarista. Hoitajilla oli kyllä tieto mihin aikaan tulen ja Kirppu oli mennyt nukkariin vaatteet päällä, että olisi helppo lähteä. En tiedä monelta lapset on saaneet syötyä ja kauanko he olivat olleet jo nukkarissa, mutta meidän pikku reppana oli aivan unessa, nukahtanut omaan petiinsä ja heittänyt ylimääräiset vaatteetkin pois.

Silti, vaikka hänet näin kesken unien haettiin, hän halusi pyöräillä. Pieni epäilys kävi mielessäni, näinköhän me ehdittäisiin ajoissa. Toki hän pääsee potkupyörällään varmaan kovempaa mihin tuota pyörää on suunniteltu, mutta mie kyllä ajattelin, että hän olisi nukkunut matkat mennen tullen. No ei nukkunut vaan hän pyöräili menemään ja navigaattorista matkamme kestoa seuratessa huomasin että pikkutyyppi potkutteli ihan reippaasti reilut 2km! 

Kuvailin matkalta videon pätkiä, jospa tekisin niistä Reelsin instaan, mutta en nyt tänään vielä ehtinyt sen kimppuun sen enempää, kun tein Unelmalaatikon juttuja.

Takaisin tullessa tuo matka tuntui tosi paljon nopeammalta ja lyhyemmältä vaikka tultiin ihan samaa reittiä. Ja reitti on tullut tutuksi sekä autoillen että bussilla kulkien, mutta en tajunnut että se oli noinkin nopea kävellä! Toki kotimatkalla Kirppu tuli rattaisiin vähän aikasemmin. Ja keskustaan päin kävellessä tutut maamerkit tuli näkyviin yllättävän nopeasti, kun taas neuvolalle päin mennessä maamerkkejä ei ollut oikeastaan lainkaan.

Aurinkoisen viikonlopun jälkeen ajattelin että ihanahan se on tuollaisessa auringon paisteessa käydä vähän pidemmällä kävelyllä, mutta maanantai sattuikin olemaan vähän harmaampi päivä. Mutta ihana päivä silti. Ja Kellarijumpan aikana tuli ihanasti aurinko myös ikkuinoista sisään. Tässä vähän aurinko ja väriterapiaa ystävänpäivä viikonlopulta. Ostin puoliskolleni ystävänpäiväkimpun, minä sain lahjakortin kampaamoon. 

Uusi viikko taas täällä täynnä mahdollisuuksia! Mun tän viikon kohokohdat on vauva-asiakkaat joita on ke-to-pe 😍

Mikä sua innostaa tällä viikolla? 

Viimeinen kuvistyö

Okei okei aikajärjestyksessä tämä lienee jotain öljymaalausten ja inhokkihiilityön välistä, muistan meinaan että hiilityön jälkeen keltaiset jalkapohjat ilmestyi pariinkiin työhön, joista toista ei enää ole. Tai siis ei näitä kumpaakaan enää ole, mutta siitä puisesta ei edes ole kuvaa enää.

Mulla ei ole aikajanasta nyt mitään hajua miten se todellisuudessa on mennyt. Mutta yksi kuvistyö oli maalata vanhalla puiselle alustalle. Se oli isompi puulevy, kuin ne levyt jota käytettiin keramiikka töissä, mutta keltaisia jalan jälkiä siinäkin. Se puinen työ oli mun mukanani Rovaniemellä ja oon varma, että se oli vielä meidän ekassa Kouvolan kodissakin. Käytin sitä levyä läppärin sylialustana. Sen jälkeen sitten en enää muistakaan. Ja jos en ihan väärin muista, niin se oli tavallaan pienoisversio tästä, joka oli seinällä vielä Ässän vauvavuonna. Paperinen työ lienee päätynyt poistoon 2020 muutossa, se taisi rypistyä tai revetä. 

No mutta siinä tämä viimeinen kuvistyö tältä erää. Tämä oli vaan iso paperiile maalattu työ, musta se oli kiva, nyt sitä ei enää ole. Sekin kuitenkin ansaitsee tulla muistetuksi täällä, niin kuin muutkin työt. 

Seuraavaa kuvispostausta varten täyttyy sitten tarttua pensseliin ja kankaaseen.

Mitä sä oon viimeksi maalannut? :) 

Ihanan itkettävä joululahja!

Mun isosisko soitti mulle joulukuussa, että lähenkö hänen kanssa Iltan keikalle. Noh hetken mietin että milloin liput pitää maksaa ja hän totesi et nää ostetaan nyt ja maksan oman lippuni sitten takaisin. Ja onneksi tehtiin näin ja valittiin paikkamme jo ennen puoltapäivää - samana päivänä kun liput tuli myyntiin. Nimittäin illalla konsertti oli jo loppuun myyty.

Ihan pienesti itketti jouluaattona avata kirjekuori josta paljastui kortti - joka oltiin valittu yhdessä edellisenä iltana ja kortin teksti. Sisko antoi lipun mulle joululahjaksi! Tämä alkuvuosi on muuten mennyt ihan hirveän nopeasti, johtuiko se siitä että oli mitä odottaa, vai siitä että on ollut aika paljon kaikkea menoa.

No helmikuu tuli ja meni ja oli aika hankkia junaliput - ja sitten tajusin, että jos otan Kirpun mukaan, pääsen lähijunilla koko matkan meidän kotiseisakkeelta Helsinkiin asti ilmaiseksi! Toki lähijunien kanssa joutuu välillä odottamaan eikä junat ole niin mukavia kuin pendolinot tai IC:t. Mutta nyt mentiin tarkan markan budjetilla. Kiitos pikkusiskolle, joka lupautui olemaan Kirpun kanssa konsertin ajan.

Lähdettiin junalle puolenpäivän aikaan, otin läppärin ja kaikki mukaan, kun ajattelin Kirpun nukkuvan junassa, no ei nukkunut, joten en sitten tehnyt markkinointimateriaaleja junassa. Helsingissä oltiiin puoli neljän aikaan, käytiin moikkaamassa isosiskoa töissä ja saatiin häneltä avain pikkusiskon luokse, melko raikkaassa tuulessa käveltiin sinne hengailemaan siksi aikaa että isosisko tuli töistä, laittauduttiin ja lähdettiin ratikalla kohti Savoyta.

Ratikassa alettiin jäljittämään meidän lippuja kun sisko totesi et "mä en varmaan lähettänyt niitä lippuja ikinä sulle", ja mietti poistaneensa ne sähköpostia siivotessaan.Selattiin sähköpostia kaikenlaisilla lippu-alkuisilla hakusanoilla todetaksemme, että meidän liput ei ihan oikeasti ole siellä. Seuraavaksi mä kaivoin whatsappista meidän keskustelua paikkojen valinnasta, löysin päivämäärän ja sisko löysi nettipankista maksusuorituksen. Sen perusteella tiedettiin mistä liput on ostettu ja onneksi nykyään kaikkialle pitää kirjautua sisään! Kappas vaan yhden salasanan palautuksen jälkeen meidän liput oli tallella. 

Ovet aukesi klo 19, me oltiin Savoyssa suunnilleen varttia vaille 20 ja oltiin ihan hyvissä ajoin. Paikkavalintakin oli hyvä, vaikka ensi kerralla otetaan takarivin nurkkapaikat, että voidaan epätyypillisinä suomalaisina tanssia ja laulaa mukana. Nyt istuttiin kiltisti omilla paikoillamme parven eturivissä.

Ja Kyllähän se jo tiedettiin etukäteen, että Iltan musiikki tulee iholle ja ihon alle, mutta ihan sitä en osannut odottaa, että hanat aukeaisi sillä sekunnilla kun Ilta alkoi laulaa. Että miksi ihmeessä edes meikkasin ihan tosissaan. :D Konsertissa oli väliaika ja ensimmäisellä puolikkaalla saikin itkeä ihan huolella. Toisella puolikkaalla olisi sitten tarvittu tanssitilaa. Mutta aivan ihana ilta ja Ilta oli joka tapauksessa.

Viimeksi olen käynyt konsertissa, kun Loiskis esiintyi Viitasaarella, silloin mukana oli isosisko, mummo ja Nuppu ja Jekku, siitä on muuten ihan hetki aikaa ehkä 7 vuotta... :D  ja nyt heti uudestaan ekaa kertaa isosiskon kanssa kaksistaan! 

Kiitos joululahjasta sisko ja ihanaa äitiyslomaa Iltalle! 

Kenen keikalle tai konsertiin sie haluaisit mennä? :) 

Aurinkoista viikonloppua!

Hei nyt on perjantai! Ja meidän viisi vuotias on sitä mieltä että tänään alkaa loma! Hänellä alkaa loma joka perjantai ja kaksi päivää lomaa on maailman paras asia ikinä! 

Maailman parasta on myös meidän uusi koti. Siis eihän tämä nyt enää ole uusi koti, kun tää on meidän ainoa koti nyt :D Mutta Kirppu puhuu aina edelleen "mennään uuteen kotiin", niin se nyt on vähän jäänyt päälle. 

Maailman parasta on myös auringonpaiste ja se miten valo tulee meidän uuteen makkariin ja olkkariin. 

Maailman parasta on myös napata kamera matkaan tonne aurinkoon. Toiset haluaa kuvata kultaisen tunnin aikana, niitä saakin Suomessa vähän odottaa, ettei kaikki valoisa aika ole harmaata.. Mutta mä rakastan kuvata suorassa auringon valossa, oon aina tykännyt. 

Maailman parasta just nyt on myös täyttyvä vauvahieronta kalenteri. 

Ja tällä hetkellä luureissa soiva lempparimusiikki:

- tänään heti ekalta kuuntelulta sille listalle pääsi Jannika B:n ja Tonin Kauniita lauseita, 

- lauantaina kuulin et Pikku G:ltä on tullut uusi biisi Sateenkaaret on pyöreitä on nyt ollu kuuntelussa tän viikon, ihana! 

- ja tammikuun lopussa jostain tuli mun korville Tupe. -Ankeet tanssiaiset ja tää on mun ihan lemppari nyt! 

-ja edelleen kovasti soi mun vakio suosikit viime vuoden puolelta:

emma - sattuu jos sattuu (tää kyllä saattoi tulla tän vuoden puolella mun Pikkusiskon listalta...)

Vain Elämää kausi 15 - noh kaikkien melkein kaikki biisit mut ihan lemppareita ILTA, Roope Salminen ja Waldo. 

Iida Nättinen - Me myself ja mä

Kuumaa - Tuhoaisti

Benjamin - Paremmin ku kukaan muu

Mitkä on sun lempparibiisit tulevalle viikonlopulle? :) 

Jälkimmäisen kuvan korvikset saatu yhteistyössä, niistä tuolla aiemmassa postauksessa. 

Mitä Sängyn alla luettiin 2024

Ajattelin tehdä jonkun näköisen sellasen listauksen mitkä postaukset kiinnosti vuonna 2024 ja siis nimenomaan niistä 2024 kirjoitetuista postauksista. Tästä tuli nyt sitten yllättävän iso projekti, koska edes google analyticstistä en saa ulos suoraa listausta nimenomaan niistä mitkä on julkaistu 2024, koska olen tässä parin viimevuoden aikana huomannut, että vuodesta toiseen, täältä käydään lukemassa yllättävän vanhoja postauksia! 

Aloin tehdä listausta käsin mutta sekin itseasissa katosi. Varmaan heitin roskiin pöytää siivotessani... Mutta mutta yritetäänpä nyt uudestaan. Ja numerojärjestyksen tarkistuksen ulkoistin ChatGpt:lle. :D

Tämä järjestys perustuu nyt Bloggerin tilastoihin, joita ei voi ihan virallisina käyttää, mutta tähän tarkoitukseen ne on ihan riittävän suuntaa antavat.

2024 luetuimpien postausten top 10 olkaatten hyvät! 

Aika moni näistä on ihan tavallisista arkipäivästä ajalta kun yritin herätä klo 6.15 kirjoittamaan blogia.

10. Kevään kutsu

9. Ammattilainen vai harrastebloggaaja?

Tämä lienee tässäkohtaa jo ikuisuus kysymys, mutta edelleen blogi päivityy! 

8. Keskiviikkoaamun helppous 

7. 6.30

6. Säihkypäivä on uusi saikkupäivä

5. Inspiroivaa aamua etsimässä klo 6.15

4.  38,3 kuumetta

3. Lapset lomalla 

2. Kaikki raskauskiloni x 4

Tein koosteen kaikista raskauksista ja taulukoin kuinka paljon painoni muuttui aina raskauden aikana. Tämä oli tosi hauska tehdä! 

1. Miksi vesi on ylimmän arvonlisäveron alainen?

Tämä jaksaa ärsyttää edelleen, mutta ei ihan yhtä paljon kuin sähkönsiirron hinnat. Nekin voisi tiputtaa alempaan alviin ja sitoa johonkin ihan muuhun kuin kulutukseen. Naurettavaa maksaa enemmän sähkönsiirrosta kuin käytetystä sähköstä. 

Ja mitä te sitten siis ihan oikeasti viime vuonna luitte? No top 3 postauksista löytyi näinkin uudet postaukset kun:

3. Paras pyykinpesuaine etsinnässä 

mitä on etsitty muuten tuolta toukokuulta 2021 asti! 

2. Mitä tapahtuu 3v neuvolassa? 

Ja tämä postaus jossa kurkistetaan Ässän neuvolakäyntiin on kolme vuotta vanha. Nyt pitäisi varata Kirpulle 3v neuvola! Synttärit on tässä ihan kohta! 

1. Liberolaukku & BabyBox 2022 

Tämä kiinnosti viime vuonna sitten kaikkein eniten. 

Mitähän blogivuosi 2025 tuo tullessaan? 

Synttärit helmikuussa

Maaliskuu on täällä! Ja tämä maaliskuu sai kyllä ihanan alun, toki niin sai myös helmikuu. Maaliskuu toi tullessaan virallisesti kevään - tai meille tosin kevättalven, koska lunta on satanut joka päivä. :D 

Palataan nyt vielä ihan pikkuisen kuitenkin helmikuuhun!

Mun työpöydällä on kirjekuori, jonka avaamista olen vältellyt. Olen kyllä avannut sen kerran, lukenut läpi ja pistin takaisin piiloon.  

1.2.2025 oli lauantai. Nukuin 10 asti ja heräsin puheluun, tuu avamaan ovi. Seuraavaksi hengailin olohuoneessa hetken kunnes puoliskoni kysyi olenko saanut isosiskolta viestin. No en minä tiedä, puhelinkin oli jossain. Oli tullut viesti, ja sitten vasta mulla syttyi lamppu. 

"Ai tän takiako sä tulit?" 

Jep. No sitten oli puolisen tuntia aikaa pakata listalta tavarat mukaan ja lähdettiin matkaan. Ensin luulin että me mentäisiin toisen kaverin luokse, mutta hän olikin kassin kanssa pihalla jo odottamassa, joten tajusin että ei jäädä sinne. Matka jatkui isoa tietä, ja kun ohitettiin kauppakeskuksen liittymä aavistin, ettei olla jäämässä Kouvolaan. 

Mentiin kiinalaiseen ravintolaan symään buffettiin, loputkin meidän yllätysseurueesta saapui sinne ja saanen todeta että paikalle saapuneet oli todellakin yllätys! Siskojeni saapuessa viimeisenä sain päähäni tiaran jossa luki Birthday Girl. Vatsat täynnä siirryttiin Lahden keskustasta Vierumäelle missä päästiin joogaan ja sen jälkeen pienen jonotuksen jälkeen mentiin uuteen kylpylään lillumaan ja testaamaan kaikki saunat.

Päivän päätteeksi sain kirjekuoren jossa oli pieni viesti kaikilta paikalla olleilta ja kortti, jossa luki kaikkien mukaan halunneiden nimet ja se lista oli pitkä. Ja sillä tavalla mulla on huono itsetunto, että mä en olettanut niin monen tykkäävän musta näin paljon!

Ja nyt samalla kun kaivan muutaman kuvan tähän postaukseen lähetän viestit niille joiden nimet on kortissa. Mulla on ihania ihmisiä ympärillä! Vaikka monesti Iltan "Kelle mä soitan" meneekin ihon alle ja luulen ettei mulla muka ole ketään, niin täällähän on vaikka ketä, kelle voisin soittaa ihan milloin vaan!

ps. mun synttärit on oikeasti lokakuussa. :D 

Milloin teillä on seuraavat juhlat? :) 

Käsintehtyjä koruja Haminasta

 *Mainos: Suskin korut

Olin toista kertaa mukana Hyvän Olon Messuilla 15.2. eli kaksi viikkoa sitten lauantaina ja tämä postaus on omistettu mun ihanille Messunaapureille!

Messut oli Kuusankoski talolla, joka on rakennuksena tuttu ulkoapäin mutta sisältä ei todellakaan. Kun löysin oman messu paikkani, galleriassa oli jo muiden pisteet hyvässä  vauhdissa ja messupaikkani naapurista löysin Suskin korut. Sain messupäivän mittaan udella Suskin korujen taustaa sekä kuulla Suskin omaa tarinaa. Hiljaisina hetkinä ihailin useampiakin korvakoruja ja uteliaana kyselin naapurini tuotteista. 

Ootko kuullut miten korumetallien materiaalit tarkistetaan? Kannattaa kysyä Suskilta, kun maaliskuun 1. ja 2. päivä hänet löytää korupöydän takaa kauppakeskus Veturissa! Korupöydältä löytyy tieto ja sen menetelmän sana oli niin vaikea, etten enää muista sitä.

Pyysin Jekun kummitädin mukaan messuille, ettei Unelmalaatikon piste jäisi tyhjäksi mun omien workshoppien ajaksi. Ja iltapäivän naapureitani seuratessani kysyin myös mikä oli Suskin korujen tyttöjen tarina. Siinä on nimittäin iloinen ja ihana parivaljakko! 

En ottanut messuilta yhtään kuvaa, vaikka kamerakin oli matkassa. Mutta kerronpa sen, että Suskin koruista löytyi hyöheniä - jotka saadaan elemän luonnollisen kiertokulun kautta onnellisen elämän eläneiltä kanoilta, kun heistä aika jättää. Koruissa on käytetty monipuolisia materiaaleja ja muotojakin oli marjoista nallekarkkeihin ja donitiseihin. Itse ihastelin nallekarkkikorviksia ja puisia koruja.

Pöytää järjestellessään Suskin puisia koruja siirreltiin ja niiden helinä kuulosti ihan pieneltä purolta. Minunkin korvistani löytyy nyt puiset korvakorut, kun sain Suskilta ihanat pähkinät!

Suskinkorut löytyy instagramista ja facebookista.

Kouvolan seudulta kannattaa mennä hipelöimään ja ostoksille heti huomenna 1.3. ja sunnuntaina 2.3., kun Suskin löytää Ihana Minä -messuilta Kauppakeskus Veturista Mall&Mall myymälän tiloista. 

Mitäs te tykkäätte mun pähkinöistä? Käytätkö sie koruja? :) 

Korvakorut: Suskin korut * Meikki ja hiukset: ihan ite * Kameran takana: pikkusiskoni

Inhokki hiilityö

Ootko lukenut mun aikaisemman postauksen "Kuvataidekoulun kasvatti"? No ei haittaa jos et just nyt muista lukeneesi sitä, en mäkään oo lukenut sitä ihan hetkeen. Mulla on muistikuva, että mainitsin siinä yhden hiilityön vaikka siitä ei ollutkaan kuvaa. 

Mä tiedän että oon hävittänyt sen työn, mutta tiedän myös että otin siitä kuvat muisoksi ennen sen hävittämistä. Ja nyt mä löysin ne kuvat! Joten tässä siis työ, jota inhosin tehdä. Työ jonka tein ihan niinkun itseä huvitti. Se oli aika iso, siksi mulla ei ollut intoa säilyttää sitä. Mutta kuitenkin siitä tuli lopulta niin kiva, että halusin siitä jotain muistoksi. 

Ohjeenanto kuului siis jotakuinkin näin: Valtava pahvi pohjaksi, siihen revitään sanomalehteä taustaksi ja sitten piirretään hiilellä siihen jalat. Mä en tykännyt jaloista, enkä piirtämisestä, enkä hiilestä.

Mun toteutuksessa on käytetty keltaista akryylimaalia ja hiiltä ja on siellä niitä sanomalehtiäkin. Ja musta oli ihanaa, että meidän opettaja antoi tällaisellekin luovuudelle tilaa.

Tän jälkeen jalkapohjat ja kengänpohjat pääsi toiseenkin työhön, mutta se on valitettavasti kadonnut. Se oli mulla vielä Rovaniemellä, mutta en muista onko se ollut mulla enää Kouvolassa.

Mikä inhokki työ sulla on jäänyt mieleen peruskouluajoilta? Tai kuvataidekoulusta, jos oot käynyt kuviksessa. :) 

2025 eka ja tammikuun vika

Hän istuu parketilla mustissa vaatteissa papereiden keskellä. Mitä täällä on tapahtunut? Hän ei koskaan letitä pitkiä hiuksiaan. Hiukset on aina joko sotkuisella ja takkuisella äiti nutturalla tai vaapasti selkää pitkin ja kehystäen kasvoja, ainakin sen viisi minuuttia heti harjaamisen jälkeen ennen kuin ne kietaistaan taas keikkumaan sotkunutturalle pään päälle ja kierre on valmis, pitkät ruskeat hiukset ovat useammin takussa kuin siististi harjatut eikä ainakaan ikinä letitetty! 

Ja entä nuo mustat vaatteet. Musta on hautajaisten väri. Luulin, ettei hän edes omista mustia vaatteita. Mutta ilmeisesti myös mustuus on tunkeutunut vaatekaappiin salakavalasti. Yhtä salakavalasti kun äitiyden eikun iän tuomat hennot juonteet otsalla ja silmien ympärillä. Toki atooppisessa ja kuivassa ihossa juonteet ja rypyt nyt tulevatkin näkyviin paljon aikaisemmin kuin terveessä, normaalissa ihossa. Myös normaalin ihmisen painoindeksi voisi auttaa ryppyjen ojentumiseen. Oletko koskaan ajatellut, että laihat vanhukset ovat ruttuisempia kuin pyylevämmät? 

Mutta eihän hän ole lainkaan ulkonäkö keskeinen ihminen! Eihän hänen pitäisi osata ajatella omia ryppyjään ja vielä vähemmän vanhusten ihoa! 

Mitä täällä tapahtuu? 

Työpöydän päällinen on tyhjennetty lattialle. Läppärin vieressä on epämääräinen kasa paperituotteita. Tuolilla, jolla normaalisit ihmiset istuvat, on lehtiä ja unelma kartta. Tehdäänkö täällä surutyötä, vihkojen ja papereiden ympäröimänä, kovalla parketilla ja mustissa vaatteissa? Mutta sekään ei selitä letitettyjä hiuksia. Huoneessa soi musiikki ja ainoa valonlähde on tammikuinen harmaus pienemmästä ikkunasta jonka sälekaihtimet on avattu. Musiikkia säestää rytmikäs läppärin näppäimistön naputus. 

Värikynät, vihkot, paperikasat ja korjausnauha. Kuittipino, kuulakärkikynä ja iso koristeellinen design muki puolillaan jo kylmäksi jäähtynyttä kaakaota. Työpöydän laatikko on auki ja jos se olisi yhtään isompi tai raskaampi, se varmasti putoaisi kohta joko rikkoen kaakaomukin tai sitten satuttaen mustiin pukeutuneen lettipäisen naisen polvea. 

Mutta ei se laatikko putoa. Koska se on eilen siivottu ja se ei ole painava eikä täynnä. Eikä täällä mitään surutyötä tehdä. Tänään on tammikuun viimeinen päivä ja laitetaan firman tammikuun kirjanpito ajantasalle. Ei tässä sen kummempaa. Sitä paitsi mun villasukat ei edes ole mustat. Ja ikivanhan kulahtaneen mustan puman collegetakin alla minulla olisi kyllä viininpunainen pitkähihainen ohut paita. Mutta koska aamupala patongin jälkeen tuli kylmä ja alkoi väsyttää, ei ole huvittanut vähentää vaatetta. 

Työnnän työpöydän laatikon ohimmennen kiinni. Tammikuun viimeinen päivä ja vuoden eka postaus. Mahtavaa, tästä tulee hyvä vuosi!