Rakastan olla äiti, koska....

25.5.2025

Viimeisen vuoden aikana oon tehnyt kovasti, mutten silti tarpeeksi, töitä Unelmalaatikon ja itseni eteen. On hetkiä kun en usko itseeni ja omaan tekemiseen yhtään, mutta jokaisen asiakaskohtaamisen jälkeen tajuan, että tää on just sitä mitä mun kuuluu tehdä ja mitä haluan tehdä.

Mitä enemmän oon tehnyt tehtäviä itseni ja liikeideani kirkastamisen eteen, oon tajunnut että mun ikigai on äitiys. Kaikki muut on olleet aina plan B tai jotain, koska äitiys ei ole ammatti. Siis ihan lapsesta asti. Pihalla vanhempien tyttöjen kysyessä mikä musta tulee isona, vastaus on aina ollut äiti ja sitten liikkaope tai jotain muuta. 

Mulla on maailman parhaat lapset, mutta se ei todellakaan tarkoita että äitiys olisi aina helppoa. Viimeksi tänään menin askarteluhoneeseen iltakaaosta pakoon. Samaan aikaan pitäisi olla aikuinen joka kertoo lapsille säännöt ja samaan aikaan oon pikkutyttö, josta tuntuu ettei nää toiset lapset halua leikkiä mun kanssa eikä niillä kiinnosta mitä mie niiltä pyydän. 

Taisin jopa mennessäni huutaa että älkää puhuko mulle ennen kuin olohuone on siivottu ja se en ole minä joka sen siivoaa. Ja sitten itketti, miksi en osaa olla sellainen äiti kun haluaisin olla.

Iltakaaos on mun pahin heikkous, mutta onneksi ennen sitä oli monta tuntia aikaa kerätä ihania hetkiä.

Päiväkodista nuorinta hakiessa hän meinasi, että pitää vaihtaa kaikki ulkovaatteet, en suostunut. Mutta tänään ei tarvinnu vääntää asiasta yhtään. Totesin vain, että tarvitset haalaria jos menette serkun kanssa ulos, mie käyn hakemassa sun kypärän niin mene sie jo serkun (ja hänen äidin) kanssa autolle. "Jee jee jee". Rakastan kolmevuotiaan vilpitöntä iloa.

 

Ja maanantaina Mary Kay mondayssa kokeilin ensimmäistä kertaa huulten rajauskynää huulipunan kanssa. Kotiin tullessa Kirppu katsoi minua ja osoitti omia huuliaan äiti mulla ei oo tota! Laitettiin yhdessä huulipunaa ja sanoin, että hän saa yhden mun huulipunan omaksi (sellaisen jonka hän katkaisi pari viikkoa sitten 😅) ai mulle ikioma? Kyllä! Voitteko kuvitella mikä ujo hieman epäuskoinen riemu siitä syntyi ❤️

Jekun kanssa korjattiin eilen läksyjä yhdessä ja vaikka julmakumi meinasi alkuun vähän ärsyttää, niin lopulta meillä oli ihana hetki. Ja tänään murjottamiseni päätteeksi kävin toivottamassa jokaisella nukkuvalle lapselle hyvää yötä. Lapsen ilme muuttui kun korvaan kuiskasi hyvää yötä äitin aarre, äiti rakastaa sua, olet ihana. 

Nuppu on äidin prinsessa, Jekku on aarre, Ässä on pikkumuru ja Kirppu pikkuprinsessa. 

Ässä on oppinut laskemaan rahoja ja meillä oli hauska kauppareissu jalkapallopelien jälkeen. Mulla ei ollut lompakko matkassa, kun luulin ettei peleissä olisi kiskaa. Käytiin hakemassa kotoa tyhjiä pulloja ja lompakko. Tällä kertaa kauppareissuun ei liittynyt pettymyksiä tai vinkumista, vaan laskettiin yhdessä paljonko rahaa on ja mitä sillä saa ja vaihdettiin sipsit toiseen merkkiin että karkkipussiin jäi enemmän rahaa. Ässä alkaa olla taitava myös sopivan pienten irtokarkkipussien keräämisessä. Siihen ei meinaan riitä mun matikkapää mitenkään, että saisin laskettua kuinka monta grammaa saa eurolla kun kilohinta on x. 

Nupun kanssa minulla on eniten opittavaa, tietenkin esikoinen kun on koekappale. Ja aika usein ylipäätään minusta tuntuu, että mä rakastan olla äiti, mutta nää lapset ei kyllä rakasta mua yhtään.

Ehkä se kuitenkin kantaa heitä tulevaisuudessa, että heitä on haluttu rakastaa ja auttaa, vaikka kotitöistä saakin vääntää.

Mie Rakastan olla äiti, koska noiden pienten ja jo aika isojenkin lasten ilot ja jutut on maailman parasta. Ja mulla on etuoikeus olla tässä heitä varten, silloin kun he kaipaavat. Mulla on etuoikeus ja ilo saada rakastaa näitä pieniä ihmisiä joka solulla, siksi mie Rakastan olla äiti.

Kaikki mikä voi mennä pieleen

21.4.2025

Niin monta juttua voi mokata ja pilata ihan ite. Tällä hetkellä vellon tunteessa, että olen epäonnistunut yritykseni kanssa, mutta samaan aikaan mulla on myös tosi syvällä tunne, että mä en tule ikinä saamaan palkkatyötä. Kukaan ei halua mua töihin. Ja olen kuulkaas nyt hakenut kevään aikana useampaa osa-aikaista työtä ja kesätöitä. Töitä joka kattaisi starttirahan kokoisen loven lompakosta. Ja kaikki menee pieleen. Viimeisimmän työhakemuksen lähetettyäni tajusin vielä nolanneeni itseni koko hakemuksessa. 

Kyseistä kesätyötä oli tarjolla ainakin kahdella eri ilmoituksessa. Toisessa oli mainittu vain paikkakunta ja toisessa oli mainittu paikkakunta ja kauppakeskus. Joten näistä kahdesta ilmoituksesta tuli jotenkin olo, että toimipaikkoja voisi olla kaksi. Noh lähetin hakemuksen ja tarkistin tilanteen - eip. Paikkoja on vain yksi. Ja minä vielä kirjoitin, että toiseen paikkaan haluaisin mieluummin koska siihen pääsee julkisilla helpommin kuin sinne, missä se todellinen työpaikka nyt sitten lopulta olisi. 

Noh tämä sähläys on täysin turha, mikäli huomenna saisin puhelun jatkohaastattelusta ja jos sitten vielä saisin kyseisen työpaikan kesäksi!

Tiedän myös sen että olen ihan itse vastuussa tästä kaikesta. Ujostelin alkuun markkinointia, vertaan itseäni liikaa muihin, teen hyviä suunnitelmia, mutta en toteuta niitä. Enkä edes osaa kertoa miksi en saa niitä toteutettua. 

Tarkoitus on ollut saada Unelmalaatikon some rullaamaan ihan omalla painollaan, eli siis tehdä julkaisuja niin paljon että voisin ajastaa vähintään viikon, mieluummin useammankin viikon postaukset etukäteen. Mutta mulla menee niin tuhottoman paljon aikaa yskittäisten postausten tekemiseen, että ennätys taitaa olla kaksi tai kolme postausta yhdessä päivässä. Olen joskus kirjoittanut jopa kolme blogipostausta yhdessä päivässä eikä tuntunut missään. Unelmalaatikon sisältöä tulee yliajateltua. 

Mutta sehän siinä onkin. Huijarisyndrooma on kova. Todella kova. En ehkä ole koskaan sanonut tätä julkisesti, mutta sanonpa sen nyt. Mun tavoitteeni on Unelmalaatikon alusta asti ollut päästä aloittamaan Baby Balance opinnot. Otin selvää eri vauvahierontakoulutuksista joihin minulla oli mahdollista osallistua. Käymäni Organic Spiritin koulutus oli hyvä ja varmistin ennen koulutusta, että onko minulla liikunnanohjauksen perustutkinnon perusteella tarpeeksi pohjakoulutusta tulla koulutukseen ja perustaa sen jälkeen koko yritystoimintani sen varaan. 

Katsokaas kun Baby Balance metodia pääsee opiskelemaan vain terveydenhuollon ammattilaiset, ja sillä listalla ei liikunnanohjauksen perustutkinnolla pärjännyt. No ei se mitään. Koska pääsin kuitenkin koulutukseen ja sain jo suorat ohjeet mitä pitää tehdä, jotta pääsen mukaan Baby Balance opintoihin joten reittihän oli täysin selvä. Ensin Organic Spiritin vauvahieronta koulutus. Sen jälkeen lääketieteen perusteet 15op maksaa 250 € kansalaisopiston verkko-opintoina ja sitten vaan heti mukaan Baby Balance opintoihin.

Rahaakaan tuohon BB opintoihin ei ollut, mutta eihän se ollut ongelma, koska pääsin jo perustamaan yrityksen ja hoitamaan asiakkaita, sain starttirahan, joten kaikki tulot joita yritykselle tulisi olisivat extraa, jotka voisin käyttää tuleviin opintoihin.

Ja sitten törmään huijarisyndroomaan, voinko edes mainostaa itseäni, kannattaako kenenkään ostaa mun palvelua? Olenko mä ihan surkea tässä mitä yritän, pitäisikö mun yrittää jotain ihan muuta? Mitä se jotain ihan muuta sitten olisi? No nyt on vähän myöhäistä perääntyä.

Mutta samalla ollaan edelleen siinä pisteessä, että yrityksen tulot ei riitä siihen, että pääsisin kouluttautumaan lisää, mikä toisi mulle lisää keinoja palvella asiakkaita ja mikä auttaisi selättämään huijarisyndroomaa. Ja sitten kun näitä tällaisia kivoja ajatuksia on yksinäinen mieli täynnä, niin voitte kuvitella että välillä se syö koko olemusta. 

Epäilen kykyjäni olla äiti. Olen aivan surkea, epäluotettava ja huono vaimo. Joten miksi ansaitsisin yhtään mitään. Kai mun elämän tarkoitukseni on vain epäonnistua kaikessa mitä yritän?

Voitaisko yrittää vielä kerran vauvaa. Voisin näyttää itselleni vielä kerran, että jos en mitään muuta osaa ja missään muussa en onnistu, niin edes mun kroppa osaa olla raskaana ja synnyttää ja osaan hoitaa vauvaa. (Ei, emme ole yrittämässä vauvaa, kuparikierukka on kulkenut mukana ongelmitta jo puolitoista vuotta.)

Ja koska niin valtava huijarisyndrooma aalto pyyhkii jatkuvasti ylitseni, olen jo miltei vainoharhainen senkin suhteen, ettei kukaan muukaan voi haluta minua - kuten lapset tai puoliso. Ja kun näitä ei osaa ääneen sanoittaa, niin tässähän sitä on hyvä olla yksin näiden mustien pilvien alla.

- - - - - - -

Tämä postaus on kirjoitettu samaan aikaan Mustan pilven alla (KLIK) kanssa

ja sitä seurasi Joskus pitää käydä syvällä, että voi nähdä pinnalle (KLIK)

Kiitos mielenkiinnostasi, valitsimme toisen

Otinpa eteeni puhtaan sivun, vaikka oikeasti mulla on luonnoksissa paljonkin juttuja odottamassa vuoroaan tai siis kuvia. Eikä mulla oikeastaan ole edes mitään asiaa. Mutta sitäkin enemmän on haluttanut jo monena päivänä tulla kirjoitamaan jotain. Ihan sama mitä, kunhan vaan jotain. Mutta en ole pysähtynyt läppärin ääreen ja oikeastaan olen ehkä vähän tietoisesti ja tiedostamattakin vältellyt ruutuja.

Kielteiset päätökset nimittäin ahdistaa. Ja sellaisia on tässä tullut vastaan pitkin kevättä. Nyt vihdoin yksi huoli on saatu ainakin osittain selätettyä, mutta sitten edelleen edessä on kysymys: Mitä mie nyt teen? 

En tiedä kerroinko teille siitä miten me päädyttiin loppuvuodesta muuttamaan. Tarina menee näin: Lauantaina sain viestin, jossa kerrottiin että keskustassa on talo vuokralle, jossa on kaksi vessaa ja voisi sopia meille. Myynti-ilmoitusta katseltuamme illan mittaan ja pienen keskustelun jälkeen laitoin sunnuntaina viestin ja sovittiin näyttö maanantaille. Maanantaina käveltiin koululaisten kanssa katsomaan taloa. Elettiin lokakuun loppua, ja torstaina irtisanottiin meidän vanha koti ja päätettiin muuttaa.

Muutama viikko sitten sain samalta henkilöltä viestin: ootko huomannut tämmösen työpaikan. No en ollut ja hain sitä heti! Mie olisin tuohon työhön täydellinen ja se työ olisi mulle täydellinen! Ja palkka niin hyvä, että vaikka se olisikin ollut vain määräaikainen, se olisi pyyhkinyt nykyiset rahahuolet mennessään. Ja koska sain vinkin samalta ihmiseltä joka tämän talonkin vinkkasi, niin latasin odotukset aika korkealle. 

Se työ on mulle, pakko olla ja mulla olisi siihen varmasti paljon annettavaa - ja mun koulutus luki pätevyysvaatimuksissa. Saatiin tää talo, josta hän mulle vinkkasi, joten tuo työpaikka kutsuu ja odottaa mua ja on mua varten, se on mun. Ja paikkoja oli tarjolla 2 - toinen varmasti mulle!

Kevään aikana olen laittanut työhakemuksia aika paljon, etsien kesätyötä ja kokoaikaityötä ja osa-aikatyötä, jotain mitä vaan, ettei tarvitsisi olla työtön työnhakija ja laittaa Unelmalaatikkoa takaisin pöytälaatikkoon. Ihan mitä vaan mistä vain saisin edes tonnin palkkaa kuukaudessa.

Tähän työhön mulla olisi ollut ammatillinen pätevyys ja se olisi ollut hyvin lähellä mun yläasteen aikaista unelma-ammattia. Täydellinen match. Ja kerkesin innostua jo pelkästään sen olemassa olosta. CV:n päivitys, hakemuslomakkeen täyttö ja sitten vaan odotellaan kutsua haastatteluun.

En muista, että mikään olisi pitkään aikaan pudottanut mua yhtä korkealta ja yhtä kovaa, kuin tämän kertainen sähköpostiviesti joka kertoi, ettei minua valittu edes haastatteluun. En päässyt edes näyttämään kuinka hyvin olisin sopinut työhön.

Aikani itkettyäni, suorastaan vollotettuani silmät punaisiksi, niin pettymyksestä, etten kelvannut edes haastatteluun kuin siitä, että epävarmuus vaan jatkuu, kävin huuhtomassa kasvot ja lähdettiin kohti kenttää ja Jekun pelejä. 

Puoliskoni lohdutti, että työhön luultavasti valittaisiin henkilöt jotka saa palkkatuen. Lopulta kun valintapäätöksestä tuli tiedote, totta kai googletin nimet. No toinen valittu oli ihan eri sarjassa. Ja oletettavasti molemmat jo ennestään tuttuja työnantajalle, piiri pieni pyörii. Pettymys ja itku muuttui ärsytykseksi. Ei mulla ollut alunperinkään mitään mahdollisuuksia noiden rinnalla.

Mun usko on nyt kovalla koetuksella, että vielä mä lyön oman yritystoimintani läpi tai mua odottaa jossain joku työ joka on just nyt mulle tarkoitettu. Mikä tarkoitus millään tällä on, opin vain etten kelpaa mihinkään enkä kellekään. Paitsi siis tietysti äidiksi ja perheelleni, mutta kun tässä maailmassa nyt vaan on sellanen tyhmä juttu kun raha, mitä ilman ei pärjää ja äitinä oleminen nyt ei valitettavasti ole rahaatuottavaa työtä.

Samaan aikaan mulla oli edessäni kytevä nuotio nimeltä Unelmalaatikko. Sydän sanoo että heitä lisää puita, nyt markkinoidaan isommin ja enemmän kuin ikinä jokaiseen ryhmään silläkin uhalla että saan bännit. Nyt sen nuotion pitää päästä roihahtamaan kunnolla ja vasta ollaan päästy alkuun. Nyt olisi mentävä vaikka seinästä läpi ja heti, mieluummin jo maaliskuussa - mitä muuten todellakin yritin - maaliskuussa, huhtikuussa, toukokuussa. Vaan pakko kumartua työkkärin puoleen ja kaataa vettä nuotion päälle ja tukehtua savuun kesäkuussa.

Virallisesti työtön työnhakija, vihdoin - koska nyt pystyn taas maksamaan laskut ja taas - olen hukassa. 

Kesän eka rengasretki

Puoliskoni oli jo kaksi viikkoa kesälomalla, joista ensimmäisen perjantaina lähdettiin reissuun. Koska meidän möhköfantti - seitsen paikkainen auto - on edelleen korjaamon pihalla, ollaan tarvittu vähän kyytiapuja kokoperheen reissuille. Näin myös meidän kesän ensimmäistä rengasretkeä varten soitin Mummun avuksi.

Jekku pääsi pelaamaan Ilves Cupiin Tampereelle. Niinpä perjantaina Mummu ajoi Jyväskylästä meille, nappasi Nupun kyytiinsä ja lähti kohti Tamperetta ja meidän majapaikkaa. Onnea on äidin ystävät jotka ovat pysyneet toistensa elämässä lukiosta aikuisuuteen, ja minunkin koko elämäni. Saimme majoittua mun Tampere-perheen luokse, joka aikoinaan majoitti minua, kun kuljin Jyväskylästä Tampereelle kouluun. Me loput suuntasimme sinne paria tuntia Mummua ja Nuppua myöhemmin.

Perjantaina autossa istuttiin melkein 3 tuntia pysähdyksien kanssa. 

Tampere kaksi yötä.

Lauantaina pelien välissä oli niin pitkät tauot, että ajeltiin kentän ja majapaikan väliä, ja melkein myöhästyttiin viimeisestä pelistä koska kröhm joku ehkä nukahti eikä toinen tajunnut laittaa herätyskelloa. Oltiin kentällä viittä vaille pelin alkua - yleensä kentällä pitää olla 30min aikaisemmin, mutta Jekku pääsi kuitenkin aloituskokoonpanoon. Se olikin turnauksen ensimmäinen voitettu peli meidän pojille.

Mummu ja Nuppu kävivät katsomassa yhden pelin ja suuntasivat jo lauantaina Jyväskylään. Sunnuntaina oli vielä kaksi peliä ja majapaikasta poistuttuamme tuttu reitti Tampereelta Jyväskylään tuntui tosi lyhyeltä. 

Sunnuntaina autossa n. 1,5h 

Jyväskylä yksi yö. 

Jekun toive olisi ollut jättää Jyväskylän pysähdys väliin, mutta ei me oltaisi mökillä saunaa ehditty lämmittää kuitenkaan enää sunnuntaina niin pysähtyminen oli hyvä päätös. Lapset ehtivät nähdä Vaariakin hetken ja mentiin melkein ajoissa nukkumaan. 

Maanantaina käytiin koulun kentällä testailemassa miltä isompi pallo tuntuu. Meidän molemmat pojat pelaa tällä hetkellä 3 koon pallolla, mutta Tampereella pelipallot olikin kokoa isommat. Mummu nappasi koululta molemmat tytöt kyytiin ja he lähtivät edeltä mökkiä kohti. Me lähdettiin poikien kanssa Prisman kautta ja matka jatkui yhden pysähdyksen taktiikalla.

Maanantaina autossa melkein kaksi tuntia. 

Mökillä kaksi yötä.

Ja mitäs sitä mökillä ensimmäisenä muuta tehtäisikään, kuin laitettaisiin sauna päälle! Mummolla oli siellä jauhelikeitto tuloillaan ja Kirppu oli jo ehtinyt yhdet vaatteet kastella, vaikka ei me lopulta tultu kuin ehkä puolituntia Mummun autoa myöhemmin. Mökillä ohjelma oli hyvin selvä: uitaisiin, saunottaisiin, syötäisiin ja nukuttaisiin. Ja pikkuisen potkittiin jalkapalloa ja pallo meinasi mennä järveen vain kerran. Ja vain meinasi, kerkesin napata sen juuri ja juuri. Maanantaina saatiin lapset nätisti nukkumaan ja käytiin vielä iltamyöhään kahdestaan saunassa ja uimassa.

Lapsia nukutti muuten mökillä tosi hyvin! Ja tiistaina, kun Kirppu ei nukkunut päiväunia, hän kävi ihan itsenäisesti nukkumaan! Tultiin saunasta sisälle aika tarkalleen kahdeksalta ja hän jäi pukemaan, kun minä menin laittamaan pyyhkeet ja uikkarit saunaan kuivumaan. Takaisin tullessani hän oli käynyt meidän sänkyyn Jekun viereen nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa pakkasin vielä suurimman osan meidän tavaroista ja vein valmiiksi autoon.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä mun siskot ja siskonpojat saapuivat mökille. Keskiviikko aamuna Kirppu kävi vielä saunomassa serkkujen kanssa ja kastelemassa varpaita järvessä. Kirpulla alkaa olla hyvät valmiudet oppia uimaan, toivottavasti uintikelejä riittää tänä kesänä! 

Keskiviikkona myöhäisen aamupalan jälkeen klo 11.30 me hypättiin Kirpun ja poikien kanssa autoon ja jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla suunnattiin auton nokka kohti kotia. Nuppu jäi vielä mökkeilemään tätien ja serkkujen kanssa.

Keskiviikkona autossa neljä tuntia.

Yksi tunti kotona, suihkun kautta vaatteiden vaihto ja vesipullot täyteen.

Matka jatkui kohti seuraavia Kymiliigan pelejä. Kentällä täsmälleen ajoissa klo 17.00 ja 30min ennen ensimmäisen pelin alkua.

Miten teidän loma on sujunut? 😊

Elämäni ekat mokkapalat

Tiesittekö että mokkapalat ja jalkapallo kuuluu yhteen.  Ja ilman jalkapalloa en olisi koskaan tenhnyt mokkapaloja!

Meidän perheen jalkapallo historia lasten osalta alkaa talvesta 2023. Jekun joukkue on perustettu helmi-maaliskuussa 2023, muistan sen siitä, että vein Jekun ensimmäistä kertaa treeneihin kun joukkue oli kasassa ehkä kolmatta viikkoa ja koululta lähdin takaisin kotiin ottamaan Kirpun 1v kuvat. Jekku on nyt siis pelannut joukkueessa n. 2,5 vuotta.

Nuppu kokeili jalkapalloa tyttöjen joukkueessa touko-heinäkuun 2023, heinäkuussa mukaan tuli yleisurheilu ja siirryttiin sinne. Ässä aloitti kesällä 2023 pallokoulussa ja 2024 marraskuussa pallokoulu vaihtui joukkuetoimintaan. Puoliskoni on valmentanut Jekun joukkuetta päävalmentajan roolissa ainakin huhtikuusta 2023, ellei jo aiemminkin.

Oikeastaan aika hassua ajatelle, että me ollaan oltu futisperhe vasta kaksivuotta, koska tämän hetken läheisimmät kaverisuhteet tulee tuolta futispiireistä, erityisesti Jekun joukkueesta. Ja kahteen vuoteen ei ole tainnut mahtua yhtään turnausta, jossa en olisi ollut mukana kannustamassa. Jekulla oli tänä keväänä yksi kaksipäiväinen turnaus Vierumäelle, näistä missasin ekan päivän - koska olin Ässän kanssa Lahdessa futiksen merkeissä. Uskallan väittää meidän perheen olevan aika omistautunut lasten harrastuksiin.

Meidän futishan pyörii pääasiassa iskävalmentajien ja joukkueen vanhempien talkoovoimilla. Meidän perheen talkoilut ovatkin olleet pääasiassa puoliskoni heiniä. Valmentaja kun on kentällä kaikissa treeneissä ja peleissä. Minä olen kentän laidalla keskittynyt kannustamisen lisäksi myös Kirpun ja Ässän tarpeisiin. Kaikki nämä kaksi vuotta, vaikka tottakai meidänkin joukkueella on ollut turnausten kioski- ja kenttävastuita.

Huhtikuussa otin Kevät Cupiin elämäni ensimmäisen talkoovuoron ja tein samalla elämäni ensimmäiset mokkapalat. Ja jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, niin tottakai tein samaan syssyyn myös vegaaniset mokkapalat muffinsivuokaan. Tottakai sen kerran kun leivon, niin tein sitten myös Nupulle omat ja Jekulla on joukkuekaveri jolla on samat allergiat kuin Nupulla, joten vein sitten kiskan ohi hänelle omat. Kiskoissa on yllättävän hyvin huomioitu allergeenit, mutta onhan munaton ja maidoton vähän nextlevel monelle, jolle ruoka ja allergiat ei ole ammatti tai arkipäivää.

Jos nyt saan olla ihan rehellinen niin Puoliskoni vaikutti olevan ehkä jopa kauhuissaan, että päätinkin nyt alkaa leipomaan yhtään mitään. Olisi pitänyt vaan olla onnellisesti hiljaa ja luottaa siihen että meidän perheen talkoo-osuus on hänen kauttaan jo hoidettu. Ja toisekseen kauhu oli ehkä ihan aiheellista, kun minä en ihan hirveästi viihdy keittiössä. Jos jonkun metatyön olen onnistunut hänelle siirtämään salakavalasti, niin se on ruokahuolto kaupasta lautaselle asti.

Kaikki yllättyi positiivisesti, eikä hermotkaan menneet kokatessa. Saan tehdä toistekin, ainakin kotiin. :D

Mokkapalapellin tein Valion reseptillä ja vegaanisen reseptin löysin Pullahiiren leivontanurkasta. Vegaaniversiossa oli tosin niin paljon kahvia, että hirvitti tehdä ne lapsille. Itse en ole koskaan juonut kahvia, enkä usko että se voi edes maistua hyvältä :D Seuraaviin voisin kokeilla tehdä vain tumman kaakaon. 

Täydellinen äitienpäivä

Ootko kokenut joskus äitienpäiväpettymyksen, vaikka et ehkä edes ole osannut kertoa millaisia järjestelyjä, lahjoja tai ajanvietettä toivoisit? Mullakin on ollut monta sellaista äitienpäivää, etten ole osannut edes kertoa mitä päivältä toivoisin, ja sitten pettynyt kun ei se vastannutkaan odotuksia - joita en edes itse tiennyt laittavani päivälle. Sitten tajusin lakata odottamasta mitään ja mulla on ollut jo monta täydellistä äitienpäivää! 

Tänä vuonna nukuttiin pitkään ja lähdettiin myöhässä lasten kanssa kirkkoon. Puoliskoni heräsi meidän tehdessä lähtöä ja mietti missä välissä avaan lahjat. Siihen totesin, että sitten kirkon jälkeen ennen kuin lähdetään syömään. Viimevuonna meillä oli ensimmäinen äitienpäivä, kun puoliskoni ei tehnyt enää viikonlopputöitä, joten aamupala sunnuntaina ei ole koskaan ollut osa mun äitienpäivää - eikä meidän isänpäivää. Isänpäivänä me herätettiin puoliskoni lauluilla ja lahjoilla vasta kirkon jälkeen ja hän sai nukkua yövuoron jälkeen puolenpäivän yli. 

Tiedän että olen joskus kokenut pahastikin äitienpäiväpettymyksiä, mutta nyt en edes osaa kuvailla sitä tunnetta, en enää muista sitä. 

Aikaisemmin ollaan vietetty äitenpäivä aina mummilassa, nyt kun lähes kaikilla on omat perheet, ollaan jo useamman kerran juhlittu mummin äitienpäivää lauantaina ja oma äitienpäivä sunnuntaina. Tänä vuonna tiesin, ettei me päästäisi lauantaina juhlimaan mummin kanssa, koska Jekulla oli pelipäivä Vuosaaressa. Niinpä sovittiin että vietetään äitienpäivää yhdessä sunnuntaina. Suunnitelma ehti vaihtua parikin kertaa, mutta päivä oli silti meidän näköinen.

Äitienpäivänä meillä oli sotkuinen koti ja myöhästyttiin kirkosta. Yleensä en ala kiistelemään lasten kanssa aamulla siitä kuka tulee mukaan ja kuka jää kotiin. Puoliskoni vuorotyövuosina oli helppoa vaan sanoa että kaikki lähtee niin isi saa nukkua. Äitienpäivänä herätin kaikki ja ilmoitin, että tänään on äitienpäivä minä saan päättää - kaikki tulee mukaan. Ja toisekseen, heidän helmipurkissa oli jo melkein kaikki helmet eli lastenluokan jälkeen olisi tiedossa jätskikestit ja Ässän synttäreiden muistaminen. 

Kotiin tullessa laulettiin lasten kanssa onnittelulaulu. Onko suomeksi mitään muuta kuin paljon onnea vaan? Avasin lasten kortit ja lahjat. Jekku oli tehnyt koulussa lahjan ja Ässä päiväkodissa. Tytöiltä sain kortit. Ässä on edelleen sitä mieltä, että hänen tekemät lahjat on hänen avaamisen jälkeen.

Kirppukin oli avannut oman korttinsa jo perjantaina. Melkein kysyin että haluaako hän viedä sen kaverilleen synttärikorttina, kunnes tajusin katsoa sinne missä kirjekuori oli ollut. Kirpun kortin mukana oli kirje johon lapsi oli vastannut faktoja äidistä. Minä olen muuten neljävuotias Kirpun mielestä. :D 

Lahjomisten jälkeen katsottiin elokuva ja herkuteltiin kevyesti leffaeväillä, oikeasti kevyesti. Jekun kaveri tuli meille hetkeksi leikkimään tai pelaamaan varmaan oikeasti. Ja kerkesin ottaa vielä päiväunet kuola poskella, ennen kuin lähdimme syömään. 

Oltiin niin ajoissa, että ei edes uskallettu mennä ravintolaan sisään. Käytiin sitten tien toisella puolella ostamassa kukka mummille. Tuosta kukkakauppareissusta voisi kirjoittaa melkein oman postauksen. Ässä sai myyjältä lempinimekseen Euro.

Mentiin yhtäaikaa ravintolaan Puoliskoni siskon kanssa mikä oli kovin  hämmentävää, että me oltiin yhdessä ensimmäiset paikalla. Syötiin hyvin ja käytiin kahvilla. Ja päivän päätteeksi sain jalkaani uudet kengät ja syliini ruusupuskan. Ei siis ei kimppua, vaan tuollaisen ruukkuruusun. Kestääköhän se, jos sen istuttaisi ulos? Saman kysymyksen esitti myös mummi, onko meidän antama kukka ulko- vai sisäkasvi, ja ei kyllä ole mitään hajua, ei taidettu edes kysyä. 

Kuvat äitienpäivä asusta otettiin Nupun kanssa eilen, kun äitienpäivän ryhmäselfien lisäksi kamerasta löytyi vaan pimeät peiliselfiet :D 

Epäreilut unenlahjat

Terveisiä erään huhtikuisen sunnuntain myöhäisillasta.

Meillä oli jalkapallon täyteinen viikonloppu, kun futiskausi lähti nyt isosti käyntiin Kevät Cupin myötä. Itse aloitin valmistautumisen viikonloppuun perjantai-iltana. 

Kirppu ja serkku pääsivät iltapalan ja hammaspesun jälkeen pedatulle sohvalle katsomaan Frozenia ja minä menin "siivoamaan" keittiötä. Eli aloitin elämäni ensimmäisten mokkapalojen leipomisen. Ensimmäisiksi mokkapaloiksi olin varsin tyytyväinen lopputulokseen ja nukkumaan mennessä yöllä ennen kahta, uni tuli helposti.

Jekun ensimmäinen peli alkoi klo 14, käytiin porukalla kentällä kannustamassa ja pelin jälkeen suunnattiin pienten kanssa bussipysäkille. Jekku ja valmentaja jäivät jatkamaan ja puoliskoni veli haki minut, Kirpun ja Ässän toiselle puolen kaupunkia hallille. Ässän ensimmäinen peli alkoi vasta 16.20.

Molemmilla oli lauantaina kolme peliä ja kotiin päästessä ohjelmassa oli vain torillat ja nukkumaan. Minä olin sängyssä jo kahdeksan jälkeen ja taisin nukahtaa ennen puolta kymmentä. Sunnuntaina Jekun turnaus jatkui jälleen kolmella pelillä.

Mokkapalat matkaan ja kentälle. Viimeinen peli alkoi 17.10 ja en ole aivan varma oltiinko me edes ennen seitsemää kotona. Seitsemältä olisi ollut kevään viimeinen jooga, mutta se ei käynyt mulla mielessäkään. Ruoan jälkeen 20 yli 8 sanoin puoliskolleni että tulisiko hän jo mun kanssa sänkyyn. Hän voi päivitellä pelituloksia sängystä ja minä voin lukea ja kommentoida muutamat postaukset ennen kuin nukahdan.

No voitte varmaan arvata mikä oli lopputulos.

Yritin nukahtaa ennen yhdeksää, 20 yli 9 kun vihdoin lapsetkin saivat itsensä suunnilleen unikuntoon puoliskoni päivitteli miksi hän on näin aikaisin sängyssä. 

No sittenhän nukkumaan menevät lapset keksivät jos minkälaista pikku puuhaa mitä yritin käydä hoitamassa ja sen kerran, kun nyt sängystä nousin niin kävin vielä pesemässä ripsarit ja aurinkovoiteen pois, vaikka ajattelin etten jaksa.

Kasvopesulta makkariin palatessani mitäs täällä olikaan, kaksi jotka nukkuu ja se toinen en ole minä! Minä halusin tulla petiin ja valmistautua nukkumaan jo ennen puoli yhdeksää, olin ilman puhelintakin jo ennen yhdeksää. 

Nyt kello on kohta puoli yksitoista ja kaikki muut nukkuu paitsi minä. 

Tässä kun nyt hereillä olin niin tiedän ettei se uni olisi kuitenkaan tulossa vielä hetkeen, niin käytin nyt aikani tähän postaukseen. 😅 jospa nyt kohta nukahtaisin minäkin. 

(Kirjoitettu 27.4.2025)

Heitin talviturkin maaliskuussa!

Jep ihan totta! Tätä ei varmaan ole tapahtunut ikinä!

Enkä ole koskaan ennen uinut Kymijoessakaan. Maaliskuun lopussa laitettiin meidän askarteluhuone järjestykseen ja juhlittiin isosiskoni synttäreitä. Sattui kaunis aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Käytiin heittämässä frsibew golfia ja päätettiin, että käydään heittämässä myös talviturkit. Tai siis kuka heitti ja kuka ei, ja kuka on harrastanut talviuintia, niin ettei turkkia edes ole.

Mun avantokokemukset on hyvin harvassa. Meillä on täälläkin avantomahdollisuus, eikä jäsenyys koko kaudelle olisi edes kallis, mutta se on sen verran kaukana, että aamu-uinnille ennen töitä pitäisi mennä autolla. Olisi kiva asua niin, että avantoon pääsisi kävellen, niin kuin meidän äiti pääsee. Saisi kivat alkulämmöt, että sinne veteen uskaltaisi nopeammin mennä. Ja muutenkin tykkään kävellä.

Frisbee kieroksen jälkeen toinen auto meni kaupan kautta ja toinen auto suoraan kotiin. Laitettiin sauna päälle ja vaihdettiin uikkarit. Tosin päätettiin että lapset ei nyt heitäkään talviturkkia, koska maauimala oli vielä aivan jäässä ja joen virtauksen näkee pinnalta, ettei se ole mikään ihan kevyt.

Rannasta etsittiin sopiva kohta josta pääsisi helposti veteen ja helposti ylös. Virtauksen takia kaverin kanssa on turvallisempaa ja reitti ylös myös ihan fiksua katsoa etukäteen, ettei sitten kylmissään ala miettiä että mihinkäs täällä saa jalkansa pohjaan tai mistä saa käsillä otteen. Olen myös kuullut huhuja että vesi on uimakelvotonta. Mutta ei se täällä meidän päässä ole.

Olipahan raikasta. Pitää videolta tarkistaa kestikö tämä uinti kauemmin kuin eräs lokakuinen kylmäuinti yritykseni joka kesti videon mukaan nippa nappa 10 sekuntia. :D Toista kertaa ei vielä ole päästy tälle keväälle uimaan.

Nämä postauksen kuvat on muuten screenshotteja siltä videolta, ja siksi ne on myös väärän leveyisiä. 

Joko sie olet päässyt heittämään talviturkin? 

Hei mä huijasin!

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus huijata, mutta viimeinen kuvis työ ei toden totta ollut viimeinen! Tai siis oikeasti kyllä se oli viimeinen kuvataidekoulussa tehty työ, josta mulla on todistusaineistoa olemassa. Mutta on vielä yksi työ jonka voin esitellä! 

Meillä ei ole vielä taulut seinällä enkä yhtään muistanut mun oikeasti tuoreinta taideteosta. Koska kaikki kuvistyöthän ovat kuvataidetta eli taidetta. ja taideteoksia Tämä on harvinaisen poikkeuksellinen teos, koska mä en tykkää piirtää. Tai tykkään, mutta en koe olevani hyvä piirtäjä ja siksi väitän etten osaa ja etten tykkää piirtää. 

Tämä uusin ja viimeisin teos on värikynäpiirros. Ja muistan senkin milloin tän tein! Me oltiin muutettu kesä-heinäkuum vaihteessa 2020 ja oltiin juuri saatu koti ja tarjoilut valmiiksi seuraavan päivän 1v, 4v ja 6v synttäreitä varten. Oltiin saatu muutto pois alta ja uusi koti alkoi näyttää kivalta. Mulla oli ekaa kertaa oma työpöytä, koska tuon kodin olkkari oli niin iso, että siihen vaan sopi työpiste mulle.

Takaisin tauluun. Ollaan siis saatu muutto pois alta, juhla järjestelyt on hyvällä mallilla ja mä katsoin mun työpisteen taulukollaasia todeten että siitä puuttuu jotain. Niinpä illalla ennen nukkumaan menoa piirsin A4 paperille maiseman meidän perheestä ja laitoin sen kehykseen jonka alkuperäinen juliste oli mennyt rikki. 

Tadaa, siitä tuli tämmönen! Kaivoin nämä kuvat jostakin muistoista, Tuo kollaasi on meidän edellisestä kodista meidän makkarista minne nuo taulut vähän niinkuin unohtui, Siellä talossa oli muutenkin jotenkin vaikea laittaa tauluja seinille. Ja tuon ensimmäisen kuvan otin SisustuSeitin Emmalle, kun olin jo kuvannut kaikki taulut ja mietin että missä tämä piirrustus on ja sitten otin kuvan siitä mistä se löytyi, kun olin noin totaalisesti sen itseltäni piilottanut.

Ja nyt mä lupaan että tän jälkeen oon värittänyt vain värityskirjoja. :D  

Kumpi on enemmän sun juttu piirtäminen vai maalaaminen? 

Aamun ajatuksia klo 5.17

29.4.

Tätä en kyllä aio ottaa tavaksi. Vaikka muistan jo ainakin kerran aikasemminkin tehneeni saman. Katsoin sähkönhintaa ja päätin herätä keskellä yötä laittamaan pyykit kuivumaan ja seuraavan setin pesuun. Mulla on kyllä myös muistikuva, että silloin laitoin herätyskellon soimaan, mutten herännyt siihen, enkä sitten kuitenkaan ehtinyt hyödyntää halpaa sähköä kuin sen yhden koneellisen pesemiseen.

Nyt ajastin pesukoneen olemaan valmis tasan 4:00, ajastuksesta huolimatta kun heräsin vessaan 5.17 pesukone oli vasta linkoamassa ja ohjelma päättyi 5.24. Sinällää iloinen yllätys, että pyykit eivät olleet tuntia pesukoneessa odottamassa minun heräämistä.

Nyt on sitten jo seuraava setti pesussa. Tänään voisi päivällä pestä vielä lisääkin pyykkiä, mutta pitää ehkä valita vain sellaisia vaatteita tai liinavaatepyykkiä, jotka voi laittaa kuivausrumpuun. Meillä sataa vettä. Aluksi luulinkin kuulevani kunnon rankkasateen, mutta ei, kyllä se oli se linkoava pesukone vain minkä kuulin. 

Ehdin jo hetken harkita takaisin sänkyyn kömpimistä kun sain märät pyykit ripustettua hengareihin ja telineelle. Avasin kuitenkin läppärin 6.10. Tänään meillä on ohjelmassa Unelmalaatikon marrkinointia ja viikkaamista. Videoiden kuvaamista hidastaa, puhelimen täysi muisti. Mulla on nyt leikkauspöydällä yksi video, jota en saa tallennettua koska tila ei riitä. Mutta jos saisin tämän videon tallennettua ja sen alkuperäisen poistettua tilaa tulisi pikkuisen lisää.

Pienillä on tavallinen 8-16 päiväkotipäivä ja koululaiset menevät yhdeksään. Iltapäivällä napataan serkku mukaan päiväkodista ja lähdetään kävellen teatteriin. Kirppu ja Serkku pääsevät ensimmäistä kertaa mukaan. Juuri tuossa teatterissa minäkään en ole koskaan käynyt. Jekku taas skippaa teatterin, hänelle tuli futisjuttuja, koska lauantaina on jälleen pelipäivä. Tällä kertaa 6 vs 6 peli. Normaalisti Jekku pelaa vielä 5 vs 5 pelejä, eli maalivahti + neljä pelaajaa kentällä. 

Mun ajatus oli alunperin, että Ässä saisi uudet lemppari vaatteet tänään aamulla päällensä, mutta eivät ne nyt ehdi kuivua. Pelkäsin että kuivuriinkaan menevät vaatteet eivät kuivu ennen kuin meidän pitää jo lähteä. Sekin taitaa pitää paikkansa. Siksi mie ajastinkin sen koneen olemaan valmis neljältä, että jos kuivuri kuivaa 2 ja puoli tuntia, vaatteet olisi seittemän jälkeen kuivat. Noh ei ihan onnistunut. Miksi se pesukone laski ajastuksen tunnilla pieleen? Jos laskin oikein kuivuri on valmis kahdeksalta.

Onneksi pesin eilenkin pyykkiä ja sieltä löytyy nyt tälle päivää puhtaat vaatteet molemmille pienille, joten meillä on ehkä ihan leppoisa lähtö tiedossa. Huomenna tulee vauvahieronta asiakas jo klo 10, siihenkin valmistaudun jo tänään. Huomenna kaikilla lapsilla on klo 8 aamu, joten aamukin on kotona rauhallinen.

Luulen, että menen nyt kuitenkin hetkeksi siis vartiksi pötköttäämään Kirpun viereen ja odottelen että hän herää ja sammutan 6.50 herätyksen.

kello on nyt 6.42

*    *   *    *    *   *   *   *   *   *

Sopivasti päiväkodilta kotiin tullessa sai laittaa seuraavat setit pesuun.

Joskus pitää käydä syvällä, että voi nähdä pinnalle

Illalla itkettää, aamulla herään herätyskelloon ja auringon säteisiin. Mun puhelimessa saa valita herätysääneksi Spotifyn! Ja se on kuulkaas vaarallisen ihanaa! Mie olen valinnut David Tolk nimisen pianistin herätysäänekseni. Eli aamuni alkavat sulavasti pianon ääniin tai sitten ei, koska en kuule koko herätystä. Yleensä kyllä kuulen sen, viimeistään 7.15 soivan kellon. Ensimmäinen kello soi kyllä jo 6.50.

Toinen niksi lempeisiin herätyksiin on muuten ihan ehdoton, niin ehdoton että kirjoitan sen isolla. 

ÄLÄ KÄYTÄ HERÄTYKSESSÄ VÄRINÄHÄLYTYSTÄ!

OIKEESTI.

SAMMUTA SE!

LOPETA SE!

Värinähälytys ei kuulu herätyskelloon!

Vaikka puhelimenkin äänistä löytyisi lempeä hälytysääni ihanaksi herätykseksi niin se lempeys loppuu ennen kuin alkaakaa jos värinä on päällä. Ensin tulee värinä ja sitten vasta ääni. Ja jos puhelin tärisee lattialla tai metallisella yöpöydällä ääni on aivan järkyttävä. Ja jos se värisee sängyllä, koko sänky tärisee ja ääni kantautuu rakenteita pitkin ympäri koko taloa. Siitä on lempeys kaukana! 

Vaikka pääsiäismaanantaina ei ollut jumppaa, niin tähän viikkoon on mahtunut ihan oikeitakin työpäiviä. 

Samana päivänä kun tein Unelmalaatikon ennätys myynnin, minulle soitettiin työkkäristä. Harvinaisen ristiriitainen päivä. Ja sain myös kuulla, etten päässyt jatkohaastatteluun yhteen osa-aikaiseen työhön.Sen jälkeen ei oikeastaan tuntunut miltää, ei iloiselta eikä pettyneeltä. Noh ei se mitään. 

Olen tämän kevään aikana hakenut pääasiassa osa-aika töitä mm. kahdesta vaateliikkeestä, jäätelöauton kuljettajaksi (oi se ois ollut siistiä), joitain töitä joista tiesin jo hakiessani että tuskin tulee edes kutsua haastatteluun ja yhden jonne soittaessani selvisi, etten ollut päässyt edes haastatteluun. Josta oikeasti ajattelin että se olisi ollut lottovoitto.

Ei se mitään. Niin ei vaan sitten ollut tarkoitettu. 

Ja sen perusteella miten olen saanut hoitaa vauvoja tällä viikolla oma uskoni Unelmalaatikon tarpeellisuuteen ja menestykseen alkaa taas vahvistua.

Tämä tarina on vasta alussa!

Mustan pilven alla

Pala kurkussa on niin iso, että siihen voisi tukehtua. Se ei liiku vaikka kuinka nielee. Kyyneleet kohoaa silmiin. Yksinäisyys on niin riipivää. Ei kukaan voi häntä haluta. Ei kukaan voi rakastaa. Eikä ainakaan arvostaa. Kaikki menee pilalle, rikki tai epäonnistuu.

Arki ympärillä on ihan tavallista. Naurua, juoksua, ääniä, valoja. Vesisadetta, kevään kukkasia. Kaikki tapahtuu nyt. Muisti pätkii. En tiedä mitä sanoin äsken, en tiedä miksi reagoin sanomaasi suuttumalla. Se vain oli se äänensävy. En halua olla yksin. Mutten osaa tulla lähelle. Minulla on salaisuus. En halua sanoa sitä ääneen. Pelkään. 

Olen irrallaan. Kaukana kaikesta vaikka kaikki tapahtuu tässä. Tuomittu epäonnistumaan. Luulen tehneeni kaikkeni. Milloin se mun oma osuus on tehty ja tullaan vastaan? Mikä oon riittävästi?

Miten puen sanoiksi sisälläni olevan mustan pilven, joka tulee ulos ja se kastelee kaiken. Mikään ei kuitenkaan riitä. Kaikki on tehty, kaikkeni olen yrittänyt. Mutta se ei vaan riitä. Minä vain en riitä, mihinkään. 

Teen niin paljon että ahdistaa, ja ahdistaa tieto etten ole tehnyt tarpeeksi. Poukkoilen joka suuntaan saamatta mitään järkevää aikaiseksi. En ole siellä vielä. En halua mennä sinne vielä. Tämän on pakko toimia. Anna mulle vielä vähän aikaa, mä haluan yrittää vielä.

Minä epäonnistuin, mutten ole vielä valmis lopettamaan.  

Nämä on niitä hetkiä, kun vihkirukouksessa sanotaan myöten ja vastoin käymisissä. Mutta en osaa olla tässä yhdessä. En osaa pukea tätä kuristavaa tunnetta sanoiksi. En ilman riitaa. Ja siksi minä jään mustan pilveni alle yksin.

Nyt kun olet siinä, myrskyät vapaasti pääni päällä, voitko kastella kaiken? Kastele kaikki minkä olen istuttanut ja laita kaikki vihdoin itämään. Ehkä tästä sittenkin selvitään. Ehkä sittenkin loin jotain kaunista.

Suuret poskille vierineet kyyneleet jättävät jälkeensä kuivan suolavanan. Nyt on uusi päivä, uusi viikko, uudet mahdollisuudet. Jos nyt vielä nousen. Jos nyt vielä teen uuden suunnitelman, olkoonkin että se toimisi vain kolme päivää. Ja sitten kompastun taas. Jos sittenkin vielä kerran nousen. 

Ehkä sittenkin vielä onnistun.

Voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation!

Mainos: Sisustus Seiti

Tämä postaus on ylläri ja kiitos Emmalle, tämä ei ole etukäteen sovittu maksettu mainos, vaikkka onkin mainos ja palvelu on saatu, koska voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation instagram arvonnasta!

 Ai siis niin minkä? 

Sisustus Seiti on ihanan Emma Seitin yritys. Emma tarjoaa sisustussuunnittelua toteutukseen asti ja lisäksi hänellä on symppis Emman puoti kausittain auki. Emmalla oli instassa arvonta, josta sai valita tuotepaketin tai pikakonsultaation yhteen huoneeseen. Ja mie voitin! 

Mun huone valinta oli heti jo arvontaan osallistuessa aivan selvä ja kun innoissaan kerroin voitosta puoliskolleni oli hänelläkin mielessä heti sama huone. Ammattilaisennäkemystä kaipasi kaikkein eniten meidän 10 vuotiaan koululaisen huone.

Mutta kappas vaan, ennen kuin ehdittiin sopia tarkemmin Emman kanssa yhtään mitään, mie ilmoitinkin että me muutetaan, joten toteutettiin pikakonsultaatioa täällä uudessa kodissa.

Meidän lasten makkarit vähintäänkin puolittuivat ja lisäksi Nupun parvisänky vaihtui pois ja työpöytä vietiin askarteluhuoneeseen, joten nyt hänen huoneessa oli niin vähän tilaa ja niin vähän elementtejä, että siitä tuli ihan vahingossa oikeastaan kiva! Vaikka meillä vanhemmilla ja 10 vuotiaalla onkin vähän erinäkemys siitä mikä se kiva on.

Siispä kohteeksi valittiin meidän uusi olohuone. Kollaaseissa on kuvat jotka lähetin Emmalle muuttolaatikoiden keskeltä.

Palataan nyt ihan alkuunsa vuoteen 2023 kun muutettiin edellisen kerran. Me ostettiin jo 2013 valtava sohva ja se on kaikissa muissa kodeissa kulkenut mukana vaikka se ei aina ollut se sopivin huoneen koon kannalta. Mutta 2023 muutossa mutettiin valtavasta olohuoneesta tosi pieneen olohuoneeseen. Ja se ihana jättisohva oli aivan väärän kokoinen ja väärän kätinen, joten me ostettiin sinne uusi sohva.

Sohva jonka minä valitsin. Nettikaupan kuvan perusteella, värin perusteella ja sen perusteella, että robotti-imuri mahtuu sen alta. Noh kuinkas kävikään... Sohvasta tuli heti toimisto- tai odotusaulafiilis. Mun mielestä se on kyllä edelleen ihan kiva, sitä voisi vähän pehmittää tyynyillä ja silleen.... mutta siis kuitenkin, ei se ole ihan kamala. Vaikka koko muu perhe väittää että siinä on huono istua. 

Mutta yksi seikka, missä en voi vastaan väittää toki on. Sohva on meille aivan liian pieni. Ja nyt meillä on taas iso olohuone, joten sohva on liian pieni sekä meidän perheelle että tilaan joka sen pitäisi täyttää. Isompi sohva ostoslistalle, jonka aikataulusta ei ollut mitään tietoa. :D 

No mutta palataan siihen Sisustus Seitin pika konsultaatioon. Hommahan toimi niin, että lähetin Emmalle kuvia meidän olkkarista ja sitten mitattiin seinien pituudet ja lähetettiin nekin. Otin kuvat myös kaikista meidän tauluista, koska ollaan aika huonoja sommittelemaan niitä. Ja sen lisäksi meillä on vähän eriävät mielipiteet siitä mitkä taulut sijoitettaisiin mihinkin huoneeseen...

Listasin toiveeni: 

• säilytystila lautapeleille, (tv taso on vaihtumassa, oma toive ehkä samaa sarjaa mitä mun pöytä ja hylly, puoliskolla ihan eri toive :D) 
• puolapuut olkkariin, 
• isompi sohva, 
•  Lisäksi myös puoliskoni työpöytä siirretään yläkertaan, koska se mistä piti tulla hänen kellari olikin liian kylmä.
• Viimeisenä toiveena paljon viherkasveja, koska niitä ei voi olla liikaa, vaikka tapankin yleensä kaikki ja tällähetkellä meillä on vain yksi elävä kasvi.

Lisäksi huonekalujen sijoitusta määräisi pistorasioiden paikat. Vielä kuvatessani luultiin että pistorasioita oli kaksi samalla seinällä, tuollaseinällä jossa on nyt telkkari. Ja vihreä sohva oli siis sen kätinen, että telkkaria varten olisi pitänyt vetää jatkojohto. Mutta kappas, kun muuttolaatikoita tyhjennettiin pois tieltä löytyi vielä yksi pistorasia lisää toiselta seinältä!

Emma vastasi heti kuvat saatuaan, että ideoita on ja ilmoitti suunnittelun aikataulun. Odottelu päättyi nopeasti ja tadaa sain vinkkejä sohvasta, tvtasosta jossa olisi säilytystilaa ja mallin taulukollaasista. Ja huomatuksen sinisistä tauluista: voisiko nämä sijoitta toiseenhuoneeseen. Ja tämä kommentti olikin puoliskoni mielestä kaikkein parasta konsultaatiossa. :D 

Emman suosituksesta huolimatta meillä on edelleen eripari verhot ikkunoissa.... Mustavalkoiset on teetetty 2020 muutossa olohuoneeseen ja haluttaisiin pitää ne olohuoneessa. Mutta niitä on vain nuo kaksi, kun taas noita ohuita valkoisia (näkyy heikosti kollaasissa) olisi kyllä toisetkin. Koska ne on alunperin hankittu keitiiöön ja niitä sai prismasta lisää, kun muutettiin keittiöön jossa oli kaksi ikkunaa. 

No tällä hetkellä ohuet keittiön verhot odottavat suunnitelmani toteutusta varastossa ja työpisteeni sai siskoni värikkäät verhot ja sohvalle heiteltiin myös siskoltani saadut verhoihin sopivat sohvatyynyt. (Nämä oranssi-pinkit verhot on muuten Emmalla yllätys, kun hän lukee tämän...)

Kaikista eniten tietenkin kiinnosti Emman pohjapiirrustukset.

Hauskinta noissa pohjapiirrustuksissa oli se,  että me vähän niinkuin vahingossa laitettiin puoliskoni työpöytä suoraan siihen mihin Emmakin sen piirsi ennen kuin oltiin nähty piirrustuksia. Alkuun telkkari ja sohva olivat vastakkaisilla suunnilla, mutta löydettiin Roskalavaryhmästä uusi sohva ja sen myötä meidän olohuoneeseen tulikin kuin vahingossa täysin Emman pohjopiirrustuksen järjestys.

Puolapuut tosin vaihtoi seinää, ettei ne ole liian lähellä puoliskoni tietokonetta, mutta ennen kun niitä ruuvattiin minun pöydän viereen siirsin siihen peilin ja nyt on toinen eteisen peileistä myös olohuoneessa ja puolapuut aulassa. 

Ja siinä missä meille ilmestyi siskoni muutosta verhot ja sohvatyynyt, myös tv-taso saatiin päivitettyä isompaan hänen muuttonsa yhteydessä. 

Taulut vielä odottavat seinälle pääsyään. Oma operaationsa saada kiviseiniin taulut kiinni ilman poraa. Taulukoukkuja jo ostettiin, jotkut taulut tosin olisi vain helpompi kiinnittää ruuviin. Ja yksi vauvajuliste tarvitsee uudet kehykset.

Ihanaa kun on taas iso olohuone! 

Ootko sie koskaan käyttänyt sisustussuunnitteluun ammattilaista?

Käy tutustumassa Emmaan täällä! (KLIK)

Unohdettu postaus: Perhekalenteri vs perinteinen seinäkalenteri

Luonnoksen päivämäärä: 11.12.2022

Ostin tammikuussa 2020 meidän ensimmäisen perhekalenterin. Olihan meitä jo viisi, että kyllähän ne perheen menot olisi hyvä olla näkyvissä jossain muuallakin kuin mun kalenterin kansien välissä ja aikuisten muistissa. Löysin perhekalenterin kuudella sarakkeella, yksi jokaiselle ja kuudes sukulaisten juhlille ja vierailuille. 

Kuten kuvista näette kalenterissa on paljon tyhjää. Ainoastaan Nupulla on harrastus, balettikoulu kerran viikossa. Ja kaikki lasten neuvolat ja hammaslääkärit olen vielä saanut sovittua samalle ajalle ja vielä Ässän vauvavuonna nämä kaikki olivat sellaisia menoja, joissa voisi lukea mun nimi, koska minä hoidin ne kaikki. Ja aivan mielelläni, terveydenhoitajan kanssa kuulumisten vaihto kerran kuussa kaikkien vauvavuosien aikana oli tärkeä henkireikä omalla äitiydentaipaleellani.

Totesin siis, että vielä tässä vaiheessa meille riittää joku muu seinäkalenteri ja 2021 sain äidiltäni joululahjaksi sen kalenterin jota en vuosi sitten uskaltanut ostaa - pelkäsin siitä tulevan liian sekava tai mitä lie, oli pakko saada se perhekalenteri.

Hauskinta tässä onkin se, että nyt meidän seinäkalenteri ja mun kalenteri ovatkin samaa sarjaa! En edes huomannut sitä ennen kuin olin ostanut kalenterini vaikka seinäkalenteria olin ihaillut jo vuotta aikaisemmin.

2021 vuodelta jännitin vähän joko nyt sitten kuitenkin seuraavaksi valitsen taas perhekalenterin. 2021 piti nimittäin olla se vuosi, kun kalenteriin lisätään Nupun balettikoulun lisäksi Jekulle luistelukoulu keskiviikolle. Koronan takia maksutonta luistelukoulua ei nyt järjestettykään, ja koska nyt lähin jäähalli ei ole kävelymatkan päässä, niin ei sitten haluttu maksaa luistelukoulusta, jossa ei välttämättä päästä edes paria kertaa enempää käymään puoliskoni työvuorojen  takia.

Syksyllä meidän arki muuttui todella ja yhteiseen seinäkalenteriin ilmestyi kahden ihmisen työvuorot, balettikoulu, minun ohjaama jumppa sekä Jekulle myös oma temppujumppaharrastus. Ja kun kalenteri pysyi kerta 2021 aivan hyvässä järjestyksessä, niin tadaa, ostinpas nyt saman kalenterin myös vuodelle 2022! Siitäkin huolimatta että tämän vuoden kalenteri onkin pystysuuntainen, enkä ollut ensimmäiäsen kerran kalenterin nähdessäni lainkaan varma haluavani sitä. Kuinka muutos vastainen sitä voikaan olla. xD

Nyt meillä on siis kolmatta vuotta koko perheen seinäkalenteri, toista kertaa ei perhekalenteri, saapas nähdä siirrytäänkö joskus takaisin perhekalenteriin. Tänä vuonnahan kaikille kuudelle sarakkeelle tulisi jo oma nimi.

17.4.2025

ps. näiden kalenterien jälkeen ei ole seinäkalenteria uudelleen ilmestynyt käyttöön... tarve toki saattaisi olla :D

pps. Huomasin nyt vasta laittaessani kuvat kollaaseihin, että joku (minä itse) on käynyt piirtämässä 2022 kalenterin päälle kolmosen - en kyllä tiedä enää minkä ihmeen takia. 

Käytetäänkö teillä seinäkalentereita? Perhekalenteri vai joku muu? :)

2024-25 loppuneet kosmetiikkatuotteet

Postauksen kaikki tuotteet on itse ostettuja.

Hei kerrankin mulla oli kuvat valmiina ennen postausta! Aloin etsimään täällä luonnoksista tekstiä ja tajusin, että en ole sitä vielä aloittanutkaan. Tätä valmistellessa kuvasin myös instamatskua :D Ehkä se somettaminen ei olekaan niin kamalaa, vaikka oikeasti etanaposti ja hidas media on minulle mielekkäämpää kuin nopeat ja lyhyet videot. Niitä on kuitenkin yllättävän kiva tehdä. 

Edellisestä loppuneiden kosmetiikkapurkkien listauksesta onkin hei tasan vuosi! Ajastan tämän nyt tarkalleen samalle päivälle. :D  Ja tässä välissä olen siis tehnyt kolme Mary Kay tukkutilausta: Maaliskuussa 2024 uusi Beauty Advisor jälleenmyyjäsopimus tukkutilauksen kanssa ja huhti-toukokuussa tein jo toisen tukkutilauksen. Ja nyt sitten heti maaliskuun alussa 2025 tein kolmannen tilauksen näillä tunnuksilla. 

Tästä pääset kurkistamaan mitkä tuotteet oli loppuneet vuosi sitten.

Aloitus kuvassa näkyy Mary Kay Naturally sarjan Nourishing Oil ihoöljyn etiketti. Tuon öljyn ostin meidän Sales Directorin eli kouluttajani Annin joulun avoimista ovista 2023. Nyt ei kyllä ole mitään muistikuvaa koska se on mahtanut loppua. Mutta sen tiedän että säästeliäästi olen sitä käyttänyt, tuo Naturally sarja nimittäin poistui kokonaan. No mutta, mitäs ihonhoitotuotteita ja miten mie olen nyt tässä viimeisen vuoden ajan sitten käyttänyt. Ja kyllä tunnustan nyt heti alkuun, käytän joitakin tuotteita tietoisesti väärin.

ps. Mitä tahansa kosmetiikkaa käytät, suosittelen saksimaan tuubit aina auki! Sieltä löytyy hurjasti vielä tuotetta!

Mary Kay TimeWise Miracle set ehti myös uudistua sillä aikaa, kun annoin tukkutunnusteni mennä umpeen. Vajaassa vuodessa käytin kaksi tuubia settiin kuuluvaa antioxidant moisturizer kasvovoidetta. Luulen että tuubi kesti minulla noin viisi kuukautta. Settiin kuuluu päivätehotipat joissa on SPF 30 kemiallinen aurinkosuoja sekä yötehotipat.

Mun iho ehti päästä niin kuivaan kuntoon ilman kunnollista ihonhoitoa, etten meinaa vieläkään sietää kemiallista aurinkosuojaa. Ja kun en ole käyttänyt päivätehotippoja muutamaa kokeilua enempää, käytin yötehotippoja aamuin ja illoin kosteusvoiteen alle, niin kappas vaan, niitä on kulunut kaksi pumpullista.

TimeWise Miracle sarjaan saa erikseen myös silmänympärysvoiteen. Mun kuivat silmänympärykset tykkäsi tästä, mutta nyt mulla on kokeilussa vähän tehokkaampi voide.

Tadaa täältä löytyy sitten vaaleasta purkista Satin Hands käsienhemmottelusetin mehiläisvahavoide sekä siitä vähän tehokkaampi ruusun tuoksuinen versio. Näitä käytän käsiin, huuliin, kasvoihin - erityisesti saunaan mennessä ja uimahallin jälkeen. 

Mary Kay Skin Care sarja julkaistiin vuosi sitten ja mie olen siitä käyttänyt jo yhden kasvoveden sekä kuivan ja normaalin ihon kosteusvoiteen, tämä on aika paljon kevyempi voide, kuin tuo TimeWise sarjan.

Mustalla korkilla on Oil-free eye make up remover ja sen vieressä musta eyeliner. Mie vielä opettelen rajausten tekemistä silmämeikkiin. Tykkään kyllä, jos joku muu tekee mulle rajaukset, itellä menee hermot. Ja tämä eyeliner loppui kesken kaiken, kun tehtiin halloween meikkiä koululaisille viime syksynä. Oli muuten aivan super hyvä pääkallomeikkiin. 

Tervetuloa poistuneiden ja päiväyksen ylittäneiden tuotteiden väärinkäyttöosastolle!

Mustalla korkille ja vihreällä raidalla varustettu tuubi on akneiholle suunnatun sarjan kosteusvoide, en olisi uskonut että se olisi ollut riittävän kosteuttava mun rutikuivalle iholle! Mutta se oli niin hyvä, että sain koko tuubin käytettyä.

Pinkissä tuubissa mun kaikkien aikojen suosikki kuorintatuotteeni jo aikaa sitten poistuneesta Botanical Effects sarjasta. Tykkäsin sen tuoksusta ja sen koostumuksesta ja väristä ja siitä tunteesta minkä se jätti iholle. Ja sitten kun mun kasvot oli niin kipeät, etten voinut käyttää tätä kasvoilla, käytin sitä vartalon kuorintana saunassa. Ah se oli ihana! Saman sarjan kasvovesi oli myös tosi kiva, mutta sisälsi alkoholia, joten sekoitin siihen joskus sitä ihoöljyä ja joskus laitoin öljyn heti kasvoveden jälkeen.

Ihan viimeisenä, kun päiväyksestä oli jo tosi kauan, enkä uskaltanut kasvovettä käyttää kasvoilla lainkaan sekoitin tätä tuohon kuvan viimeisenä olevan purkin puuteriin. Naturally sarjan puhdistuaineesta ja kuorinta puuterista oli myös päiväykset menneet hyvän aikaa sitten, joten käytin näitä saunassa vartalon kuorintaan sekoittaen kuorintapuuterin puhdistusaineeseen, osa puhdistusaineesta päätyi kyllä lasten kylpyleikkeihinkin. Ja viimeiset kuorintapuuterit yhdistelin kasvoveden kanssa. Tuntuma oli huomattavasti hellempi kuin Botanicalin kuorinnan, mutta kasvoveden kanssa sai edes vähän ihanaa tuoksua.

Ensimmäisenä TimeWise geelinaamio jota käytin iltaisin kosteusvoiteen päälle tehostamaan sen vaikutusta. En tiedä olenko koskaan käyttänyt geelinaamiota ihan vain naamiona jonka antaisin vaikuttaa ja huuhtoisin pois. En usko että olen. Pieni tuubi on samaa geelinaamiota, tämä vain on masking minis lahjasetisstä. 

Keskellä oleva TimeWise Microdermabrasion refine kuorinta on sen verran tehokas, ettei puhettakaan että olisin sen saanut käytettyä loppuun kasvoillani. Tämäkin on siis käytetty saunassa vartalon kuorintaan. 

Ja viimeisenä tämä on ainoa tuote jota ei käytetty loppuun. En tiedä miten tuubi oli mennyt tuolla tavalla rikki. En myöskään muista minkä sävyinen tämä hoitava 3D foundation meikkivoide on ollut, että olisinko voinut sitä käyttääkään. Minä nimittäin sain yhdeltä konsulttiystävältäni joskus muutamia tuotteita testereiksi joita hän ei tarvinnut. Ja tämä on yksi niitä.

On täällä jotain muutakin loppunut kuin Mary Kay tuotteita!

Young Livingin Eteerisistä öljyistä greippiä olen lätrännyt ihan huolella, mulla on edelleen kaksi avattua greippiä jotka pitäisi käyttää pois ennen kuin haihtuvat hukkaan. 

Piparminttu on ollut mun lemppariöljy alusta asti, kun öljyjä ensimmäistä kertaa hankin muistaakseni 2020 syksyllä. Tätä + öljyä saa käyttää myös sisäisesti ravintolisänä, joten mie olenkin maustanut sillä juomavettä ja kaakaota. Tangerine eli mandariini on myös + öljy eli sitäkin on diffuuserin lisäksi kulutettu veden maustajana tai hunajan ja inkiväärin kanssa. 

Stressaway on öljysekoite josta mä en osaa päättää mitä mieltä olisin. En tiedä onko purkki ollut niin vanha, ja jäänyt auki tai jotain, että sen tuoksu on sen takia kärsinyt ja pullokin oli aivan super tahmea. Tämän öljyn tarkoitushan on ihan paras stressi pois, tuoksu lime ja vanilja. Mutta hetken aikaa diffuuserin oltua päällä tuoksu muuttui sellaiseksi ällötäväksi harmaaksi ja makeaksi. Ei auttanut diffuuserin puhdistus. Sama ongelma on kyllä välillä piparmintunkin kanssa. 

Marjoram - meirami. Tämä toimi mulla pyykkiöljynä ja diffuuserissa. Eli etikan kanssa huuhteluainelokeroon tai sitten pirskotin pari tippaa kuivausrumpuun vaatteiden päälle. 

Purification on öljy mikä ei saisi päästä loppumaan, mutta nyt mulla on tainnut mennä mun YoungLiving tunnuksetkin umpeen. Tätä käytin niin diffuuserissa, pyykissä kuin robottimurin moppauksessa, 

Ja viimeinen random tuote Avène käsivoide todella kuivalle iholle ja tätähän on hölvätty viime syksy ja talvi käsistä kasvoihin niin itselle, puoliskolle kuin lapsillekin.

Mikä näistä kuulosti jännittävimmältä tuotteelta?