Täydellinen äitienpäivä

Ootko kokenut joskus äitienpäiväpettymyksen, vaikka et ehkä edes ole osannut kertoa millaisia järjestelyjä, lahjoja tai ajanvietettä toivoisit? Mullakin on ollut monta sellaista äitienpäivää, etten ole osannut edes kertoa mitä päivältä toivoisin, ja sitten pettynyt kun ei se vastannutkaan odotuksia - joita en edes itse tiennyt laittavani päivälle. Sitten tajusin lakata odottamasta mitään ja mulla on ollut jo monta täydellistä äitienpäivää! 

Tänä vuonna nukuttiin pitkään ja lähdettiin myöhässä lasten kanssa kirkkoon. Puoliskoni heräsi meidän tehdessä lähtöä ja mietti missä välissä avaan lahjat. Siihen totesin, että sitten kirkon jälkeen ennen kuin lähdetään syömään. Viimevuonna meillä oli ensimmäinen äitienpäivä, kun puoliskoni ei tehnyt enää viikonlopputöitä, joten aamupala sunnuntaina ei ole koskaan ollut osa mun äitienpäivää - eikä meidän isänpäivää. Isänpäivänä me herätettiin puoliskoni lauluilla ja lahjoilla vasta kirkon jälkeen ja hän sai nukkua yövuoron jälkeen puolenpäivän yli. 

Tiedän että olen joskus kokenut pahastikin äitienpäiväpettymyksiä, mutta nyt en edes osaa kuvailla sitä tunnetta, en enää muista sitä. 

Aikaisemmin ollaan vietetty äitenpäivä aina mummilassa, nyt kun lähes kaikilla on omat perheet, ollaan jo useamman kerran juhlittu mummin äitienpäivää lauantaina ja oma äitienpäivä sunnuntaina. Tänä vuonna tiesin, ettei me päästäisi lauantaina juhlimaan mummin kanssa, koska Jekulla oli pelipäivä Vuosaaressa. Niinpä sovittiin että vietetään äitienpäivää yhdessä sunnuntaina. Suunnitelma ehti vaihtua parikin kertaa, mutta päivä oli silti meidän näköinen.

Äitienpäivänä meillä oli sotkuinen koti ja myöhästyttiin kirkosta. Yleensä en ala kiistelemään lasten kanssa aamulla siitä kuka tulee mukaan ja kuka jää kotiin. Puoliskoni vuorotyövuosina oli helppoa vaan sanoa että kaikki lähtee niin isi saa nukkua. Äitienpäivänä herätin kaikki ja ilmoitin, että tänään on äitienpäivä minä saan päättää - kaikki tulee mukaan. Ja toisekseen, heidän helmipurkissa oli jo melkein kaikki helmet eli lastenluokan jälkeen olisi tiedossa jätskikestit ja Ässän synttäreiden muistaminen. 

Kotiin tullessa laulettiin lasten kanssa onnittelulaulu. Onko suomeksi mitään muuta kuin paljon onnea vaan? Avasin lasten kortit ja lahjat. Jekku oli tehnyt koulussa lahjan ja Ässä päiväkodissa. Tytöiltä sain kortit. Ässä on edelleen sitä mieltä, että hänen tekemät lahjat on hänen avaamisen jälkeen.

Kirppukin oli avannut oman korttinsa jo perjantaina. Melkein kysyin että haluaako hän viedä sen kaverilleen synttärikorttina, kunnes tajusin katsoa sinne missä kirjekuori oli ollut. Kirpun kortin mukana oli kirje johon lapsi oli vastannut faktoja äidistä. Minä olen muuten neljävuotias Kirpun mielestä. :D 

Lahjomisten jälkeen katsottiin elokuva ja herkuteltiin kevyesti leffaeväillä, oikeasti kevyesti. Jekun kaveri tuli meille hetkeksi leikkimään tai pelaamaan varmaan oikeasti. Ja kerkesin ottaa vielä päiväunet kuola poskella, ennen kuin lähdimme syömään. 

Oltiin niin ajoissa, että ei edes uskallettu mennä ravintolaan sisään. Käytiin sitten tien toisella puolella ostamassa kukka mummille. Tuosta kukkakauppareissusta voisi kirjoittaa melkein oman postauksen. Ässä sai myyjältä lempinimekseen Euro.

Mentiin yhtäaikaa ravintolaan Puoliskoni siskon kanssa mikä oli kovin  hämmentävää, että me oltiin yhdessä ensimmäiset paikalla. Syötiin hyvin ja käytiin kahvilla. Ja päivän päätteeksi sain jalkaani uudet kengät ja syliini ruusupuskan. Ei siis ei kimppua, vaan tuollaisen ruukkuruusun. Kestääköhän se, jos sen istuttaisi ulos? Saman kysymyksen esitti myös mummi, onko meidän antama kukka ulko- vai sisäkasvi, ja ei kyllä ole mitään hajua, ei taidettu edes kysyä. 

Kuvat äitienpäivä asusta otettiin Nupun kanssa eilen, kun äitienpäivän ryhmäselfien lisäksi kamerasta löytyi vaan pimeät peiliselfiet :D 

Epäreilut unenlahjat

Terveisiä erään huhtikuisen sunnuntain myöhäisillasta.

Meillä oli jalkapallon täyteinen viikonloppu, kun futiskausi lähti nyt isosti käyntiin Kevät Cupin myötä. Itse aloitin valmistautumisen viikonloppuun perjantai-iltana. 

Kirppu ja serkku pääsivät iltapalan ja hammaspesun jälkeen pedatulle sohvalle katsomaan Frozenia ja minä menin "siivoamaan" keittiötä. Eli aloitin elämäni ensimmäisten mokkapalojen leipomisen. Ensimmäisiksi mokkapaloiksi olin varsin tyytyväinen lopputulokseen ja nukkumaan mennessä yöllä ennen kahta, uni tuli helposti.

Jekun ensimmäinen peli alkoi klo 14, käytiin porukalla kentällä kannustamassa ja pelin jälkeen suunnattiin pienten kanssa bussipysäkille. Jekku ja valmentaja jäivät jatkamaan ja puoliskoni veli haki minut, Kirpun ja Ässän toiselle puolen kaupunkia hallille. Ässän ensimmäinen peli alkoi vasta 16.20.

Molemmilla oli lauantaina kolme peliä ja kotiin päästessä ohjelmassa oli vain torillat ja nukkumaan. Minä olin sängyssä jo kahdeksan jälkeen ja taisin nukahtaa ennen puolta kymmentä. Sunnuntaina Jekun turnaus jatkui jälleen kolmella pelillä.

Mokkapalat matkaan ja kentälle. Viimeinen peli alkoi 17.10 ja en ole aivan varma oltiinko me edes ennen seitsemää kotona. Seitsemältä olisi ollut kevään viimeinen jooga, mutta se ei käynyt mulla mielessäkään. Ruoan jälkeen 20 yli 8 sanoin puoliskolleni että tulisiko hän jo mun kanssa sänkyyn. Hän voi päivitellä pelituloksia sängystä ja minä voin lukea ja kommentoida muutamat postaukset ennen kuin nukahdan.

No voitte varmaan arvata mikä oli lopputulos.

Yritin nukahtaa ennen yhdeksää, 20 yli 9 kun vihdoin lapsetkin saivat itsensä suunnilleen unikuntoon puoliskoni päivitteli miksi hän on näin aikaisin sängyssä. 

No sittenhän nukkumaan menevät lapset keksivät jos minkälaista pikku puuhaa mitä yritin käydä hoitamassa ja sen kerran, kun nyt sängystä nousin niin kävin vielä pesemässä ripsarit ja aurinkovoiteen pois, vaikka ajattelin etten jaksa.

Kasvopesulta makkariin palatessani mitäs täällä olikaan, kaksi jotka nukkuu ja se toinen en ole minä! Minä halusin tulla petiin ja valmistautua nukkumaan jo ennen puoli yhdeksää, olin ilman puhelintakin jo ennen yhdeksää. 

Nyt kello on kohta puoli yksitoista ja kaikki muut nukkuu paitsi minä. 

Tässä kun nyt hereillä olin niin tiedän ettei se uni olisi kuitenkaan tulossa vielä hetkeen, niin käytin nyt aikani tähän postaukseen. 😅 jospa nyt kohta nukahtaisin minäkin. 

(Kirjoitettu 27.4.2025)

Heitin talviturkin maaliskuussa!

Jep ihan totta! Tätä ei varmaan ole tapahtunut ikinä!

Enkä ole koskaan ennen uinut Kymijoessakaan. Maaliskuun lopussa laitettiin meidän askarteluhuone järjestykseen ja juhlittiin isosiskoni synttäreitä. Sattui kaunis aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Käytiin heittämässä frsibew golfia ja päätettiin, että käydään heittämässä myös talviturkit. Tai siis kuka heitti ja kuka ei, ja kuka on harrastanut talviuintia, niin ettei turkkia edes ole.

Mun avantokokemukset on hyvin harvassa. Meillä on täälläkin avantomahdollisuus, eikä jäsenyys koko kaudelle olisi edes kallis, mutta se on sen verran kaukana, että aamu-uinnille ennen töitä pitäisi mennä autolla. Olisi kiva asua niin, että avantoon pääsisi kävellen, niin kuin meidän äiti pääsee. Saisi kivat alkulämmöt, että sinne veteen uskaltaisi nopeammin mennä. Ja muutenkin tykkään kävellä.

Frisbee kieroksen jälkeen toinen auto meni kaupan kautta ja toinen auto suoraan kotiin. Laitettiin sauna päälle ja vaihdettiin uikkarit. Tosin päätettiin että lapset ei nyt heitäkään talviturkkia, koska maauimala oli vielä aivan jäässä ja joen virtauksen näkee pinnalta, ettei se ole mikään ihan kevyt.

Rannasta etsittiin sopiva kohta josta pääsisi helposti veteen ja helposti ylös. Virtauksen takia kaverin kanssa on turvallisempaa ja reitti ylös myös ihan fiksua katsoa etukäteen, ettei sitten kylmissään ala miettiä että mihinkäs täällä saa jalkansa pohjaan tai mistä saa käsillä otteen. Olen myös kuullut huhuja että vesi on uimakelvotonta. Mutta ei se täällä meidän päässä ole.

Olipahan raikasta. Pitää videolta tarkistaa kestikö tämä uinti kauemmin kuin eräs lokakuinen kylmäuinti yritykseni joka kesti videon mukaan nippa nappa 10 sekuntia. :D Toista kertaa ei vielä ole päästy tälle keväälle uimaan.

Nämä postauksen kuvat on muuten screenshotteja siltä videolta, ja siksi ne on myös väärän leveyisiä. 

Joko sie olet päässyt heittämään talviturkin? 

Hei mä huijasin!

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus huijata, mutta viimeinen kuvis työ ei toden totta ollut viimeinen! Tai siis oikeasti kyllä se oli viimeinen kuvataidekoulussa tehty työ, josta mulla on todistusaineistoa olemassa. Mutta on vielä yksi työ jonka voin esitellä! 

Meillä ei ole vielä taulut seinällä enkä yhtään muistanut mun oikeasti tuoreinta taideteosta. Koska kaikki kuvistyöthän ovat kuvataidetta eli taidetta. ja taideteoksia Tämä on harvinaisen poikkeuksellinen teos, koska mä en tykkää piirtää. Tai tykkään, mutta en koe olevani hyvä piirtäjä ja siksi väitän etten osaa ja etten tykkää piirtää. 

Tämä uusin ja viimeisin teos on värikynäpiirros. Ja muistan senkin milloin tän tein! Me oltiin muutettu kesä-heinäkuum vaihteessa 2020 ja oltiin juuri saatu koti ja tarjoilut valmiiksi seuraavan päivän 1v, 4v ja 6v synttäreitä varten. Oltiin saatu muutto pois alta ja uusi koti alkoi näyttää kivalta. Mulla oli ekaa kertaa oma työpöytä, koska tuon kodin olkkari oli niin iso, että siihen vaan sopi työpiste mulle.

Takaisin tauluun. Ollaan siis saatu muutto pois alta, juhla järjestelyt on hyvällä mallilla ja mä katsoin mun työpisteen taulukollaasia todeten että siitä puuttuu jotain. Niinpä illalla ennen nukkumaan menoa piirsin A4 paperille maiseman meidän perheestä ja laitoin sen kehykseen jonka alkuperäinen juliste oli mennyt rikki. 

Tadaa, siitä tuli tämmönen! Kaivoin nämä kuvat jostakin muistoista, Tuo kollaasi on meidän edellisestä kodista meidän makkarista minne nuo taulut vähän niinkuin unohtui, Siellä talossa oli muutenkin jotenkin vaikea laittaa tauluja seinille. Ja tuon ensimmäisen kuvan otin SisustuSeitin Emmalle, kun olin jo kuvannut kaikki taulut ja mietin että missä tämä piirrustus on ja sitten otin kuvan siitä mistä se löytyi, kun olin noin totaalisesti sen itseltäni piilottanut.

Ja nyt mä lupaan että tän jälkeen oon värittänyt vain värityskirjoja. :D  

Kumpi on enemmän sun juttu piirtäminen vai maalaaminen? 

Aamun ajatuksia klo 5.17

29.4.

Tätä en kyllä aio ottaa tavaksi. Vaikka muistan jo ainakin kerran aikasemminkin tehneeni saman. Katsoin sähkönhintaa ja päätin herätä keskellä yötä laittamaan pyykit kuivumaan ja seuraavan setin pesuun. Mulla on kyllä myös muistikuva, että silloin laitoin herätyskellon soimaan, mutten herännyt siihen, enkä sitten kuitenkaan ehtinyt hyödyntää halpaa sähköä kuin sen yhden koneellisen pesemiseen.

Nyt ajastin pesukoneen olemaan valmis tasan 4:00, ajastuksesta huolimatta kun heräsin vessaan 5.17 pesukone oli vasta linkoamassa ja ohjelma päättyi 5.24. Sinällää iloinen yllätys, että pyykit eivät olleet tuntia pesukoneessa odottamassa minun heräämistä.

Nyt on sitten jo seuraava setti pesussa. Tänään voisi päivällä pestä vielä lisääkin pyykkiä, mutta pitää ehkä valita vain sellaisia vaatteita tai liinavaatepyykkiä, jotka voi laittaa kuivausrumpuun. Meillä sataa vettä. Aluksi luulinkin kuulevani kunnon rankkasateen, mutta ei, kyllä se oli se linkoava pesukone vain minkä kuulin. 

Ehdin jo hetken harkita takaisin sänkyyn kömpimistä kun sain märät pyykit ripustettua hengareihin ja telineelle. Avasin kuitenkin läppärin 6.10. Tänään meillä on ohjelmassa Unelmalaatikon marrkinointia ja viikkaamista. Videoiden kuvaamista hidastaa, puhelimen täysi muisti. Mulla on nyt leikkauspöydällä yksi video, jota en saa tallennettua koska tila ei riitä. Mutta jos saisin tämän videon tallennettua ja sen alkuperäisen poistettua tilaa tulisi pikkuisen lisää.

Pienillä on tavallinen 8-16 päiväkotipäivä ja koululaiset menevät yhdeksään. Iltapäivällä napataan serkku mukaan päiväkodista ja lähdetään kävellen teatteriin. Kirppu ja Serkku pääsevät ensimmäistä kertaa mukaan. Juuri tuossa teatterissa minäkään en ole koskaan käynyt. Jekku taas skippaa teatterin, hänelle tuli futisjuttuja, koska lauantaina on jälleen pelipäivä. Tällä kertaa 6 vs 6 peli. Normaalisti Jekku pelaa vielä 5 vs 5 pelejä, eli maalivahti + neljä pelaajaa kentällä. 

Mun ajatus oli alunperin, että Ässä saisi uudet lemppari vaatteet tänään aamulla päällensä, mutta eivät ne nyt ehdi kuivua. Pelkäsin että kuivuriinkaan menevät vaatteet eivät kuivu ennen kuin meidän pitää jo lähteä. Sekin taitaa pitää paikkansa. Siksi mie ajastinkin sen koneen olemaan valmis neljältä, että jos kuivuri kuivaa 2 ja puoli tuntia, vaatteet olisi seittemän jälkeen kuivat. Noh ei ihan onnistunut. Miksi se pesukone laski ajastuksen tunnilla pieleen? Jos laskin oikein kuivuri on valmis kahdeksalta.

Onneksi pesin eilenkin pyykkiä ja sieltä löytyy nyt tälle päivää puhtaat vaatteet molemmille pienille, joten meillä on ehkä ihan leppoisa lähtö tiedossa. Huomenna tulee vauvahieronta asiakas jo klo 10, siihenkin valmistaudun jo tänään. Huomenna kaikilla lapsilla on klo 8 aamu, joten aamukin on kotona rauhallinen.

Luulen, että menen nyt kuitenkin hetkeksi siis vartiksi pötköttäämään Kirpun viereen ja odottelen että hän herää ja sammutan 6.50 herätyksen.

kello on nyt 6.42

*    *   *    *    *   *   *   *   *   *

Sopivasti päiväkodilta kotiin tullessa sai laittaa seuraavat setit pesuun.

Joskus pitää käydä syvällä, että voi nähdä pinnalle

Illalla itkettää, aamulla herään herätyskelloon ja auringon säteisiin. Mun puhelimessa saa valita herätysääneksi Spotifyn! Ja se on kuulkaas vaarallisen ihanaa! Mie olen valinnut David Tolk nimisen pianistin herätysäänekseni. Eli aamuni alkavat sulavasti pianon ääniin tai sitten ei, koska en kuule koko herätystä. Yleensä kyllä kuulen sen, viimeistään 7.15 soivan kellon. Ensimmäinen kello soi kyllä jo 6.50.

Toinen niksi lempeisiin herätyksiin on muuten ihan ehdoton, niin ehdoton että kirjoitan sen isolla. 

ÄLÄ KÄYTÄ HERÄTYKSESSÄ VÄRINÄHÄLYTYSTÄ!

OIKEESTI.

SAMMUTA SE!

LOPETA SE!

Värinähälytys ei kuulu herätyskelloon!

Vaikka puhelimenkin äänistä löytyisi lempeä hälytysääni ihanaksi herätykseksi niin se lempeys loppuu ennen kuin alkaakaa jos värinä on päällä. Ensin tulee värinä ja sitten vasta ääni. Ja jos puhelin tärisee lattialla tai metallisella yöpöydällä ääni on aivan järkyttävä. Ja jos se värisee sängyllä, koko sänky tärisee ja ääni kantautuu rakenteita pitkin ympäri koko taloa. Siitä on lempeys kaukana! 

Vaikka pääsiäismaanantaina ei ollut jumppaa, niin tähän viikkoon on mahtunut ihan oikeitakin työpäiviä. 

Samana päivänä kun tein Unelmalaatikon ennätys myynnin, minulle soitettiin työkkäristä. Harvinaisen ristiriitainen päivä. Ja sain myös kuulla, etten päässyt jatkohaastatteluun yhteen osa-aikaiseen työhön.Sen jälkeen ei oikeastaan tuntunut miltää, ei iloiselta eikä pettyneeltä. Noh ei se mitään. 

Olen tämän kevään aikana hakenut pääasiassa osa-aika töitä mm. kahdesta vaateliikkeestä, jäätelöauton kuljettajaksi (oi se ois ollut siistiä), joitain töitä joista tiesin jo hakiessani että tuskin tulee edes kutsua haastatteluun ja yhden jonne soittaessani selvisi, etten ollut päässyt edes haastatteluun. Josta oikeasti ajattelin että se olisi ollut lottovoitto.

Ei se mitään. Niin ei vaan sitten ollut tarkoitettu. 

Ja sen perusteella miten olen saanut hoitaa vauvoja tällä viikolla oma uskoni Unelmalaatikon tarpeellisuuteen ja menestykseen alkaa taas vahvistua.

Tämä tarina on vasta alussa!

Mustan pilven alla

Pala kurkussa on niin iso, että siihen voisi tukehtua. Se ei liiku vaikka kuinka nielee. Kyyneleet kohoaa silmiin. Yksinäisyys on niin riipivää. Ei kukaan voi häntä haluta. Ei kukaan voi rakastaa. Eikä ainakaan arvostaa. Kaikki menee pilalle, rikki tai epäonnistuu.

Arki ympärillä on ihan tavallista. Naurua, juoksua, ääniä, valoja. Vesisadetta, kevään kukkasia. Kaikki tapahtuu nyt. Muisti pätkii. En tiedä mitä sanoin äsken, en tiedä miksi reagoin sanomaasi suuttumalla. Se vain oli se äänensävy. En halua olla yksin. Mutten osaa tulla lähelle. Minulla on salaisuus. En halua sanoa sitä ääneen. Pelkään. 

Olen irrallaan. Kaukana kaikesta vaikka kaikki tapahtuu tässä. Tuomittu epäonnistumaan. Luulen tehneeni kaikkeni. Milloin se mun oma osuus on tehty ja tullaan vastaan? Mikä oon riittävästi?

Miten puen sanoiksi sisälläni olevan mustan pilven, joka tulee ulos ja se kastelee kaiken. Mikään ei kuitenkaan riitä. Kaikki on tehty, kaikkeni olen yrittänyt. Mutta se ei vaan riitä. Minä vain en riitä, mihinkään. 

Teen niin paljon että ahdistaa, ja ahdistaa tieto etten ole tehnyt tarpeeksi. Poukkoilen joka suuntaan saamatta mitään järkevää aikaiseksi. En ole siellä vielä. En halua mennä sinne vielä. Tämän on pakko toimia. Anna mulle vielä vähän aikaa, mä haluan yrittää vielä.

Minä epäonnistuin, mutten ole vielä valmis lopettamaan.  

Nämä on niitä hetkiä, kun vihkirukouksessa sanotaan myöten ja vastoin käymisissä. Mutta en osaa olla tässä yhdessä. En osaa pukea tätä kuristavaa tunnetta sanoiksi. En ilman riitaa. Ja siksi minä jään mustan pilveni alle yksin.

Nyt kun olet siinä, myrskyät vapaasti pääni päällä, voitko kastella kaiken? Kastele kaikki minkä olen istuttanut ja laita kaikki vihdoin itämään. Ehkä tästä sittenkin selvitään. Ehkä sittenkin loin jotain kaunista.

Suuret poskille vierineet kyyneleet jättävät jälkeensä kuivan suolavanan. Nyt on uusi päivä, uusi viikko, uudet mahdollisuudet. Jos nyt vielä nousen. Jos nyt vielä teen uuden suunnitelman, olkoonkin että se toimisi vain kolme päivää. Ja sitten kompastun taas. Jos sittenkin vielä kerran nousen. 

Ehkä sittenkin vielä onnistun.

Voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation!

Mainos: Sisustus Seiti

Tämä postaus on ylläri ja kiitos Emmalle, tämä ei ole etukäteen sovittu maksettu mainos, vaikkka onkin mainos ja palvelu on saatu, koska voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation instagram arvonnasta!

 Ai siis niin minkä? 

Sisustus Seiti on ihanan Emma Seitin yritys. Emma tarjoaa sisustussuunnittelua toteutukseen asti ja lisäksi hänellä on symppis Emman puoti kausittain auki. Emmalla oli instassa arvonta, josta sai valita tuotepaketin tai pikakonsultaation yhteen huoneeseen. Ja mie voitin! 

Mun huone valinta oli heti jo arvontaan osallistuessa aivan selvä ja kun innoissaan kerroin voitosta puoliskolleni oli hänelläkin mielessä heti sama huone. Ammattilaisennäkemystä kaipasi kaikkein eniten meidän 10 vuotiaan koululaisen huone.

Mutta kappas vaan, ennen kuin ehdittiin sopia tarkemmin Emman kanssa yhtään mitään, mie ilmoitinkin että me muutetaan, joten toteutettiin pikakonsultaatioa täällä uudessa kodissa.

Meidän lasten makkarit vähintäänkin puolittuivat ja lisäksi Nupun parvisänky vaihtui pois ja työpöytä vietiin askarteluhuoneeseen, joten nyt hänen huoneessa oli niin vähän tilaa ja niin vähän elementtejä, että siitä tuli ihan vahingossa oikeastaan kiva! Vaikka meillä vanhemmilla ja 10 vuotiaalla onkin vähän erinäkemys siitä mikä se kiva on.

Siispä kohteeksi valittiin meidän uusi olohuone. Kollaaseissa on kuvat jotka lähetin Emmalle muuttolaatikoiden keskeltä.

Palataan nyt ihan alkuunsa vuoteen 2023 kun muutettiin edellisen kerran. Me ostettiin jo 2013 valtava sohva ja se on kaikissa muissa kodeissa kulkenut mukana vaikka se ei aina ollut se sopivin huoneen koon kannalta. Mutta 2023 muutossa mutettiin valtavasta olohuoneesta tosi pieneen olohuoneeseen. Ja se ihana jättisohva oli aivan väärän kokoinen ja väärän kätinen, joten me ostettiin sinne uusi sohva.

Sohva jonka minä valitsin. Nettikaupan kuvan perusteella, värin perusteella ja sen perusteella, että robotti-imuri mahtuu sen alta. Noh kuinkas kävikään... Sohvasta tuli heti toimisto- tai odotusaulafiilis. Mun mielestä se on kyllä edelleen ihan kiva, sitä voisi vähän pehmittää tyynyillä ja silleen.... mutta siis kuitenkin, ei se ole ihan kamala. Vaikka koko muu perhe väittää että siinä on huono istua. 

Mutta yksi seikka, missä en voi vastaan väittää toki on. Sohva on meille aivan liian pieni. Ja nyt meillä on taas iso olohuone, joten sohva on liian pieni sekä meidän perheelle että tilaan joka sen pitäisi täyttää. Isompi sohva ostoslistalle, jonka aikataulusta ei ollut mitään tietoa. :D 

No mutta palataan siihen Sisustus Seitin pika konsultaatioon. Hommahan toimi niin, että lähetin Emmalle kuvia meidän olkkarista ja sitten mitattiin seinien pituudet ja lähetettiin nekin. Otin kuvat myös kaikista meidän tauluista, koska ollaan aika huonoja sommittelemaan niitä. Ja sen lisäksi meillä on vähän eriävät mielipiteet siitä mitkä taulut sijoitettaisiin mihinkin huoneeseen...

Listasin toiveeni: 

• säilytystila lautapeleille, (tv taso on vaihtumassa, oma toive ehkä samaa sarjaa mitä mun pöytä ja hylly, puoliskolla ihan eri toive :D) 
• puolapuut olkkariin, 
• isompi sohva, 
•  Lisäksi myös puoliskoni työpöytä siirretään yläkertaan, koska se mistä piti tulla hänen kellari olikin liian kylmä.
• Viimeisenä toiveena paljon viherkasveja, koska niitä ei voi olla liikaa, vaikka tapankin yleensä kaikki ja tällähetkellä meillä on vain yksi elävä kasvi.

Lisäksi huonekalujen sijoitusta määräisi pistorasioiden paikat. Vielä kuvatessani luultiin että pistorasioita oli kaksi samalla seinällä, tuollaseinällä jossa on nyt telkkari. Ja vihreä sohva oli siis sen kätinen, että telkkaria varten olisi pitänyt vetää jatkojohto. Mutta kappas, kun muuttolaatikoita tyhjennettiin pois tieltä löytyi vielä yksi pistorasia lisää toiselta seinältä!

Emma vastasi heti kuvat saatuaan, että ideoita on ja ilmoitti suunnittelun aikataulun. Odottelu päättyi nopeasti ja tadaa sain vinkkejä sohvasta, tvtasosta jossa olisi säilytystilaa ja mallin taulukollaasista. Ja huomatuksen sinisistä tauluista: voisiko nämä sijoitta toiseenhuoneeseen. Ja tämä kommentti olikin puoliskoni mielestä kaikkein parasta konsultaatiossa. :D 

Emman suosituksesta huolimatta meillä on edelleen eripari verhot ikkunoissa.... Mustavalkoiset on teetetty 2020 muutossa olohuoneeseen ja haluttaisiin pitää ne olohuoneessa. Mutta niitä on vain nuo kaksi, kun taas noita ohuita valkoisia (näkyy heikosti kollaasissa) olisi kyllä toisetkin. Koska ne on alunperin hankittu keitiiöön ja niitä sai prismasta lisää, kun muutettiin keittiöön jossa oli kaksi ikkunaa. 

No tällä hetkellä ohuet keittiön verhot odottavat suunnitelmani toteutusta varastossa ja työpisteeni sai siskoni värikkäät verhot ja sohvalle heiteltiin myös siskoltani saadut verhoihin sopivat sohvatyynyt. (Nämä oranssi-pinkit verhot on muuten Emmalla yllätys, kun hän lukee tämän...)

Kaikista eniten tietenkin kiinnosti Emman pohjapiirrustukset.

Hauskinta noissa pohjapiirrustuksissa oli se,  että me vähän niinkuin vahingossa laitettiin puoliskoni työpöytä suoraan siihen mihin Emmakin sen piirsi ennen kuin oltiin nähty piirrustuksia. Alkuun telkkari ja sohva olivat vastakkaisilla suunnilla, mutta löydettiin Roskalavaryhmästä uusi sohva ja sen myötä meidän olohuoneeseen tulikin kuin vahingossa täysin Emman pohjopiirrustuksen järjestys.

Puolapuut tosin vaihtoi seinää, ettei ne ole liian lähellä puoliskoni tietokonetta, mutta ennen kun niitä ruuvattiin minun pöydän viereen siirsin siihen peilin ja nyt on toinen eteisen peileistä myös olohuoneessa ja puolapuut aulassa. 

Ja siinä missä meille ilmestyi siskoni muutosta verhot ja sohvatyynyt, myös tv-taso saatiin päivitettyä isompaan hänen muuttonsa yhteydessä. 

Taulut vielä odottavat seinälle pääsyään. Oma operaationsa saada kiviseiniin taulut kiinni ilman poraa. Taulukoukkuja jo ostettiin, jotkut taulut tosin olisi vain helpompi kiinnittää ruuviin. Ja yksi vauvajuliste tarvitsee uudet kehykset.

Ihanaa kun on taas iso olohuone! 

Ootko sie koskaan käyttänyt sisustussuunnitteluun ammattilaista?

Käy tutustumassa Emmaan täällä! (KLIK)

Unohdettu postaus: Perhekalenteri vs perinteinen seinäkalenteri

Luonnoksen päivämäärä: 11.12.2022

Ostin tammikuussa 2020 meidän ensimmäisen perhekalenterin. Olihan meitä jo viisi, että kyllähän ne perheen menot olisi hyvä olla näkyvissä jossain muuallakin kuin mun kalenterin kansien välissä ja aikuisten muistissa. Löysin perhekalenterin kuudella sarakkeella, yksi jokaiselle ja kuudes sukulaisten juhlille ja vierailuille. 

Kuten kuvista näette kalenterissa on paljon tyhjää. Ainoastaan Nupulla on harrastus, balettikoulu kerran viikossa. Ja kaikki lasten neuvolat ja hammaslääkärit olen vielä saanut sovittua samalle ajalle ja vielä Ässän vauvavuonna nämä kaikki olivat sellaisia menoja, joissa voisi lukea mun nimi, koska minä hoidin ne kaikki. Ja aivan mielelläni, terveydenhoitajan kanssa kuulumisten vaihto kerran kuussa kaikkien vauvavuosien aikana oli tärkeä henkireikä omalla äitiydentaipaleellani.

Totesin siis, että vielä tässä vaiheessa meille riittää joku muu seinäkalenteri ja 2021 sain äidiltäni joululahjaksi sen kalenterin jota en vuosi sitten uskaltanut ostaa - pelkäsin siitä tulevan liian sekava tai mitä lie, oli pakko saada se perhekalenteri.

Hauskinta tässä onkin se, että nyt meidän seinäkalenteri ja mun kalenteri ovatkin samaa sarjaa! En edes huomannut sitä ennen kuin olin ostanut kalenterini vaikka seinäkalenteria olin ihaillut jo vuotta aikaisemmin.

2021 vuodelta jännitin vähän joko nyt sitten kuitenkin seuraavaksi valitsen taas perhekalenterin. 2021 piti nimittäin olla se vuosi, kun kalenteriin lisätään Nupun balettikoulun lisäksi Jekulle luistelukoulu keskiviikolle. Koronan takia maksutonta luistelukoulua ei nyt järjestettykään, ja koska nyt lähin jäähalli ei ole kävelymatkan päässä, niin ei sitten haluttu maksaa luistelukoulusta, jossa ei välttämättä päästä edes paria kertaa enempää käymään puoliskoni työvuorojen  takia.

Syksyllä meidän arki muuttui todella ja yhteiseen seinäkalenteriin ilmestyi kahden ihmisen työvuorot, balettikoulu, minun ohjaama jumppa sekä Jekulle myös oma temppujumppaharrastus. Ja kun kalenteri pysyi kerta 2021 aivan hyvässä järjestyksessä, niin tadaa, ostinpas nyt saman kalenterin myös vuodelle 2022! Siitäkin huolimatta että tämän vuoden kalenteri onkin pystysuuntainen, enkä ollut ensimmäiäsen kerran kalenterin nähdessäni lainkaan varma haluavani sitä. Kuinka muutos vastainen sitä voikaan olla. xD

Nyt meillä on siis kolmatta vuotta koko perheen seinäkalenteri, toista kertaa ei perhekalenteri, saapas nähdä siirrytäänkö joskus takaisin perhekalenteriin. Tänä vuonnahan kaikille kuudelle sarakkeelle tulisi jo oma nimi.

17.4.2025

ps. näiden kalenterien jälkeen ei ole seinäkalenteria uudelleen ilmestynyt käyttöön... tarve toki saattaisi olla :D

pps. Huomasin nyt vasta laittaessani kuvat kollaaseihin, että joku (minä itse) on käynyt piirtämässä 2022 kalenterin päälle kolmosen - en kyllä tiedä enää minkä ihmeen takia. 

Käytetäänkö teillä seinäkalentereita? Perhekalenteri vai joku muu? :)

2024-25 loppuneet kosmetiikkatuotteet

Postauksen kaikki tuotteet on itse ostettuja.

Hei kerrankin mulla oli kuvat valmiina ennen postausta! Aloin etsimään täällä luonnoksista tekstiä ja tajusin, että en ole sitä vielä aloittanutkaan. Tätä valmistellessa kuvasin myös instamatskua :D Ehkä se somettaminen ei olekaan niin kamalaa, vaikka oikeasti etanaposti ja hidas media on minulle mielekkäämpää kuin nopeat ja lyhyet videot. Niitä on kuitenkin yllättävän kiva tehdä. 

Edellisestä loppuneiden kosmetiikkapurkkien listauksesta onkin hei tasan vuosi! Ajastan tämän nyt tarkalleen samalle päivälle. :D  Ja tässä välissä olen siis tehnyt kolme Mary Kay tukkutilausta: Maaliskuussa 2024 uusi Beauty Advisor jälleenmyyjäsopimus tukkutilauksen kanssa ja huhti-toukokuussa tein jo toisen tukkutilauksen. Ja nyt sitten heti maaliskuun alussa 2025 tein kolmannen tilauksen näillä tunnuksilla. 

Tästä pääset kurkistamaan mitkä tuotteet oli loppuneet vuosi sitten.

Aloitus kuvassa näkyy Mary Kay Naturally sarjan Nourishing Oil ihoöljyn etiketti. Tuon öljyn ostin meidän Sales Directorin eli kouluttajani Annin joulun avoimista ovista 2023. Nyt ei kyllä ole mitään muistikuvaa koska se on mahtanut loppua. Mutta sen tiedän että säästeliäästi olen sitä käyttänyt, tuo Naturally sarja nimittäin poistui kokonaan. No mutta, mitäs ihonhoitotuotteita ja miten mie olen nyt tässä viimeisen vuoden ajan sitten käyttänyt. Ja kyllä tunnustan nyt heti alkuun, käytän joitakin tuotteita tietoisesti väärin.

ps. Mitä tahansa kosmetiikkaa käytät, suosittelen saksimaan tuubit aina auki! Sieltä löytyy hurjasti vielä tuotetta!

Mary Kay TimeWise Miracle set ehti myös uudistua sillä aikaa, kun annoin tukkutunnusteni mennä umpeen. Vajaassa vuodessa käytin kaksi tuubia settiin kuuluvaa antioxidant moisturizer kasvovoidetta. Luulen että tuubi kesti minulla noin viisi kuukautta. Settiin kuuluu päivätehotipat joissa on SPF 30 kemiallinen aurinkosuoja sekä yötehotipat.

Mun iho ehti päästä niin kuivaan kuntoon ilman kunnollista ihonhoitoa, etten meinaa vieläkään sietää kemiallista aurinkosuojaa. Ja kun en ole käyttänyt päivätehotippoja muutamaa kokeilua enempää, käytin yötehotippoja aamuin ja illoin kosteusvoiteen alle, niin kappas vaan, niitä on kulunut kaksi pumpullista.

TimeWise Miracle sarjaan saa erikseen myös silmänympärysvoiteen. Mun kuivat silmänympärykset tykkäsi tästä, mutta nyt mulla on kokeilussa vähän tehokkaampi voide.

Tadaa täältä löytyy sitten vaaleasta purkista Satin Hands käsienhemmottelusetin mehiläisvahavoide sekä siitä vähän tehokkaampi ruusun tuoksuinen versio. Näitä käytän käsiin, huuliin, kasvoihin - erityisesti saunaan mennessä ja uimahallin jälkeen. 

Mary Kay Skin Care sarja julkaistiin vuosi sitten ja mie olen siitä käyttänyt jo yhden kasvoveden sekä kuivan ja normaalin ihon kosteusvoiteen, tämä on aika paljon kevyempi voide, kuin tuo TimeWise sarjan.

Mustalla korkilla on Oil-free eye make up remover ja sen vieressä musta eyeliner. Mie vielä opettelen rajausten tekemistä silmämeikkiin. Tykkään kyllä, jos joku muu tekee mulle rajaukset, itellä menee hermot. Ja tämä eyeliner loppui kesken kaiken, kun tehtiin halloween meikkiä koululaisille viime syksynä. Oli muuten aivan super hyvä pääkallomeikkiin. 

Tervetuloa poistuneiden ja päiväyksen ylittäneiden tuotteiden väärinkäyttöosastolle!

Mustalla korkille ja vihreällä raidalla varustettu tuubi on akneiholle suunnatun sarjan kosteusvoide, en olisi uskonut että se olisi ollut riittävän kosteuttava mun rutikuivalle iholle! Mutta se oli niin hyvä, että sain koko tuubin käytettyä.

Pinkissä tuubissa mun kaikkien aikojen suosikki kuorintatuotteeni jo aikaa sitten poistuneesta Botanical Effects sarjasta. Tykkäsin sen tuoksusta ja sen koostumuksesta ja väristä ja siitä tunteesta minkä se jätti iholle. Ja sitten kun mun kasvot oli niin kipeät, etten voinut käyttää tätä kasvoilla, käytin sitä vartalon kuorintana saunassa. Ah se oli ihana! Saman sarjan kasvovesi oli myös tosi kiva, mutta sisälsi alkoholia, joten sekoitin siihen joskus sitä ihoöljyä ja joskus laitoin öljyn heti kasvoveden jälkeen.

Ihan viimeisenä, kun päiväyksestä oli jo tosi kauan, enkä uskaltanut kasvovettä käyttää kasvoilla lainkaan sekoitin tätä tuohon kuvan viimeisenä olevan purkin puuteriin. Naturally sarjan puhdistuaineesta ja kuorinta puuterista oli myös päiväykset menneet hyvän aikaa sitten, joten käytin näitä saunassa vartalon kuorintaan sekoittaen kuorintapuuterin puhdistusaineeseen, osa puhdistusaineesta päätyi kyllä lasten kylpyleikkeihinkin. Ja viimeiset kuorintapuuterit yhdistelin kasvoveden kanssa. Tuntuma oli huomattavasti hellempi kuin Botanicalin kuorinnan, mutta kasvoveden kanssa sai edes vähän ihanaa tuoksua.

Ensimmäisenä TimeWise geelinaamio jota käytin iltaisin kosteusvoiteen päälle tehostamaan sen vaikutusta. En tiedä olenko koskaan käyttänyt geelinaamiota ihan vain naamiona jonka antaisin vaikuttaa ja huuhtoisin pois. En usko että olen. Pieni tuubi on samaa geelinaamiota, tämä vain on masking minis lahjasetisstä. 

Keskellä oleva TimeWise Microdermabrasion refine kuorinta on sen verran tehokas, ettei puhettakaan että olisin sen saanut käytettyä loppuun kasvoillani. Tämäkin on siis käytetty saunassa vartalon kuorintaan. 

Ja viimeisenä tämä on ainoa tuote jota ei käytetty loppuun. En tiedä miten tuubi oli mennyt tuolla tavalla rikki. En myöskään muista minkä sävyinen tämä hoitava 3D foundation meikkivoide on ollut, että olisinko voinut sitä käyttääkään. Minä nimittäin sain yhdeltä konsulttiystävältäni joskus muutamia tuotteita testereiksi joita hän ei tarvinnut. Ja tämä on yksi niitä.

On täällä jotain muutakin loppunut kuin Mary Kay tuotteita!

Young Livingin Eteerisistä öljyistä greippiä olen lätrännyt ihan huolella, mulla on edelleen kaksi avattua greippiä jotka pitäisi käyttää pois ennen kuin haihtuvat hukkaan. 

Piparminttu on ollut mun lemppariöljy alusta asti, kun öljyjä ensimmäistä kertaa hankin muistaakseni 2020 syksyllä. Tätä + öljyä saa käyttää myös sisäisesti ravintolisänä, joten mie olenkin maustanut sillä juomavettä ja kaakaota. Tangerine eli mandariini on myös + öljy eli sitäkin on diffuuserin lisäksi kulutettu veden maustajana tai hunajan ja inkiväärin kanssa. 

Stressaway on öljysekoite josta mä en osaa päättää mitä mieltä olisin. En tiedä onko purkki ollut niin vanha, ja jäänyt auki tai jotain, että sen tuoksu on sen takia kärsinyt ja pullokin oli aivan super tahmea. Tämän öljyn tarkoitushan on ihan paras stressi pois, tuoksu lime ja vanilja. Mutta hetken aikaa diffuuserin oltua päällä tuoksu muuttui sellaiseksi ällötäväksi harmaaksi ja makeaksi. Ei auttanut diffuuserin puhdistus. Sama ongelma on kyllä välillä piparmintunkin kanssa. 

Marjoram - meirami. Tämä toimi mulla pyykkiöljynä ja diffuuserissa. Eli etikan kanssa huuhteluainelokeroon tai sitten pirskotin pari tippaa kuivausrumpuun vaatteiden päälle. 

Purification on öljy mikä ei saisi päästä loppumaan, mutta nyt mulla on tainnut mennä mun YoungLiving tunnuksetkin umpeen. Tätä käytin niin diffuuserissa, pyykissä kuin robottimurin moppauksessa, 

Ja viimeinen random tuote Avène käsivoide todella kuivalle iholle ja tätähän on hölvätty viime syksy ja talvi käsistä kasvoihin niin itselle, puoliskolle kuin lapsillekin.

Mikä näistä kuulosti jännittävimmältä tuotteelta?

Ole tilivelvollinen jollekin, jolle et halua tuottaa pettymystä

Mulla oli perjantaina kuukausittainen puhelu meidän Mary Kay kouluttajan kanssa. Edellisessä puhelussa sovittiin, että seuravaan puheluun mennessä mulla olisi pidettynä 3 facialia, eli kahden keskistä hemmotteluhetkeä Mary Kay tuotteita testaten ja 3 ryhmää eli ihonhoitohemmottelua tuotteita testaten 4-6 hengelle. 

Edellisen puhelun jälkeen laitoin myyntiin kaikki messuilta ylijääneet Rentokortit, tein niistä VIP paketit, mielestäni tosi hyvällä idealla. Ja laskin että ennen lasten kesälomaa ehdittäisiin pitää vielä yksi kuuden viikon jumppajaksokin, joten arvaa olinko varannut yhtään mitään Mary Kayhin liittyvää ennen tätä viikkoa, kun kalenterissa luki perjantaina puhelu klo 11.30. 

Mä oon liian monta kertaa saanut ohjeita ja ideoita ja jättänyt sen kuitenkin tekemättä - en edes tiedä miksi. Nyt tuleva puhelu kolkutteli takaraivossa, enkä halunnut mennä takkityhjänä puheluun. Joten sain kuin sainkin tehtyä kaksi varausta facialiin ja molemmat myös pidettyä ennen tämän päivän puhelua! 

Sovitin Kouluttajani Annin Sales Director jakkua 2020 seminaarissa

Ja ihmettelen että miksi olen ajatellut että soittaminen, viestittely, kysyminen ja varaaminen ja myynti on mulle jotenkin todella vaikeaa. Niin vaikeaa, että on helpompi jättää tekemättä. Niin kuin miksi. 

Joo olen ollut ujo, olen ollut arka kysymään ja arka myymään. Kuitenkin, kun tein uuden jälleenmyyjä sopimuksen maaliskuussa 2024 sain kouluttajaltani haasteen tehdä se maaliskuun aikana. Ja tein! Mä pystyin siihen. Ja nyt maaliskuussa 2025 kun omat tuotteet alkoi olla kokonaan loppu ja tilauksesta puuttui vielä kaksi kolmasosaa, lopulta tilaus oli kasassa viikossa. Kun vain uskalsin avata suuni! 

Huomaan tekeväni asioista itselleni liian vaikeita. 

Puhelun aluksi kouluttajani kävi läpi mitä viime kerralla ollaan sovittu. Olisiko jäänyt tekemättä, jos puhelua ei olisi ollut kalenterissa, kysyi hän, kerrottuani missä mennään. Ja vastasin että todellakin olisi. Olen ollut niin keskittynyt Unelmalaatikon asioihin ja omiin huoliini, että olisi jäänyt todellakin tekemättä.

Mutta kalenterissa oli puhelu ja tiesin etten halua enää olla se, joka voi kerta toisensa jälkeen jättää yrittämättä. Vaikka mun tavoitteet onkin Unelmalaatikon toiminnassa, Mary Kay on kuitenkin yksi mahdollinen lisätulonlähde siihen rinnalle ja vähintään sen verran haluan tehdä töitä tuotteiden parissa, että saan omat tuotteeni ilmaiseksi.

No toinen kysymys oli saanko varauksia tehdessäni Ei vastauksia todella paljon, vai puuttuiko toiminta. Ja vastaus oli että mun varaus prosentti oli 100%. Kysyin kahdelta ja molemmat sanoivat kyllä, joten toiminta puuttuu. 

Kouluttajani Anni toisen kouluttajan kanssa pitämässä Mary Kay monday koulutusta syksyllä 2019.

Seuraavaa puhelua varten sovittiin että mie otan nyt joka arkipäivä 15min varaamiselle. Ja että varaan nyt heti jo heinäkuulle saakka kalenterista sen vartin, jonka käytän varaamiseen. Vartti menee helposti päivässä somen aivottomaan selailuun, joten se on ihan mahdollista napata sieltä.

On selvästi tärkeää olla tilivelvollinen jollekulle, jotta saan itsestäni enemmän irti. Ja jollekulle sellaiselle, jolle en halua tuottaa pettymystä - en enää. Tuokin lause taitaa löytyä kouluttajani kirjoittamasta työkirjasta. Ymmärrän hyvin myös miksi jotkut laittavat tavoitteensa näkyviin jääkapin oveen.

Vaikka vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä, niin samalla kaikki haluavat kuitenkin suojella lapsiaan pettymyksiltä. Aina niitä ei voi välttää, mutta jos suinkin mahdollista, kukaan tuskin haluaa pettää lapsiaan. Kun lapsetkin tietää mitä tavoittelet ja jos palkintona häämöttää vaikkapa perheen yhteinen hemmottelupäivä tai reissu, niin ihan todella aiotko epäonnistua lastesi edessä . vai tehdä kaikkesi jotta tavoite ja palkinto saadaan? 

Vaikka voisi ajatella että 2/6 on epäonnistuminen, niin minulle se on voitto, koska toinen ihan mahdollinen lopputulos olisi voinut olla ja on ennen ollutkin 0/6. Olin opettanut itseni epäonnistumaan, niin ettei se tuntunut edes pettymykseltä - vaikka oikeasti se söi silti itseluottamusta..

Tämä kertoo mulle mielen kehityksestä. Mä en ole enää se jolle epäonnistuminen ja nollatulos on vaihtoehto. Laiva kääntyy hitaasti, mutta varmsti. Oma tavoitteeni ei ole vielä niin kirkas, että laittaisin se jääkaapin ovee. Mutta on tosi kiva huomata miten toimin eritavalla kuin ennen. 

Mä voin muuttua!

Kevät tuli pihalle!

Huomasin jokin aika sitten että meidän pihan kukkapenkistä on alkanut pilkottamaan jotakin vihreää, ja ehkä kukkasipuleita muistuttavaa. En oikeasti tunnista kasveja mitenkään. Mutta ilahduttaahan se kun luonto heräilee talven jäljiltä ja kaikki värit loistaa kirkkaana mustavalkoisen tai sateisen harmaan talven jäljiltä.

Löysinpäs autotallin vierestä haravan ja päätin vähän ulkoiluttaa sitä viikonloppuna. Näitä kukkasia kasvoikin vähän siellä sun täällä, eikä vain kukkapenkissä. Niin violetteja kuin valkoisia nuppuja oli useita. Osittain sammalpeitteisellä pihalla. Parhaani mukaan koitin väistellä kukkasia haravoidessani. 

Toisaalta taas haravointiin sai käyttää ihan urakalla voimaa ja nyt minun peukalon tyvi tuntuu siltä että se on joko tosi jumissa tai siihen on tulossa iso mustelma. En keksi mistä muusta se voi johtua. Haravoiminen on rentouttavaa, aivot narikkaan ja raitista ulkoilmaa toimistopäivän päätteeksi. Pitäisi hommata jotkut kunnolliset hanskat haravointiin, lapaset kädessä haravoidessa tuntui ettei rakot ole kaukana.

Meidän pihasta löytyy omenapuu, se selvisi jo asuntonäytössä. Mutta nyt haravoidessa huomasin että toinenkin puu on ilmeisesti jonkin sortin hedelmäpuu. Talo on ollut syksyn tyhjillään ja varmaan kaikki tuon puun pudottamat lehdet makaa maassa paksuna mattona.

Niitä haravoidessa seasta löytyi puolikkaita - jotain. Ja isohkoja siemeniä. Puolikkaat on ehkä liian isoja ollakseen luumuja, mutta mikä muu hedelmä tekee hedelmän kiven ympärille samalla tavalla kuin luumu, avokado tai persikka? Aprikoosi? Mutta eihän sekään kasva Suomessa.

Hauska nähdä kesällä mitä tuo puu oikeasti kasvattaa.

Löylyautomaatti

Ootteko koskaan kuulleet sellaisesta löylyautomaatista. Se on pieni, asennetaan lauteille haluamalleen korkeudelle. Se saattaa vähän roiskia vettä ympäriinsä, mutta se antaa tasaisesti löylyä ja välillä tarjoaa juotavaakin, suoraan löylykauhalla. Tai välillä kuppiin kaataen. Se on kuulkaas kolme vuotias se maailman paras löylyautomaatti.

Siinä kodissa, jossa asuttiin kun Nuppu syntyi, meillä oli kylpyamme. Taloyhtiön saunavuoro olisi maksanut yhdeltä vuorolta saman verran mitä edellisessä kodissa maksoi koko kuukausi, joten hänen vauvavuonna saunottiin vain uimahallissa tai jossain muualla kuin kotona.

Toisessa kodissa meillä oli taapero ja oma sauna. Kolmannessa kodissa oli taapero ja vauva ja oma sauna ja silloin kirjoitn saunomisohjeet lasten kanssa. Se olikin melkoista säätämistä välillä. Mutta silti sauna on aina ollut mun helpotus arjessa. 

Lue: Lasten kanssa saunassa

Neljännessä kodissa meitä oli ensin leikki-ikäinen ja taapero ja nyt en edes muuten muista, että oliko meillä edes omaa saunavuoroa vai saunottiinko me aina vain naisten lenkkisaunan aikaan. Ei mitään hajua. Jos meillä oli oma saunavuoro, niin se ei tainnut olla kovin kallis. Nyt kyllä vähän epäilen että meillä ei tainnut olla omaa saunavuoroa siellä. 

Viidennessä kodissa saunavuorosta ei tullut lisämaksua ja taloyhtiön sauna oli tosi iso. Näistä molemmista saunoista löytyi vesiletku ja lapset rakasti leikkiä palomiehiä. Toki se tiesi melko rapsakoita ja automaattisia löylyjä minulle. Mutta meillä on ollut vain kolme sauna sääntöä.

1. Saunassa ei saa huutaa, koska kaikuu.

2. Saunassa liikutaan kävelleen, ettei kaaduta. 

3. Saunassa ollaan rentoutumassa ja pidetään hauskaa. 

Kuudennessa kodissa oli oma sauna, mutta sähkölämmitteisessä talossa sauna oli se mikä meni viimeisenä päälle ja harkittiin kerran jos toisenkin, halutaanko oikeasti mennä saunaan. Vaikka meillä oli kiinteä sähkösopimus. Mutta saunan lämmitys kuusihenkisessä perheessä tietää aina myös veden menoa ja vesikin lämpesi sähköllä. 

Nyt kodissa numero seitsemän tai siis minulle ja puoliskolleni tämä on itseasiassa koti numero 9, Nupulle 7, Jekulle 6, Ässälle neljäs ja Kirpulle kolmas. Noh joka tapauksessa. Nyt meillä on isoin oma sauna mitä on ikinä ollut, mutta se on aika kiva, kun meitä on myös aika monta. On kiva, että saunaan mahtuu myös isommalla porukalla. Ja tällä hetkellä meillä on myös pörssisähkö, joten sauna lämpenee monta kertaa viikossa. Kunhan sähkö on alle 5snt kWh. 

Saunassa ei ole turhia laitteita tai mielenkiinnon kohteita häiritsemässä yhteistä aikaa. Saunassa on aikaa olla läsnä ja nauraa yhdessä, kun löylyaattomaatti kastelee kiusta. Toki löylyautomaattejakin saa erikoisina. 5 vuotias löylyautomaatti onkin sitten jo tosissaan aika raju. Sauna seurana best. mutta saattaa savustaa kovemmankin saunojan pihalle. 

Kuuluuko sauna teidän arkeen vai juhlaan? 

Puolet identiteetistä lattialle!

Mä oon aina ollut se jonka hiukset on olkapäille tai ihan vähän yli, mutta ei sen pidemmät. Jossain kohtaa päätin, että nyt hiukset saa kasvaa niin kauan että omat hääät on juhlittu. Ja sitten ne vaan kasvoi ja kasvoi ja kasvoi ja pituutta oli yks kaks lantiolle. 

Ja ne häät ehti olla jo kauan ennen kuin hiukset ehti kasvaa vyötäröstä ohi. :D 

Mie en oikeastaan koskaan nuorempana välittänyt hiuksista, mun sisko on saanut leikata ja värjätä aika lailla mielensä mukaan, värikin ollaan päätetty yhdessä. Ja kaverit, jotka on opiskelleet kampaajiksi ovat saaneet harjoitellu mun hiuksillani. Olen aina luottanut että ne kyllä kasvaa takaisin. 

Kuitenkin mulla on ollut mielessä yksi hiustyyli, jota en ole sitten koskaan sen jälkeen saanut, koska kukaan muu kampaaja ei ole halunnut leikata sitä mulle. Ja se alkuperäinen kampaaja oli Rovaniemelle, enkä muista nimeäkään.

Kun en ole saanut justiinsa sitä mitä olisin halunnut, niin olen sitten muutaman kerran käynyt leikkaamassa ihan vaan 10senttiä latvoista ja lisää kerroksia. Edellisen kerran istuin kampaajan penkkiin marraskuussa 2023. Kampaaja sai melkein kiinni toiveestani, muttei sitten ihan kuitenkaan.

Ilmeisesti hiusten leikkaaminen on kuitenkin ollut mielessä ja puheissa sen jälkeen vähän väliä. Koska ihan täysin yllättäen, sain puoliskoltani lahjakortin kampaamoon! Ja viime viikon maanantaina pääsin kampaajaan penkkiin veitsen alle. 

Nuppu tuli koulusta kotiin juuri ennen kuin lähdin ja kysyi kuinka paljon meinasin leikata. No en varmaan paljonkaan vastasin. Mutta niin vaan sinne lähti puolet mun identiteetistä. Näin lyhkäsiä hiuksia meidän lapset ei olekaan mulla koskaan ennen nähneet! 

Kerran mulle on leikattu vielä lyhyemmät. Nekin leikattiin veitsellä, Japanissa.

Nyt ollaan jo hyvin lähellä sitä mitä toivoin! Ja kampaaja sanoi haluavansa leikata vielä parin kuukauden päästä uudelleen, kun hius on asettunut uuteen muotoon. Katsotaan leikataanko silloin vielä vähän lisää, jotta oltaisiin oikeasti siinä mitä todella toivon - mistä puoliskoni kysyi ai haluatko näyttää rölliltä ja siskoni kysyi että ai sellanen potta. Rölli kuvastaisi oikeastaan aika täydellisesti sitä mikä tästä vielä puuttuu. 

Kyllä muuten keveni! Vaikka hiukset lyheni niin sivuponnari on tullut jäädäkseen. 

Millaiset on sun unelmahiukset?

Koko perheen eka Frisbeegolf retki

Meillä vietetään kohta pikkuisten 3v ja 6v synttäreitä ja meidän askarteluhuone näytti enemmän varastolta kuin oikeasti käytettävältä huoneelta, joten pyysin apua mun siskolta. Johan me ollaan täällä asuttu 4 kuukautta, että onhan tässä jo aikakin saada kaikki käytössä olevat huoneet käyttö kuntoon.

Valmistauduttiin siihen, että kun saadaan huone valmiiksi, on jo pimeä, että se on sitten saunaan leffailta ja nukkumaan. Joten minun vielä hoitaessa Unelmalaatikon markkinointia siskoni lähti pikkuisten kanssa aurinkokävelylle. Oikeasti siihen operaation meni ehkä ihan maksimissaan kaksi tuntia ja ehdittiin viettää ihana lauantai-iltapäivä auringosta nauttien frisbeegolf radalla.

Ollaan käyty aikaisemmin radalla puoliskoni kanssa kaksin niin, että mulla on ollut Kirppu kantorepussa, ja muut lapset siis päiväkodissa, eskarissa ja koulussa. Ollaan käyty myös parina kesänä Raumalla heittämässä kiekkoa puoliskoni, isosiskoni ja parin serkun kanssa. ihan ilman lapsia. En ole lainkaan varma onko puoliskoni käynyt koululaisten tai Ässän kanssa heittämässä kiekkoa, muuten kuin omassa pihassa.

Mutta nyt oltiin ekaa kertaa koko perheenä kaikkien neljän lapsen kanssa ja mun isosiskoni myös mukana. Matka taitettiin tyttöjen autolla ja poikien autolla. 

Kirppu käveli frisbee kädessä korille ja nakkeli sitä sinne, kun kaikki muutkin heittelivät, mutta näppärästi käveli kaikki väylät - ja kaikki löytämänsä lätäköt, joita näin maaliskuun lopulla tottakai riitti. 

Ainoastaan yksi kiekko meinasi kadota lammikkoon, ja senkin upotuksesta olisi saanut syyttää minua. Se jäi kyllä jään päälle ensin. Nuppu sai sen hienosti kepillä vedettyä lähemmäs ja minä sitten yritin kurkottaa siihen sulan kohdalla ja onnistuin painamaan sen pinnan alle ja sehän lähti valumaan pohjaa kohti. Onneksi saatiin kepillä ohjattua sitä ylöspäin. Siinä kohti rapakkoa olisi varmaan ollut polveen asti vettä, mutta ei ihan houkutellut kastella kenkiä ja vielä vähemmän paljasta jalkaa siihen ryteikköön.

Nuppu ja Jekku innostuivat ja menivät kahdestaan kaksi kierrosta, kun me kolme aikuista, Kirppu ja Ässä päästiin yksi kierros. Ja tottakai saatiin älynvälyäs että ois pitänyt ottaa uikkarit mukaan! 

Kierroksen jälkeen käytiin siskoni kanssa katsomassa maauimalan jäätilannetta, mikä oli hyvin jäinen ja uimakelvoton. Kenkäni sain kyllä kasteltua siinä leikkiessäni. Ei huolta, ainoastaan Nuppu tuli ihmettelemään mitä me kolmekymppiset tehtiin jäällä. Kaikki muut lapset olivat kiltisi puoliskoni ja frisbeetten kanssa korien luona.

Parasta tällä reissulla oli se, että kehenkään ei sattunut. Viimeksi, kun oltiin isosiskoni kanssa, mie sain itte kiekosta kyynärpäähän, en edes tiennyt seisovani sellaisessa paikassa että kiekon oli mitenkään mahdollista osua muhun. 

Ei vaan. Se oli toiseksi parasta ettei kehenkään sattunut. Oikeasti kaikkein parasta oli, että Nupulla ja Jekulla oli selvästi hauskaa kahdestaan. Sisarusten suhteissa on niin paljon hyvää, mutta kotona se unohtuu ja ärsyttää toisen olemassa olo. Tällaiset hetket, lyhyetkin, on ihan parhaita.

Ja koska Kirppukin jaksoi noin hyvin kulkea meidän mukana, vaikka mie ajattalin, että meidän olis pitänyt ottaa rattaat mukaan, niin hän olisi voinut nukkua.. No eipä hän mitään nukkunut. Tosi hienosti kulki meidän kanssa ja vaikka päiväunet jäi välistä, niin suuremmilta kiukuilta vältyttiin myös kolme vuotiaan kanssa.

Perheen yhteiset muistot ihan vaikka näinkin arkiset on oikeasti tosi tärkeitä.

Mitä te tykkäätte tehdä yhdessä perheenä? :)