Jalkapalloa ja päiväunia

Syysloman treenipäiväkirja 20.-27.10.2025

maanantai Syysloman ajan palloiluhallissa oli pitkät yleisövuorot. Me havahduttiin vähän myöhässä, mutta ehdittiin reilu tunti viettää palloillen.

tiistai Poikien ja Kirpun kanssa yleisövuorolla. Linkkareita tukevaa jumppaa tein jalan nostojen verran istuen 20x puoli suorat auki ja sisä + 20sek L-pressi jalat maassa

keskiviikko Välillä tekee hyvää nukkua ja keskiviikkona nukuin pitkät päiväunet.

torstai Yleisövuorolla sulkapalloa Nupun kanssa ja jalkapalloa Kirpun ja poikien ja kavereiden kanssa. JA! Vihdoin me uskallettiin lähteä kokeilemaan naisten treeneihin ja kävin siis ekoissa omissa futistreeneissä! Puolitoista tuntia oli  se setti josta viimeinen puolituntia pelattiin melkein koko kentän mitalla. 

perjantai Levon kannalta 

lauantai Yleisövuorolla pelattiin lapset vastaan aikuiset meitä oli 5 aikuista ja lapsia taisi olla parhaillaan 8. Jekun joukkue kavereita oli 3 ja kaikki aikuiset joukkueen taustatiimistä ja lisäksi tuli pari saman seuran tyttöä ja samasta koulusta pari kutosluokkalaistakin. 

sunnuntai Lepopäivä kaikille ja saatiin kaverit kylään hetkeksi.

Kuumeessa ei treenata

Lepopäiväkirja 13.-19.10.2025

maanantai päivän treenistä vastasi Jekun joukkueen futiskauden päättärit ja lapset vastaan aikuiset pelit. Tein maalin! Illalla mittasinkin sitten lämpöä 37.6 ja mun normaaliin 35.3 lämpöön tuohan on jo ihan kuumelukema. 

tiistai Möllötettiin ja lepäiltiin koko päivä Kirpun kanssa, jalat kyllä kertoo että eilisten pelien jälkeen unohtui venytellä. 

keskiviikko Edelleen levon kannalta, mutta illalla piti ottaa punnerruskisa Nupun kanssa. Pojatkin kisasivat keskenään tietenkin. 35 punnerrusta polvet maassa ja siihen perään tein napakat jalannostot täysistunnassa 20 x puoli nilkka koukussa ja sama nilkat ojennettuna. 

torstai Päivän liikuntasuoritukseksi laskettakoon Cittarissa käynti ja kauppakeskuksessa kävely. 

perjantai Lepoa ja lepoa. Lapsetkin jäivät kotiin arvuuttelemaan nouseeko kuume vai ei. Iltapäivällä roudattiin meidän petari ja tyynyt ja peitot kellariin ja tehtiin lasten kanssa leffapiknik. Nyt oli vuorossa Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. 

lauantai Käytiin puoliskoni kanssa lyhyellä kävelyllä uimarannalla. Toki siis ajettiin sinne autolla ja käveltiin siellä hetki. Ihmeteltiin miten vesi on näin syksyllä jotenkin paljon kirkkaampaa. Toki saattaahan hämätä, että pumppu ei ole enää päällä ja vesi on syksyllä myös paljon matalampaa kuin kesällä. 

sunnuntai Viikon rötväämisen jälkeen käskettiin lapset pihalle ja mentiin koko porukalla potkimaan palloa. Illalla vielä 10 x puolapuu linkkaria ja toiset kymmenen avustettuna.

Käyhän se syyslomaan valmistautuminen näinkin... Miten teidän loma on mennyt? :) 

Talvi-ihon pelastajat ja kadonnut ripsari

*Tuotteet on itse ostettuja itsenäisenä Mary Kay kauneusneuvojana

Vuoden toinen Mary Kay tukkutilaukseni saapui elokuun ensimmäisenä päivänä. Nyt kun en tee Mary Kayn kanssa töitä kovin aktiivisesti otin asiakkaiden tilausten lisäksi itselleni pari pakollista tuotetta talvea ajatellen ja uuden ripsarin! Vuoden ekan tukkutilauksen voit kurkistaa täältä: Tukkutilaus toi mun lempparit

Keväällä aloin taas käyttää ripsaria lähes päivittäin omaksi ilokseni. Kirppukin pyysi muutamia kertoja ripsaria ja voi noita pienen prinsessan räpsyripsiä ja tähtisilmiä. Huhtikuussa kouluttajamme järjesti Kauneusakatemia Lumouksessa meille itsenäisille Mary Kay kauneusneuvojille kevätmeikkikurssin ja vuosineljänneksen palkitsemisjuhlan. Sinne lähtiessä meikkejäni pakatessa huomasin, ettei mulla ole enää ripsaria. Ei aavistustakaan mihin se on voinut joutua.

Arvatkaapa mistä se sitten vihdoin kesäkuun puolella löytyi.... Tiskikoneen pohjalta! Enkä nyt osaa sanoa kauanko ja kuinka monta pesua se on siellä mahdollisesti lojunut. Totesin sen olevan huomattavasti kuivempi ja varisevampi kuin edellisen kerran käyttäessäni....

Kevään uutuksissa tuli uusi ripsiväri ja nyt tilasin ensimmäistä kertaa sitten kuuteen vuoteen erilaisen ripsarin! Tämä vaaleanpunainen pakkaus on Mary Kay Great Heights Mascara ja kyllä se sen tekee mitä lupaakin. Voi olla, että pitää testata muitakin ripsareita, aikaisemmin mulla on ollut Lash Intensity Mascara jolla sai aika isot ripset. 

Talvea ajatellen tilasin nyt myös uuden kosteusvoiteen, samaan kuin maalikuussakin ja samaan TimeWise Miracle settiin kuuluvat yötehotipat, jotka jätin keväällä seuraavaan tilaukseen. Mun rutikuiva ihoni alkoikin jo kaipaamaan näitä ja talvella en pärjäisi ilman. 

Vartalotuotteiden puolelta ostin ensimmäistä kertaa puoliskolleni Limited Edition tuotteen, tuon MKMen suihkugeelin, jonka tuoksuun ilmeisesti ihastui kaikki perheemme pojat.

Satin Hands setti on meidän koko perheelle tuttu tuote ja ihan pakollinen talvella. Minä käytän tuota vaaleinta, kapeassa tuubissa olevaa "mehiläisvahavoidetta" koko talvikauden kasvoilla silmänympäryksiä myöten. Ilman sitä mulla ei ole mitään asiaa saunaan ja vielä vähemmän uimahalliin. Putsaan ensimmäisenä kasvot laitan tämän aina ennen saunaan menoa. Käsille ja jaloille tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti koko hoito: mehiläisvahavoide - kuorinta - käsivoide. 

Harmi vaan, että tämä syksy on ollut vähän hankala. Mun leukaan on ilmestynyt finnejä pulisonkien paikkoja myöden ja yllättäviä itkuja on tullut itkettyä aika paljon. Finnejä on enemmän kuin koskaan, teininäkään. Itkujen päälle pattereiden käynnistyminen, auton lämmityksen puhallus ja sään vaihtelut ulkona ovat nyt tehneet sen, että mun silmät ovat jo pandakunnossa näin lokakuun puolivälin jälkeen. Toivotaan että saan nyt ihon rauhoittumaan ennen kun pakkaset alkaa.... 

Mitä sun iholle kuuluu talven kynnyksellä? :)

Levon kannalta

 Treenipäiväkirja 6.-12.10.2025

maanantai Aamupäivällä hyötyliikunta kellarin, portaiden ja eteisen imuroinnista. Jumpat jäi nyt jumppaamatta. Iltalenkki sopivaan hölkkävauhtiin. 3,29 km 

tiistai 10 x linkkarit puolapuilla ennen uimahalliin menoa. 50 m allas uitiin kertaalleen toiseen päähän Kirppu selässä ja muutoin tuli kyllä touhuttua lasten altaassa Kirpun kanssa. 

keskiviikko Päiväunia ja lakanoiden vaihto. Tämä päivä meni lepopäivänä.

torstai Lepopäivä periaatteessa, matkustuspäivä oikeasti ja illalla itkettiin ja hypittiin Tavastialla Iltan keikalla! 

perjantai Aamulla tunnin päikkärit ennen Helsingistä kotiin lähtöä. Lähijuna Lahteen oli niin täynnä että parkkeerasin suosiolla rattaat oven eteen ja seisoin siinä Kirpun kanssa. Asemalta kotiin päästiinkin omalla autolla. Kirppu nukahti autoon ja kannoin nukkuvan neidin sohvalle ja nukuin itsekin. - Lepopäivä. 

lauantai Jekun viimeinen pelipäivä tällä omalla joukkueella 5 v 5 pelejä Kotkassa. Sauna lasketaan kehonhuolloksi.

sunnuntai Jekun 8 v 8 harjoituspelit ja siellä täristiin kentänlaidalla sen verran pahasti, että sauna päälle ja skipattiin Ässän treenit.

Väsyin väsymykseen vihdoin

Treenipäiväkirja 29.9.-5.10.2025

maanantai  Oon vieläkin väsynyt vähän kuin puolikuntoinen tai toipilas vaikka en ole ollut kipeä eikä tunnu siltä et olisin tulossa kipeäksi. Puolapuissa linkkaritreeni 10 x per puoli ja 10 x linkkarit.

tiistai Kentällä kävelyä parin kierroksen verran ja kotona linkkaritreenit lattialla 20 x jalka ja selin makuulla vuorojaloin kantapää lattiaan niin kauan että tuntuu ja selän venyttelyä 

keskiviikko ÖÖÖÖ en ehkä ole tenhyt mitään, koska tässä kohtaa ei lukenut mitään. 

 

torstai Paljon askeleita futiskentällä koska tuurasin valmentaja puoliskoani joka oli seuran toimistolla palaverissa treenien ajan. 

perjantai Suunnittelin jo olevani tosi reipas, mutta sen sijaan nukuin parin tunnin päikkärit ja yöunia suunnittelen puoli ysiltä, toki pyykit pitää laittaa ensin. 

lauantai Vihdoin kyllästyin nukkumiseen ja päätin aloittaa jumpat heti kun sängystä nousin. Spagaati päivät 1 ja 2, jalan nostot selinmakuulla 20 x puoli suoraan, aukikierrossa ja sisäkierrossa. Lisäksi biisin verran vuorojaloin kantapaan pudotukset lattiaan selinmakuulla ja 15 x kylkilankku punnerrukset molemmille puolille ja vielä 6 etunoja punnerrusta jalat suorana. Enempää ei nyt tähän hätään lähde punneruksia mut olo on parempi ku pariin viikkoon. Mitähän sitä seuraavaksi tekis! 

Puoliskoni keksi ehdottaa lenkkiä ja lähdettiin juoksemaan kentälle. Sovellus tallensi 3,35 km. Jostain syystä mun lenkit on aina lounasajan lenkkejä. :D 

sunnuntai Lepopäivä

Jospa nyt uudella energialla uuteen päivään ja viikkoon!

3 vuotias oppi uimaan!

Mun tän kesän tärkein tavoite oli, että meidän 3v Kirppu oppisi uimaan. Vähän epäreilu tavoite itselleni, kun kyse on kuitenkin pienestä lapsesta ja oikeasti pitää ottaa huomioon myös lapsen luonne, rohkeus, oma innostuminen ja ruumiinrakennekin jonkin verran. Lasteni ykkösfanina ja liikunnan ammattilaisena mulla oli vahva luotto siihen, että nyt ollaan lähellä herkkyyskautta ja hänellä on kaikki valmiudet oppia uimaan ja siksi olin ihan varma Kirppu oppii uimaan. 

Ollaan aloitettu hänen kanssaan uintiharjoittelut heti synnäriltä kotiin tultuamme ensimmäisestä suihkukäynnistä lähtien. Eli vauvauinnin ohjeilla olen sukelluttanut vauvan suihkun alta aivan vastasyntyneestä asti.

Lasketaan 3 - 2 - 1 ja lasta kainaloista kannatellen viedään lapsi suihkun alle alaspäin kuin pinnan alle vieden ja ulos suihkusta ylöspäin nostaen. Sukellutus kestää pari sekuntia vain ja näin vauvan luontainen hengityksen pidättämisrefleksi säilyy. 2kk asti sukellutin kerran suihkun ali ennen pesulta poistumista. 2 kk jälkeen sukelluksia yhtä monta kuin ikää kuukausina. 

Ensimmäistä kertaa käytiin kylpylässä hänen kanssaan kesäkuussa 2022 eli hän oli hieman alle 3kk ikäinen. Ja siitä saakka hän on ollut mukana kaikilla uintireissulla niin rannalla kuin uimahalleissa. Vauvauinnissa olen käynyt vain esikoisemme kanssa ja siellä saaduilla opeilla olen uittanut kaikki vauvamme pienestä asti. Kotona saunoessa Kirpulla kuten isommillakin oli aina kylpyamme tai vähintään pesuvati. Vesi on ollut hänelle tuttu elementti aina.

Arvelin jo viime talvena meidän käydessä ahkerasti uimahallissa, että hän alkaa olla valmis oppimaan uimaan. Pienen lapsen vartalon mittasuhteet on vielä vähän epäsopuiset, siksi uintiasennon hallinta voi olla hankala. Mutta kesäloman alkaessa meidän lähtökohta oli jo aika hyvä uimaan oppimisille. 

Kirppu uskalsi hypätä erikorkuisilta laitureilta, altaan reunalta ja hyppytornin 1 metristä. Hän nousi itse pintaa kohti, eli hänestä ei tarvinnut ottaa koppia veteen osuessa, vaan hänet vain nostettiin veden pinnan yläpuolelle. Hän sukeltaa oma-aloitteisesti ja rannalla ja altaassa hän juoksee veteen ja sukeltelee itsenäisesti. Hän myös osasi jo sukeltaa rantaa kohti huomatessaan että askel oli vienyt pikkuisen liian syvälle. 

Mun taktiikka tälle itsenäiselle rantauimiselle on ollut vetää meidän viltti melkein rantaviivaan tai max. metrin päähän rantaviivasta. Lisäksi olen itse aina uimavalmiudessa rannalla. Yleensä uikkarit päällä kamera kädessä lasten vieressä vedessä. Tänä kesänä mulla on ollut vahdittavana 3 uimataitoista ja 1 sukellustaitoinen. Kaikkien muiden rannalla olevien, erityisesti iäkkäämpien uimareiden, kauhuksi ilmeisesti.

Kesäkuussa oli niin kylmä, ettei montaa kertaa uimaan päästy. Juhannus oltiin mummon ja papan mökillä ja siellä laiturilta hyppiminen näytti niin vakaalta, että ajattelin neidin oppivan uimaan Pölläkarissa. Valitettavasti Pöllä-reissu alkoi leuan tikkaamisella, joten siellä Kirppu ei päässyt enää uimaan. Mutta heti tikkien poiston jälkeen täydellä innolla rannalle ja ei siinä mennyt kuin viikko, että neiti oppi uimaan! - heinäkuussa oli hyvä opetella uimaan, kun kelit suosivat uimareita joka päivä.

Ensimmäisenä muuttui hyppyasento. Aikaisemmin Kirppu hyppi korkealtakin laiturilta aina vastassa olevaa aikuista kohti - niin että lopputulos oli hyvin usein joko puolikas tai aivan täysi mahaplätsi. Mahaplätsin jälkeen oli helppo sukeltaa vastassa olevaa aikuista kohti, napata käsistä kiinni ja nostaa itsensä pintaan käsillä. 

Kun hyppyasento muuttui pystyssä jalat edellä hyppimiseksi, Kirppu alkoikin nousta suoraan pintaan. Tämä tapahtui vähän kuin vahingossa, että hän nousikin pystysuorassa pintaan hengittämään ja sitten vasta napattiin käsistä kiinni ja ohjattiin eteen päin.

Seuraava vaihe oli jatkaa uimista hengityksen jälkeen. Ja edelleen korostan pienen ihmisen ruumiinrakennetta. Kun pää on iso suhteessa vartaloon on luonnollista, että jalkojen takana pitäminen ja "vaakasuora" uintiasento on vähän hankala. 

Taikasana on SUKELLA!

Kirppu osasi sukeltaa kohti tikkaita ja kohti aikuista ja kohti rantaa. Ja sukeltaessa hän on luonnollisesti veden alla uintiasennossa. Niinpä kun hän oppi nousemaan hengittämään seuraavaksi annettiin hänelle ohje sukella tänne! Ja niin hän oppi päivä päivältä sukeltamaan pidempiä matkoja välihengityksillä. 

Kesäloman loppuessa hän pystyi hyppy - hengitys - sukellus - hengitys- sukellus rytmillä uimaan n. 4 metrisen uima-altaan päästä päähän. Ja minä totesin, että nyt voin kuolla onnellisena, sillä kaikki lapseni ovat oppineet uimaan! 

Me tykätään koko perhe käydä uimassa ja tää on mun äitiyden tähtihetki, että ei tarvittu uimakouluja tai koulu-uintia. Meidän lasten kohdalla riitti se, että heitä on viety uimaan pienestä asti ja heidän on annettu vedessä touhuta justiinsa niin vapaasti kuin ikään ja taitoihin nähden on voinut antaa touhuta.

Uskon että tää on yksi niitä asioita miten oma tausta ja ammatti näkyy äitiydessä. Olen aina vienyt rohkeasti lapset uimaan. Kahden uimataidottoman ja vauvan kanssa lasten altaassa pelleily on ollut mulle parasta läsnäoloa ja ajanviettoa lasten kanssa, olipa kaikki kolme omaani, tai mukana lasten serkku. Kirpun syntyessä meillä oli jo 2 uimataitoista ja 1 sukelteleva vesipeto.  

Menkää uimaan lasten kanssa! Myös niiden uimataidottomien kanssa, jotta vedestä tulee tuttu elementti. :) 

Muistatko missä ja milloin olet itse oppinut uimaan? :)

Noh, tein kai jotain kuitenkin

Treenipäivä kirja 22.-28.9.2025

maanantai Keskivpäivällä ruohonleikkuusta 5km kävelyä ja ennen päiväkodille lähtöä spagaatipäivä 3 ja illalla vielä linkkaritreenit lattialla 

tiistai spagaatipäivät 4 (5) ja 6 ja Kirpun kanssa 400m kentän ympäri Jekun treenien aikana. 

keskiviikko itkupäivä, syytän kiertoa ja naiseuden ihanuutta. Annoin itselleni lepopäivän. 

Mun uudet prinsessat tuli maanantaina! 

torstai Kentän ympäri kertaalleen Kirpun kanssa ja poikien treenien jälkeen jalkapalloilua omalla pihalla Jekun kanssa vielä melkein tunti treenien päälle ja muodon vuoksi 10 linkkaria puolapuilla ennen nukkumaan menoa. 

perjantai Juoksin päiväkodilta kotiin. Täydellisen exän tahdissa ehdin laittaa puhelimesta treenin seurannan päälle, juosta suoran tien ja kävellä kotitien ja sammuttaa treenin. Vauhti oli huimat 4,35km/h tuolle 0,57km matkalle. :D 10 x puolapuu linkkarit.

lauantai Aamulla 10 x puolapuulinkkarit ennen Ässän peleihin lähtöä ja loppu päivä vietettiinkin ystävien kanssa kentällä. 

sunnuntai Ajattelin että tekisin tänään jotain, mutta en kyllä jaksanut. Tämä viikko on ollut tosi väsynyt. Nukuin kirkon jälkeen päikkärit ja kävin Jekun kummitädin kanssa talkoilemassa paikallisen lätkäjoukkueen pelin makkaramyynnissä. 

Maanantaina alkaa uusi viikko ja uudella energialla sitten kohti uusia onnistumisia. Toivottavasti

Hidas paluu päivittäiseen jumppaan

 15.-21.9.2025

Maanantai ja tiistai ei tavoitteellista liikuntaa ehkä. Jekkukin jätti turnausviikonlopun jälkeen maanantain treenit välistä. Tiistaina vietettii ilta futiskentällä ja kai me ainakin yks 400m kierros tehtiin Kirpun kanssa.

Keskiviikkona aloiin herätellä itseäni taas jumpan pariin. Valitsin Spagatisovelluksen muusta valikoimasta Height increase ohhelman - en tiedä kasvattaako tuo jumppa oikeasti pituutta, mutta ehkä se vaikuttaa ryhtilihaksiin sen verran että ehkäisee kasaan painumista. Sain jumpalla pohkeet jumiin ja vatsan solmuun. Tein vielä linkkaritreenin lattialla perään. 

Torstaina tein varmasti elämäni raskaimman rullaluistelulenkin. 13,25 km rullaluistelu kesti yli 50 min ja keskivauhti oli vähän reilu 15 km/h. Oli kyllä juuri sen mukainen vastatuulikin ja jalka tuntui aika tahmeelta. Rullasin myös yhden kotilon yli, se oli vähän ällöttävää, tunsin ja kuulin sen rusahduksen vaikka mulla oli musiikit korvilla. Lenkin jälkeen tein keskitason spagaati päivä 1 uudestaan, koska taustalla reilun viikon tauko. Kotona vielä 10 linkkaria puolapuilla, otin videolle taas ja kehitystä on selvästi tapahtunut!

Perjantaina spagaatijumppa keskitason päivä 2 ja puolapuulinkkareita. 

Lauantaina oltiinkin menossa koko päivä ja sunnutaina istuin tällä kertaa yksin kentän laidalla Ässän treenien ajan. Enpä muuten löytänyt tältä viikolta yhtä ainoaa kuvaa joka liittyisi tähän aiheeseen. Muutaman kuvan otin lauantain riennoista lapsista ja lasten kavereista. Kameraahan mulla ei juuri nyt enää ole, enkä puhelimella aina muista kuvata, muuta kun satunnaisia peiliselfieitä ja videoita ja sitten mulla onkin puhelimen muisti täynnä videoita lapsista joita ei vaan voi poistaa.

Noh joka tapauksessa! 

Naapuri siivosi autotalliaan ja nyt mulla on polkupyörä, että jos rullaluistelu kelejä ei enää tule, pääsen pyörällä kaverille ja kyllä ne mun kengätkin tuli, että voin alkaa juoksemaan! Saas nähdä kuinka tahmeata se on nyt alkuun. Mulla kun olisi ajatus juosta kovaa. Nyt olen rullaluistellut aika pitkää matkaa kovaa, mutta 10 km puoleen tuntin juosten ei kuitenkaan taida olla realistisesti tämän syksyn tavoite. 

Päiväkirja joka ei sisällä yhtään treeniä

8.-14.9.2025

Maanantai aamu alkoi lasten kuskaamisilla autolla ja kahvittelulla ystävän luona ja jatkui säärisuojashoppailujen kautta mihinkäs muuallekaan kuin futiskentälle. Kirpun kanssa vedettiin juoksuradalla varmasti useampi 100 metriä. Ja se olikin varmaan koko viikon liikunnat siinä.

Yö meni aamuun asti valvoessa, jutellen, joten ei puhettakaan että päivällä olisi ollut enää aivotoimintaa mihinkään muuhuin kuin treenikuskauksiin. Sen verran mainittakoon lasten treeneistä, että Nupulle järjestyi juoksukaveri ja hän aloitti yleisurheilun uudestaan! Äiti tuli meille myöhään tiistai-iltana.

Keskiviikkona lähdettiin mummun matkassa Espooseen, tällä kertaa matkalla ei ollut jalkapalloa eikä mitään muutakaan. Urheilusuorituksiksi lasketaan vain kaupassa käynti ja portaiden kävely. Käytiin leikkipuistossakin siskoni poikien kanssa, mutta siellä riehuivat vain pojat. Kirppu istui koko ajan sylissäni ja illalla mitattiinkin häneltä lämpöä. Perjantaina kotiuduttiin pienen road tripin kautta, kun puoliskoni teki työreissun. Äitillekin oli lyhyempi reissu heittää meidät Riihimäen abc:lle, missä hypättiin puoliskoni kyytiin kotia kohti. 

Jälleen aamuun asti  valvotun yön jälkeen lauantain ohjelmassa olikin vain nukkumista ja syömistä ja pakkaamista. Nimittäin sunnuntaina oli molemimilla pojilla turnauspäivä ja lähdettiin jo illalla majailemaan lähemmäs pelipaikkaa, ettei tarvitse herätä ihan hirveän aikaisin.  

Vielä ennen nukkumaanmenoa yritin tehdä vähän tilaa kameran muistikortille, että saataisin edes muutama kuva vielä oman joukkueen pojista. Aamulla kentälle lähtiessä totesin, että mun objektiivi on nyt tullut lopullisesti tiensä päähän. Nyt sitten kuvataan vaan puhelimella.

Sateiseen aamun herätessä olikin tosi näppärää majailla lyhyen matkan päässä pelipaikasta. Jätettiin Jekku jatkamaan unia, kun suunnattiin yhdeksäksi kentälle Ässän peleihin. Vettä tuli ihan reilusti. Hain Jekun katsomaan Ässän viimeistä peliä ja heti sen perään alkoikin isompien kilpasarjan pelit. Sade sentään hellitti, eikä kastuttu uudelleen ja Kirppukin luopui kuravaatteistaan oma-aloitteisesti.

Jekun pelien jälkeen käytiin pakkaamassa yökamppeet ja lähdettiin vielä takaisin kentälle katsomaan omanjoukkueen harrastesarjan pelejä. Kotona oltiin aika tarkasti yhdeksältä ja suoraan nukkumaan. 

Eipä tullut postia tänään

Mun vaaleanpunaisille princess kengille saa heittää hyvästit. Ne pyörii edelleen kyllä täällä eteisessä ja käytän niitä omalla pihalla futista potkiessa ja nurmenleikkuussa. Ja itseasiassa ennemmin hävitän mun äitienpävänä ostetut valkoiset tennarit, joissa on molemmissa kantapäissä reiät. Ne on kesän aikana hyvin käytetyt  ja Tykkimäkiturnauksen sunnuntaina kastuneet kengät olivat märät vielä neljä päivää kastumisesta.

Tämä kuva on äitienpäivältä kun kengät oli vielä ehjät ja valkoiset

Mulla on myös kolmannet kengät. Kangas tennarit, jotka sain siskoltani, joka oli saanut ne kaveriltamme, koska ne olivat kaverin tyttärelle liian pienet. Mutta eihän kangastennarit kovin kauaa syksyä kohti kestä. Joten minäpä tutkin Zalandon tarjouksia ja arvatkaa mitä! Löysin uudet prinsessat tosi edullisesti!

Tilasin ne heti maanantai-iltana ja toimitusvahvistuksessa sanottiin että paketti saapuu 18.-19.9.2025. Mutta arvatkaa mitä sanoo Suomen Posti. Posti on sitä mieltä että kengät jotka on lajiteltu Vantaalla torstaina klo 12.40 on perillä vasta maanantaina 22.9. Ja mua ottaa päähän ihan tosi paljon. Annan kyllä itselleni nyt luvan vihata postia viikonlopun yli ja maanantaina voin olla sitten iloinen uusista kengistäni.

Miten voikin yksi postin venyttämä saapumisaika vetää niin turhautuneeksi, että itku tulee. 

Koen nyt olevani taas jossain välitilassa elämän armoilla. Jotenkin tässä työnhakijana ollessa roikun ja odotan ja ihmettelen, kun mun elämäni tarkoitus on vain siivota ja pyykätä eikä just nyt kiinnosta tehdä sitäkään, kun haluaisin käyttää energiaa johonkin aivan muuhun.

Tämä kuva on sunnuntailta ennen kuin kengät kastui

Ja kun odotan että tapahtuisi edes jotain, kerkesin tietenkin innostua kengistä aika paljon ja siitä että maanantaina tilatut kengät voisivat olla jo saman viikon perjantaina mun jalassa. Mutta ei posti vetää maton jalkojen alta ja sen lisäksi että mua ärsyttää etten saanutkaan kenkiä tänään, mua ärsyttää myös kaikki muut asiat, joita joudun odottamaan enkä tiedä tapahtuuko niille mitään ja miten voisin itse edistää asioita joiden oikeasti tosi kovasti haluaisin tapahtuvan!

Mutta ihan oikeasti, miten voi olla että Vantaalla lajitellun paketin - jonka status on KULJETUKSESSA - matka meidän pakettiautomaattiin kestää 5 päivää! Kun meiltä Vantaalle ajaa vajaa puolitoista tuntia. Mä olisin ollut valmis hakemaan ne kengät sieltä Vantaan terminaalista, mieluummin kun odottaisin viikonlopun yli pakettia, jonka Zalando lupasi mulle perjantaiksi!

Yritin ajatella positiivisesti, että ehkä posti saa niin paljon negatiivista palautetta, että ne vaan varmuuden vuoksi venytti arvioidun saapumisajan viikonlopun yli, jotta voivat sitten kiillottaa sädekehäänsä, kun yllättivätkin positiivisesti ja paketti olisi tullut perjantaina. Mutta ei, posti ei halua. Iloisesti katselin päivällä postin rekan ajavan talomme ohi kohti kauppaa, tietäen että minun pakettini ei päässyt sen kyytiin.

Ehkä maanantaina ei enää ärsytä jos saan kenkäni. 

Jep, olisin voinut valita Postnordin tai DHL:n. Mutta valitsin postin. Enpä taida hengitystä pidätellä.

Nyt on kuitenkin pitkästä aikaa viikonloppu kun pojilla ei oo pelejä. Jos sataa vettä, ei harmita ettei ole uusia lempparikenkiä, kun en mie niitä heti viittis sateessa pilata. Mutta oikeasti en toivo sadetta, toivon halpaa sähköä ja aurinkoa että saan pyykit ulkona kuivaksi. :D 

Eihän se edes ollut vaikeaa!

 Treenipäiväkirja 1.-7.9.2025

maanantai 1.9. spagaatijumppa päivät 1+2 keskivaikealla tasolla. 20 x kyljet per puoli, 10 punnerrusta, linkkaritreeni lattialla - jalan nostot selinmakuulla ja istuen ja 10 km rullaluistelua auringossa!

Meinasin jo ettei tänään ole lenkkipäivä, vaikka aamun jälkeen näyttikin lämpenevän ja sadetta ei ollut tiedossa. Auringon alkaessa paistaa totesin, että nyt harmittaisi jos en lähtisi. Ikinä kun ei voi olla täysin varma onko huomenna enää rullaluistelukeli vai ei - vaikka säätiedotus lupaisi mitä. Google Fitin mukaan 10,66 km, 35 min 55 sek. Ja kyllä vahtasin puhelinta pari kertaa että tuleehan se 10 nyt jo täyteen. Keskivauhti 17,81 km/h. Nyt kun se kympin lenkki löytyi, niin seuraavaksihan sitten mennään vaan kovempaa! 

Ilta vietetäänkin jälleen missäs muuallakaan kuin futiskentällä ja pääsen kaverin kanssa InBody mittaukseen.

tiistai 2.9. Nyt meni aamulla suunnitelmat vähän uusiksi, kun piti miettiä miten saan lapsille rahat koulun yleisurheilukisoihin kioskia varten. Kentällä menikin sitten useampi tunti ja lopulta hain Ässän eskarista heti 12.30. Kotona ensin vähän ruokaa naamariin, sen jälkeen tein spagaatitreenin päivät 3+4. Tuntui muuten eilisen rullaluistelun jälkeen hyvällä tavalla erittäin pahalta. Kävellen kauppaan ja hakemaan Kirppu päiväkodista. Hän ilmoitti heti, että minun olisi pitänyt hakea hänet rullaluistimilla. Ruoan jälkeen ilta menikin futiskentällä Ässän pelejä valmentaessa. Ääni huulet sai treeniä. 😅

keskiviikko 3.9. Aamulla kävely päiväkodille x 2, koska huomasin vasta päiväkodin eteisessä vieneeni Kirpun lenkkarit kotiin tiistaina. Aamulla pikaista imurointia ja klo 11 jälkeen starttasi viikon toinen rullaluistelu lenkki! Paitsi että se ei ollut lenkki vaan treffattiin matkan varrella ystävän kanssa ja mentiin heille. Matkan kesto 47 min 21 s ja keskivauhti 16,79  km/h.  Spagu päivä 5 oli lepo ja tänään tein jo päivän 6! Kotiin palatessa puolapuulinkkareita, 10 punnerrusta ja puolapuulinkkaria varten lattia treeni. Loppu ilta vierähtikin minulle ihan uudella futiskentällä Haminassa. Ja saunan kautta nukkumaan. 

torstai 4.9. Melkein lepopäivä. Aamulla kävely päiväkodin kautta eskarille. Iltapäivällä spagaati päivä 7 ja sen perään kerrankin maltillinen rullaluistelu eskarille ja päiväkodille. Ilta vietettiin toki futiskentällä ja nyt mua sattui oikeaan reiteen, kun yritin vetää kovaa. Sisäreidessä tuntuu ikävältä edelleen nukkumaan mennessä. 

perjantai  5.9. lauantai 6.9. sunnuntai 7.9.

Viikonloppuhan meni sitten liikkumisen kannalta lähes täysin levossa. Kentällä käytiin kuitenkin lauantaina poikien ja Kirpun kanssa katsomassa isompien jalkapallopelejä. Ja sunnuntaina oli Jekun pelipäivä ja Ässän treenit. Kirppu nukkui treenien ohi joten maltoin olla muiden futismutsien seurassa katsomossa.

Sanoisin että aika hyvä viikko! 

No ei tullut kymppiä vieläkään!

Treenipäiväkirja 25.-31.8.2025

Loin tämän postauksen jo maanantaina ja ajattelin tietenkin, että kirjoitan heti treenin jälkeen päivän aktiivisuudet ylös, noh en kyllä kirjoittanut. Olen kyllä tehnyt läppärillä tällä viikolla asioita paljon enemmän kuin pitkään aikaan, kiitos työnhakuvalmennuksen. Ja ihan rehellisesti, nyt kun en ole heti laittanut päivän treenejä ylös ja mulla ei ole kuvatodisteitakaan, niin en muista olenko tällä viikolla tehnyt punnerruksia tai vatsoja montaakaan kertaa spagaatin lisäksi. Mutta joka tapauksessa täältä pesee.

maanantai 25.8.  spagu päivä 21+22, Jekun treenipäivä, joten vietimme aikaa futiskentällä, tosin tällä kertaa Kirppu nukkui mokketreenien ajan ja istui lähinnä sylissä loput treenit, joten ei juostu nyt ees taas.

tiistai 26.8. spagu päivät 23+24 Hippokisojen jälkeen 400 m, juoksu kentän ympäri, ei tosin kellotettu. Huonot kengät oli jalassa, mutta tuolla kentällä ei olis ollut kiva juosta sukkasillaan. 

keskiviikko 27.8. spagu päivät (25)+26+27, spagu treeni tuntui muuten huomattavasti pahemmalta rullaluistelun jälkeen. Yleensä olen tehnyt spagut aina aamulla ja lenkki sitten jossain kohtaan. Mutta nyt kävin ensin lenkillä. Ja nyt mulla oli se asetus oikein että sain rullaluistelun ajaksi 29 min 53 sek, mutta ei se mun mapsin kanssa kympiksi mitattu reitti ole sitä kymppiä. Koska nyt kiersin vielä vähän lisää ja silti matka oli vain 8,78 km. Fit antaa keskinopeudeksi 17,62 km/h. Hiki oli lenkin jälkeen sen verran voin paljastaa! :D  

Keskiviikolla myös pikaiset iltapäiväluistelut, kun hain eskarilaisen ja päiväkotilaisen rullaillen kotiin. 

torstai 28.8. spagu päivä 28 ja 400 m kenttä ympäri yhteensä 4 kertaa Kirpun kanssa, Ässän ja Jekun treenien aikana. Kirppu muuten juoksi oman jalkapallonsa kanssa kenttää ympäri. Vielä en uskalla laittaa joukkuetoimintaan, mutta kyllä hän jo itsekin puhuu pelaavansa Nupun joukkueessa. (Nuppuhan ei pelaa futista... :D) 

perjantai 29.8. spagu päivä 29, niin myöhään yöstä, että treenin loppuessa 2 minuuttia lauantain puolella sovellus laittoi koko merkkinnän lauantaille. Mutta päivällä olin aktiivinen ja luistelin tyttöjen kanssa 3 km suuntaansa hammaslääkäriin ja takaisin. Mennessä Kirppu oli rattaissa ja tullessa rattaat oli tyhjät ja Kirppu tuli hienosti koko matkan potkypyörällä. Yhteensä luistelua siis noin 8 km. 

lauantai 30.8. spagu päivä (30) ja tämä tarkoittaa siirtymistä seuraavalle tasolle! En tosin ole lainkaan vakuuttunut että maltan tehdä keskitasollakaan enää vain yhden treenin kerrallaan. 10 x puolapuu linkkarit ja yhden jalan nostot puolapuissa 10 x puoli. 

sunnuntai 31.8. otin lepopäivän kannalta, toki käytiin kyllä Ässän treenien aikana Jekun kanssa kentällä ja tuli hiki.

Tähän loppuun vielä perjantain spagukuvat... Ilmeestä ei ehkä uskoisi, mutta kyllä toi vasen jalka edellä on mulle se helpoin ja vähiten tuskaisin - tai ehkä se just siksi näyttää kaikista tuskaisimmalta, kun se on lähimpänä venyä auki. :D 

Ensimmäiset rullaluistelulenkit

Treenipäiväkirja 11.-24.8.2025

Ensimmäisten kokonaisten kouluviikkojen ajalta, kun olen ollut yksin kotona aamupäivät. Nyt on siis ollut hyvä hetki tarttua tavoitteellisesti spagaatiin ja kaikkiin oheisiin tavoitteisiin. Olin koko kesän jauhanut säännöllisen epäsäännöllisesti spagaatisovelluksen treenipäiviä 1-6, kertaalleen pääsin jopa päivään 7.

Alkoi vähän jopa kyllästyttää, joten päätin tehdä tehokkaan aloituksen ja kahden päivän treenit putkeen. Sovelluksen treenit menee myös niin, että joka toinen päivä keskitytään sivuspagaatiin ja joka toinen sitten taas pystyspaguihin, joten senkään puolesta en koe, että olisin ottanut liian ison palasen. Sovelluksen aloittelijatason treenit kestää n. 15-20 min. 

maanantaina 11.8. spagu päivät 1+2, Jekun pelipäivä, eli iltapäivä ollaan oltu futiskentällä Kirpun ja Ässän kanssa.  

tiistaina 12.8. spagu päivät 3+4+(5) vitonen oli taukopäivä, ja laitan jatkossa taukopäivän vain sulkuihin. Kuvasin 10 linkkaria puolapuilla, joista 3 ekaa täysin puhdasta suoritusta jalat ja nilkat ojennettuina.

keskiviikko 13.8. spagu päivät 6+7 ja ensimmäinen rullaluistelulenkki - on muuten aika kiva mennä kovaa yksin. Olen tottunut luistelemaan viime vuodet rattaiden ja potkupyöräilijän kanssa. On vähän kevyempää meno itsekseen. :D Soittolistan perusteella lenkki oli 29 min ja Mapsin ja ChatGPT:n avulla laskettuna reitti oli aika tarkka 9km jolloin keskivauhti oli 18,6 km/h.

Tarkoitus oli lähteä kokeilemaan miten kauan jaksan juosta mun 45 min soittolistan tahdissa, mutta totesin aika nopeasti kenkiä vilkaistuani luistimien olevan paljon parempi idea. En siis tällä hetkellä omista juoksuun soveltuvia kenkiä. :D Toisaalta taas vielä Jyväskylässä asuessani saatoin olla useita tunteja mp3-soittimeni kanssa luistelemassa mahdollisimman kovaa, tää on vähän kuin paluu vanhan rakkaan harrastuksen pariin. Olispa silloin ollut joku aktiivisuutta seuraava vekotin. 

torstai 14.8. spagu päivät 8+9+(10) sekä vatsat ja punnerrukset

perjantai 15.8. spagu päivät 11+12 ja vatsat ja punnerrukset ja etureisitreeni samalla

lauantai 16.8. spagu päivä 13, viikonloput selvästi vaikeita. Kun yleensä aloitan spagutreenit aamulla viimeistään klo 9. Viikonloppuna tuohon aikaan mennessä ollaan ehkä herätty ja tehty aamupalaa lasten kanssa.

sunnuntai 17.8. lepo spagaatista ja punnerruksista. Trampoliini treeni ja pihapelejä lasten kanssa. Jekun kaveri ihmetteli mitä ihmettä pompin trampalla. 

maanantai 18.8. spagu päivät 14+(15)+16. Kuvasin uudestaan puolapuu linkkarit, jalat nousee jo yli 90 kulman, mutta polvet lähtee koukistumaan heti kolmannella suorituksella. Yritin käydä 10 km rullaluistelulenkillä. Jos ekalla kerralla meni aika tarkka 9 km, niin ei tarvitse paljoa reittiä lisätä, että saa sen kilsan lisää. Otin kavereiksi myös puhelimeen Google Fitin. Harmi, etten antanut sovellukselle lupaa käyttää sijaintia AINA. Toisin sanoen sain siis 25 min 28 s lenkille matkaa alle 1 km. Pikkusen meinasi ärsyttää, mutta ei ollut aikaa lähteä uudelle kierrokselle. Mulla oli jopa vesipullo tällä kertaa mukana.

Ja koska sössin google fitin kanssa, syötin keston ja reitin ChatGPTlle ja sain nopeudet:

Nicee! Rullilla toi aika on kova 🚀

Lasketaan tarkasti ajalla 25:28 (1528 s):

• Jos matka = 10,2 km (pyörätiet & alikulku):
  – keskivauhti 2:29.8 / km (≈ 2:30/km)
  – keskinopeus 24,0 km/h

• Jos matka = 10,3 km:
  – keskivauhti 2:28.4 / km (≈ 2:28/km)
  – keskinopeus 24,3 km/h

Vertailuksi: harrastelijoilla rullaluistelun lenkkivauhti on usein ~15–20 km/h, eli sun suorituksessa on selvästi vauhtia 💨

Illalla oli Jekun treenit ja otettiin Puoliskoni, Kirpun ja Ässän kanssa juoksukisoja kentällä, muutama juoksu askel ja metri siitä lisää. :D

tiistai 19.8. spagu päivät 17+18, vatsat ja punnerrukset päälle, n. 2 km kävelylenkki, Ässän haku eskarista. Ilta vietettiinkin futis kentällä poikia kannustaen. 

keskiviikko 20.8. lepo spagusta ja punnerruksista, kun matkustettiin mummun, Ässän ja Kirpun kanssa Espooseen. Illalla kävin juoksemassa pallon perässä, kun isosiskoni ystävän joukkueesta puuttui pelaajia. Käytiin isosiskon kanssa pelaamassa. Minä luulin meneväni höntsäämään - treeneihin, mutta meille lyötiin pelipaidat päälle ja oli tuomari ja vastustajilla myös valmentaja. Tuntui aika hyvältä, kun pelin jälkeen oma maalivahti (joka oli muuten ääreen hyvä!) kysyi "niin missä sä pelaat oikeesti?" Johon vastasin, että en missään, ihan vaan futismutsi Kouvolasta olen. :D 

torstai 21.8. spagu päivä 19+(20) edelleen reissun päällä, joten jumppailut tauolla, mutta yksi spagutreeni teki hyvää edellisen päivän pelien jälkeen ja nyt tuntui ekaa kertaa että vasen jalka edellä spagu alkaa jo aukeamaan! Teininä kilpa-aerobicia harrastaessani vasen jalka edellä meni ensimmäisenä pohjaan, sivuspaguun asti en silloin päässyt. 

perjantai 22.8. matkustuspäivä kotiin, jumppailut jäi välistä. 

lauantaina 23.8. Poikien turnauspäivä. Ässällä 4 peliä ja pääsin valmentamaan poikia! Oltiin omassa sarjassamme toisia, ja se joka oli ykkönen oli kyllä niin ylivoimainen, että ehkä he olisivat voineet olla enemmän pelannaiden sarjassa, vähemmän pelanneiden sijaan. Ässän pelien jälkeen käytiin katsomassa Jekun päivän viimeinen peli. Illalla hypin Ahtin keikalla Kirpun kaveri olkapäilläni. Kai se lasketaan liikunnaksi. :D 

sunnuntai 24.8. Turnaus jatkuu, Jekun sijoituspelit. Kengät kastui ja kiireellä saunaan, se riitti päivän urheiluksi.

Nyt alkaa treenipäiväkirja!

Sanoin jo lasten kesäloman alkaessa Puoliskolleni, että nyt kun musta tulee työtön ja mulla on vaan aikaa, niin nyt alkaa mun uusi self-care era. Ja vielä enemmän nimenomaan liikkumisen kannalta. En kiistä etteikö ystäväni Minnan juoksusisältö ole vaikuttanut myös omaan intoon päästä tekemään jotain.

Viimeisen vuoden oma liikkuminen on koostunut pääasiassa Unelmalaatikon jumpista. Syksyllä vuokrasin Studio Yoganandan Kouvolasta, marraskuussa mulla oli myös jumppajakso eteläisellä puolella Kouvolaa - eli jumppasin kaksi kertaa viikossa. Tammikuussa mulla alkoi maanantain Kellarijumppa meillä kotona. Unelmalaatikon jumpilla liikuttiin kevyesti aerobistakuntoa ja lihaskuntoa aktivoiden ja kehittäen ihanien äiti ja vauvajumppaajien kanssa. Välillä oli omatkin ojentajat jumissa jumpan jälkeen ja jalat kyykyistä hapoilla. 

Alkuvuonna päätin myös aloittaa säännöllisesti spagaatijumppaa. Löysin 2020 sovelluksen, jonka kanssa treenataan spagua ja olen sitäkin harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Helmikuussa aloitin sen ihan tosissaan, mukamas.

Mulla myös edelleen kutittelee ajatus Fc Pakaroiden reeneihin menosta (paikallinen naisten höntsä jalkapallojoukkue), nyt olen jo löytänyt useamminkin pelaajan joukkueesta kaveripiiriini ja lisäksi mulla on pari kaveria jotka voisi tulla mun kanssa uusina mukaan. Multa puuttuu enää nappikset. Uudet sisäpelikengät löydettiin mulle kirpparilta, ne on jo koeajettu heinäkuussa puoliskoni säbäporukan peleissä. Eli futsalkautta varten kengät on. Toki tätä vähän hankaloittaa se, että Pakaroiden treenit on samaan aikaan Jekun treenien kanssa ja Puoliskoni valmentaa ne Jekun treenit. Eli tarttisin kyydin ja lasten vahdin. 

Mulla on ollut ajatuksissa halua liikkua oikeasti, mutta se ihan todellinen kipinä harjoitteluun tuli keväällä, kun tajusin olevani sittenkin aika nopea!

Käytiin harjoittelemassa koululaisten kanssa just ennen kesälomaa olleisiin maastojuoksukisoihin pari kertaa ja juoksin kentällä elämäni ensimmäisen kuupperin. Sillon kun ite olin yläasteella tytöt juoksi 1500m ja pojat kuupperin. Sitä ei varmaan kirjoiteta noin, mutta koska en jaksa googlettaa sen oikeaa kirjoitusasua, kirjoitan sen nyt silleen kun se sanotaan suomeksi. Jokatapauksessa kuupperissa siis juostaan niin pitkälle kun vaan suinkin pystyy ja ehtii 12 minuutissa.

Elämäni ensimmäinen kuupperi oli 5 1/4 kierrosta kenttää ympäri eli 2100m. En muista millä luokalla juoksin 1500m 7,04 minuuttiin, mutta aika on jäänyt mieleen. Ehkä sen takia, että takanani juossut mua silloin varmaan 15cm pidempi ballerina kertoi juoksun jälkeen ajatelleensa että mun kuului olla häntä nopeampi.

Toinen kisa otettiin poikien kanssa ehkä vähän epäreilusti heidän treenien jälkeen. Mutta siinä kun nyt sattuivat kentällä hengailemaan niin Puoliskoni heitti, että "jätkät tikkari sille joka voittaa Petran 400 metrillä". Tässä oli mukana Jekku ja hänen kaksi joukkuekaveria. Ja minä lähdin tietenkin täysillä, sillä oletuksella, että jokainen poika juoksee musta jossain kohtaa ohi. Vaan ei juossut. Pojat lopetti kesken, jopa meidän Jekku käveli maaliin. Juoksin ajan 1,24.47 min. Ja heti seuraavalla viikolla uudestaan juoksin 1,24.81 min. Tajusin että mä oon edelleen nopea, vaikka en oo tehnyt mitään oikeesti moneen vuoteen!

Seuraava kipinä oli Hippo maantiejuoksut, joihin Jekun joukkue osallistui. Samaan settiin tietenkin meiltä myös melkein koko jengi ja käytiin useamman kerran kentällä treenaamassa tuota 2km matkaa Nupun kanssa. Myös sateessa. Ässä jouksi 400m hopealle, Jekku 1km kultaa ja Nuppu 2km neljänneksi. 

Heinäkuussa päätin aloittaa spagaatijumpan jälleen kerran ihan tosissaan, ei se nyt ihan niin mennyt, kun oltiin reissussa ja oli kaikkea muuta tekemistä... Mutta nyt kun lapset on koulussa ja päiväkodissa ja puoliskoni töissä ja minä olen yksin toimettomana ja tylsistyneenä kotona päivät.... (vitsi, ei täältä kotoota hommat lopu kesken)

Nyt minä alan pitää treenipäiväkirjaa ja mun tavoitteet on:

•  10 VATSALINKKARIA PUOLAPUILLA - Puolapuilla roikkuen siis jalat suorana 90° kulmaan. Tämän aloitin jo kesäkuussa, aattelin et sehän on ihan iisibiizi, sain kaksi puhdasta ja viiteen asti aika vaivalloisesti. Mun etureisistä loppui voima! En olis uskonut. Tämä on jo aika lähellä, nykyään saan sen 10 ja vähän päivästä vaihdellen saattaa tulla 3 ekaa puhdasta tai jopa 6 puhdasta. 
• OLLA NOPEA: tavoiteena mulla on päästä 800m 2min aikaan. Tätä en ole vielä edes alkanut treenaamaan hups. 400m ei myöskään oo käyty heinäkuun jälkeen kellottamassa, että pääsenkö edes alle 1,24 vielä. Lenkkarit on ostoslistalla.
• ALOITTAA LENKKEILY Lisäksi ajattelin tota 800m 2min tavoitetta varten alkaa leinkkeillä ihan kunnolla pitkää lenkkiä ja nopeaa lenkkiä. Ongelmaksi muoduistuikin kengät.... Joten nyt mun tavoite on sitten rullaluistella 10km vähintään kerran viikossa niin kauan kun rullilla vaan sään puolesta pääsee kulkemaan.
• SPAGAATI - sovelluksessa on tasoina aloittelija, keskiverto ja haastava, ja treenit on jaettu 30päivällä (joka 5. päivä on lepo). Koska mulla jäi vähän päiviä heinäkuussa välistä ja aloin kyllästyä tekemään koko ajan päiviä 1-3, olen nyt elokuussa aloittanut aloittelija tason päivä ykkösestä ja tehnyt pääasiassa kaksi treenipäivää samana päivänä. 

Ja hei mulla alkoi tällä viikolla työnhakuvalmennus ja näköjään mähän suoritan nyt tätä työttömyyttä - ei kun työnhakuaikaa sitten ihan oikeaoppisesti, kun panostan nyt omaan hyvinvointiini... :D 

"Tietoinen läsnäolo: keskityt itseesi, omiin ajatuksiisi ja tunteisiin, tietoisesti. Monesti arjen kiireissä tämä unohtuu, ota siis työnhakuaika mahdollisuutena olla tietoisesti itsesi puolella ja huolehtia itsestäsi." -Lainaus koulutusmateriaalista

Mikä sun syksyn hyvinvointitavoite on? :) 

Yllättäviä juonenkäänteitä arjessa

Olin tavattoman ylpeä itsestäni, koska edelliset kolme postausta oli kaikki viimeistelty ja ajastettu. Ajattelin että nyt kun jatkan muidenkin ikivanhojen postausten viimeistelyä = kuvittamista, saan pidettyä noinkin huikean postaustahdin - 3 postausta viikossa - koko kuukauden. 

Vaan mitäs sitten tapahtui? 

No alkoi helteet tottakai ja reissu ja reissussa vähän rähjääntyy ja nyt ollaan vihdoin kotiuduttu, mutta en vaan ole ehtinyt priorisoida kirjoittamista, eikä ne yllättävät juonenkäänteet toki reissuun tai eliseen tulvaan vielä päättyneet.

Juuri nyt tällä hetkellä, minulla on hetki aikaa kirjoittaa, koska en päässytkään mukaan kannustamaan Jekun joukkuetta Eltsu Cupiin. Eltsu Cup oli viime vuonna yks kesän parhaita tapahtumia. Meillähän olisi vielä huomiseen asti ollut aikaa olla Pölläkarissa, mutta oltiin siellä vain ensimmäinen viikko, koska tällä viikolla oli muita juttuja ja tämä lauantain pelipäivä. 

Sen sijaan että hikoilisin kentän reunalla hikoilenkin meidän terassilla, koska joku oksensi viime yönä.

No pyykkikone pyörii ja minä kannoin aamupalani ja läppärin sun muut romuni pihalle. Tajusin tässä juuri, että miksi ihmeessä aamutoimet laiturilla auringossa on vain Pölläkarin juttu, samanlailla kuin aamupuron syöminen mökkirappusilla on mökkijuttu.

Meidän terassille paistaa aamusta asti aurinko, joten miksi en tekisi noita mukamas tiettyyn paikkaan kuuluvista kivoista rutiineista myös kotirutiineja! Aamujumppa terassilla tosin taitaa jäädä toistaiseksi haaveeksi, koska hiki tulee ihan vaan sudokuvihkon täyttämisestäkin. :D 

Nämä kuvat on  eiliseltä, kun järjesteltiin aidatonta terassia vähän uudelleen ja kerättiin Kirpun kanssa vielä viimeiset Pionit maljakkoon. Meidän pihalta löytyi Pionipuska ja onneksi keräsin sateen maahan pieksemien kukkien joukosta kaksi kimppua sisälle ja kolmannen kaverillekin, koska nyt reissusta kotiuduttuamme ei enää montaa kukkaa löytynyt. Aika ihana silti, että noin pienestä asiasta kuin kukkien leikkaamisesta maljakkoon riitti myös iloa moneksi päiväksi.

Miten sie olet nauttinut helteistä? :)

Kengät kovilla

Tein viime kesänä instaan reelsin, että me ei kierrätetä lasten kenkiä. - koska ei niistä jää mitään kierrätettävää. Sama tarina tosin on myös aikuisten kengillä. Toki voin hankkia itselleni uusia kenkiä kirpparilta, mutta minun jälkeen kengät ovat enää roskistavaraa.

Viime talvena heitin roskiin mun vaelluskengät, koska niistä irtosi pohja. Ne ostettiin 2009 koulun hiihtovaellusreissua varten, kun opiskelin Varalan Urheiluopistossa.

Kuukausi vaelluskengistä luopumisen jälkeen heitin roskiin mun toiset talvikengät, joista pupu oli jyrsinyt puolet nauhalenkeistä ja joissa jo yhden talven kuljin niin, että sivusauma oli ratkennut, ilman talvivuorta siinä olisi ollut reikä... Mutta nekin olivat mulla ainakin 5 vuotta käytössä! 

No nyt mie sain äitienpäivänä uudet valkoiset tennarit, joten ehkä nyt heinäkuussa on vihdoin aika luopua näistä mun lempparikengistä, jotka ostin keväällä 2022.

Mulla on yläasteelta saakka ollut haaveena Reebokin Princess kengät. Koska ne oli kilpa-aerobicin kisakengät. Mä halusin ne, kisakengät ja kisapuvun! Mutta en koskaan kilpaillut, joten en tarvinnut kisakenkiä.

Varalan aikoina löysin sattumalta punaiset varrelliset kengät, jotka mun oli pakko saada. Elämäni ensimmäiset itseostetut Reebokin kengät oli korkeavartiset punaiset Reebok Freestyle Hi kengät, joissa oli valkoiset tarrat. Jos ne vielä tulee uudestaan markkinoille, niin sellaiset karkkitikkukengät mun on pakko saada uudet! Niissä kengissä oli pala mun identiteettiä 2008-2011.

Rovaniemellä asuessa mulla oli punaiset korkeavartiset Reebokin kengät ja vihreä Adidaksen laukku. Harmi ettei noilta ajoilta ole enää yhtään kuvaa. 

Keväällä 2022 viimeisen äitiysloman alettua päätin vihdoin panostaa unelmakenkiini ja voi pojat materialismi onnellisuus.

Jos kerran vihdoin ostin itselleni kisakengät, niin ostin niitä tietenkin kahdet eriväriset. Ne perinteiset valkoiset kisakengät "arkikäyttöön" ja toiset vaaleanpunaiset mokkanahkaiset kirkko- ja kauppakengiksi.

Noista valkoisista oli pohjapuhki jo syksyllä 2023. Lempikengät, kun olivat ja helposti puettavat, niin niillähän kuljettiin vähälumisen talven läpi, sukat märkinä. Kun pohja kerran jo vuosi, niin niillä ei sitten niin ollut enää muutenkaan väliä ja olivathan ne pinkkien lisäksi mun ainoat kengät. Niillä myös potkittiin lasten kanssa jalkapalloa, 2023-2024, kunnes viime kesänä pohjat irtosi ja hävitin kengät. 

Sen jälkeen vaaleanpunaiset mokkanahka Prinsessat olivat mun ainoat kengät. Kenkäparat. En aikonut pelata ne jalassa jalkapalloa, mutta kun ne oli mun ainoat "kesä" kengät niin eihän mulla ollut vaihtoehtoa. Pelaamatta jättäminen katsos ei ole vaihtoehto lainkaan! Ja nyt vuotta myöhemmin myös nämä mun kirkko- ja kauppakengät on roskiskamaa, varsinkin oikean jalan kenkä, josta näkee että siihen on tainnut osua joku nappiksella useammin kuin kerran.

Jo useamman kerran kevään aikana puoliskoni kutsui kenkiäni hirveiksi ja joo on hänellä ehkä pointti. Äitienpäivänä käytiin kenkäostoksilla. Mutta vielä mie hankin uudet kisakengät, valkoiset ja mustatkin ja ehkä pinkitkin. 

Kengät kokivat kuoleman vuodessa. 😅 Tai oikean jalan kenkä, vasenhan on vielä ihan ehjä ulkoisesti. Harmi etten voi ostaa vain uutta toisen jalan kenkää. Postauksen kuvien välillä on muuten aika tarkalleen kaksi vuotta. Sisällä otetut kuvat on 8.7.2023 ja ulkona otetut otettu 7.7.2025

Lempi kengät voi kestää vuosikausia tai sitten näyttää just siltä, että ne todellakin on olleet kovassa käytössä vuosikausia.

Kestääkö sun kengät?

Rakastan olla äiti, koska....

25.5.2025

Viimeisen vuoden aikana oon tehnyt kovasti, mutten silti tarpeeksi, töitä Unelmalaatikon ja itseni eteen. On hetkiä kun en usko itseeni ja omaan tekemiseen yhtään, mutta jokaisen asiakaskohtaamisen jälkeen tajuan, että tää on just sitä mitä mun kuuluu tehdä ja mitä haluan tehdä.

Mitä enemmän oon tehnyt tehtäviä itseni ja liikeideani kirkastamisen eteen, oon tajunnut että mun ikigai on äitiys. Kaikki muut on olleet aina plan B tai jotain, koska äitiys ei ole ammatti. Siis ihan lapsesta asti. Pihalla vanhempien tyttöjen kysyessä mikä musta tulee isona, vastaus on aina ollut äiti ja sitten liikkaope tai jotain muuta. 

Mulla on maailman parhaat lapset, mutta se ei todellakaan tarkoita että äitiys olisi aina helppoa. Viimeksi tänään menin askarteluhoneeseen iltakaaosta pakoon. Samaan aikaan pitäisi olla aikuinen joka kertoo lapsille säännöt ja samaan aikaan oon pikkutyttö, josta tuntuu ettei nää toiset lapset halua leikkiä mun kanssa eikä niillä kiinnosta mitä mie niiltä pyydän. 

Taisin jopa mennessäni huutaa että älkää puhuko mulle ennen kuin olohuone on siivottu ja se en ole minä joka sen siivoaa. Ja sitten itketti, miksi en osaa olla sellainen äiti kun haluaisin olla.

Iltakaaos on mun pahin heikkous, mutta onneksi ennen sitä oli monta tuntia aikaa kerätä ihania hetkiä.

Päiväkodista nuorinta hakiessa hän meinasi, että pitää vaihtaa kaikki ulkovaatteet, en suostunut. Mutta tänään ei tarvinnu vääntää asiasta yhtään. Totesin vain, että tarvitset haalaria jos menette serkun kanssa ulos, mie käyn hakemassa sun kypärän niin mene sie jo serkun (ja hänen äidin) kanssa autolle. "Jee jee jee". Rakastan kolmevuotiaan vilpitöntä iloa.

 

Ja maanantaina Mary Kay mondayssa kokeilin ensimmäistä kertaa huulten rajauskynää huulipunan kanssa. Kotiin tullessa Kirppu katsoi minua ja osoitti omia huuliaan äiti mulla ei oo tota! Laitettiin yhdessä huulipunaa ja sanoin, että hän saa yhden mun huulipunan omaksi (sellaisen jonka hän katkaisi pari viikkoa sitten 😅) ai mulle ikioma? Kyllä! Voitteko kuvitella mikä ujo hieman epäuskoinen riemu siitä syntyi ❤️

Jekun kanssa korjattiin eilen läksyjä yhdessä ja vaikka julmakumi meinasi alkuun vähän ärsyttää, niin lopulta meillä oli ihana hetki. Ja tänään murjottamiseni päätteeksi kävin toivottamassa jokaisella nukkuvalle lapselle hyvää yötä. Lapsen ilme muuttui kun korvaan kuiskasi hyvää yötä äitin aarre, äiti rakastaa sua, olet ihana. 

Nuppu on äidin prinsessa, Jekku on aarre, Ässä on pikkumuru ja Kirppu pikkuprinsessa. 

Ässä on oppinut laskemaan rahoja ja meillä oli hauska kauppareissu jalkapallopelien jälkeen. Mulla ei ollut lompakko matkassa, kun luulin ettei peleissä olisi kiskaa. Käytiin hakemassa kotoa tyhjiä pulloja ja lompakko. Tällä kertaa kauppareissuun ei liittynyt pettymyksiä tai vinkumista, vaan laskettiin yhdessä paljonko rahaa on ja mitä sillä saa ja vaihdettiin sipsit toiseen merkkiin että karkkipussiin jäi enemmän rahaa. Ässä alkaa olla taitava myös sopivan pienten irtokarkkipussien keräämisessä. Siihen ei meinaan riitä mun matikkapää mitenkään, että saisin laskettua kuinka monta grammaa saa eurolla kun kilohinta on x. 

Nupun kanssa minulla on eniten opittavaa, tietenkin esikoinen kun on koekappale. Ja aika usein ylipäätään minusta tuntuu, että mä rakastan olla äiti, mutta nää lapset ei kyllä rakasta mua yhtään.

Ehkä se kuitenkin kantaa heitä tulevaisuudessa, että heitä on haluttu rakastaa ja auttaa, vaikka kotitöistä saakin vääntää.

Mie Rakastan olla äiti, koska noiden pienten ja jo aika isojenkin lasten ilot ja jutut on maailman parasta. Ja mulla on etuoikeus olla tässä heitä varten, silloin kun he kaipaavat. Mulla on etuoikeus ja ilo saada rakastaa näitä pieniä ihmisiä joka solulla, siksi mie Rakastan olla äiti.

Kaikki mikä voi mennä pieleen

21.4.2025

Niin monta juttua voi mokata ja pilata ihan ite. Tällä hetkellä vellon tunteessa, että olen epäonnistunut yritykseni kanssa, mutta samaan aikaan mulla on myös tosi syvällä tunne, että mä en tule ikinä saamaan palkkatyötä. Kukaan ei halua mua töihin. Ja olen kuulkaas nyt hakenut kevään aikana useampaa osa-aikaista työtä ja kesätöitä. Töitä joka kattaisi starttirahan kokoisen loven lompakosta. Ja kaikki menee pieleen. Viimeisimmän työhakemuksen lähetettyäni tajusin vielä nolanneeni itseni koko hakemuksessa. 

Kyseistä kesätyötä oli tarjolla ainakin kahdella eri ilmoituksessa. Toisessa oli mainittu vain paikkakunta ja toisessa oli mainittu paikkakunta ja kauppakeskus. Joten näistä kahdesta ilmoituksesta tuli jotenkin olo, että toimipaikkoja voisi olla kaksi. Noh lähetin hakemuksen ja tarkistin tilanteen - eip. Paikkoja on vain yksi. Ja minä vielä kirjoitin, että toiseen paikkaan haluaisin mieluummin koska siihen pääsee julkisilla helpommin kuin sinne, missä se todellinen työpaikka nyt sitten lopulta olisi. 

Noh tämä sähläys on täysin turha, mikäli huomenna saisin puhelun jatkohaastattelusta ja jos sitten vielä saisin kyseisen työpaikan kesäksi!

Tiedän myös sen että olen ihan itse vastuussa tästä kaikesta. Ujostelin alkuun markkinointia, vertaan itseäni liikaa muihin, teen hyviä suunnitelmia, mutta en toteuta niitä. Enkä edes osaa kertoa miksi en saa niitä toteutettua. 

Tarkoitus on ollut saada Unelmalaatikon some rullaamaan ihan omalla painollaan, eli siis tehdä julkaisuja niin paljon että voisin ajastaa vähintään viikon, mieluummin useammankin viikon postaukset etukäteen. Mutta mulla menee niin tuhottoman paljon aikaa yskittäisten postausten tekemiseen, että ennätys taitaa olla kaksi tai kolme postausta yhdessä päivässä. Olen joskus kirjoittanut jopa kolme blogipostausta yhdessä päivässä eikä tuntunut missään. Unelmalaatikon sisältöä tulee yliajateltua. 

Mutta sehän siinä onkin. Huijarisyndrooma on kova. Todella kova. En ehkä ole koskaan sanonut tätä julkisesti, mutta sanonpa sen nyt. Mun tavoitteeni on Unelmalaatikon alusta asti ollut päästä aloittamaan Baby Balance opinnot. Otin selvää eri vauvahierontakoulutuksista joihin minulla oli mahdollista osallistua. Käymäni Organic Spiritin koulutus oli hyvä ja varmistin ennen koulutusta, että onko minulla liikunnanohjauksen perustutkinnon perusteella tarpeeksi pohjakoulutusta tulla koulutukseen ja perustaa sen jälkeen koko yritystoimintani sen varaan. 

Katsokaas kun Baby Balance metodia pääsee opiskelemaan vain terveydenhuollon ammattilaiset, ja sillä listalla ei liikunnanohjauksen perustutkinnolla pärjännyt. No ei se mitään. Koska pääsin kuitenkin koulutukseen ja sain jo suorat ohjeet mitä pitää tehdä, jotta pääsen mukaan Baby Balance opintoihin joten reittihän oli täysin selvä. Ensin Organic Spiritin vauvahieronta koulutus. Sen jälkeen lääketieteen perusteet 15op maksaa 250 € kansalaisopiston verkko-opintoina ja sitten vaan heti mukaan Baby Balance opintoihin.

Rahaakaan tuohon BB opintoihin ei ollut, mutta eihän se ollut ongelma, koska pääsin jo perustamaan yrityksen ja hoitamaan asiakkaita, sain starttirahan, joten kaikki tulot joita yritykselle tulisi olisivat extraa, jotka voisin käyttää tuleviin opintoihin.

Ja sitten törmään huijarisyndroomaan, voinko edes mainostaa itseäni, kannattaako kenenkään ostaa mun palvelua? Olenko mä ihan surkea tässä mitä yritän, pitäisikö mun yrittää jotain ihan muuta? Mitä se jotain ihan muuta sitten olisi? No nyt on vähän myöhäistä perääntyä.

Mutta samalla ollaan edelleen siinä pisteessä, että yrityksen tulot ei riitä siihen, että pääsisin kouluttautumaan lisää, mikä toisi mulle lisää keinoja palvella asiakkaita ja mikä auttaisi selättämään huijarisyndroomaa. Ja sitten kun näitä tällaisia kivoja ajatuksia on yksinäinen mieli täynnä, niin voitte kuvitella että välillä se syö koko olemusta. 

Epäilen kykyjäni olla äiti. Olen aivan surkea, epäluotettava ja huono vaimo. Joten miksi ansaitsisin yhtään mitään. Kai mun elämän tarkoitukseni on vain epäonnistua kaikessa mitä yritän?

Voitaisko yrittää vielä kerran vauvaa. Voisin näyttää itselleni vielä kerran, että jos en mitään muuta osaa ja missään muussa en onnistu, niin edes mun kroppa osaa olla raskaana ja synnyttää ja osaan hoitaa vauvaa. (Ei, emme ole yrittämässä vauvaa, kuparikierukka on kulkenut mukana ongelmitta jo puolitoista vuotta.)

Ja koska niin valtava huijarisyndrooma aalto pyyhkii jatkuvasti ylitseni, olen jo miltei vainoharhainen senkin suhteen, ettei kukaan muukaan voi haluta minua - kuten lapset tai puoliso. Ja kun näitä ei osaa ääneen sanoittaa, niin tässähän sitä on hyvä olla yksin näiden mustien pilvien alla.

- - - - - - -

Tämä postaus on kirjoitettu samaan aikaan Mustan pilven alla (KLIK) kanssa

ja sitä seurasi Joskus pitää käydä syvällä, että voi nähdä pinnalle (KLIK)

Kiitos mielenkiinnostasi, valitsimme toisen

Otinpa eteeni puhtaan sivun, vaikka oikeasti mulla on luonnoksissa paljonkin juttuja odottamassa vuoroaan tai siis kuvia. Eikä mulla oikeastaan ole edes mitään asiaa. Mutta sitäkin enemmän on haluttanut jo monena päivänä tulla kirjoitamaan jotain. Ihan sama mitä, kunhan vaan jotain. Mutta en ole pysähtynyt läppärin ääreen ja oikeastaan olen ehkä vähän tietoisesti ja tiedostamattakin vältellyt ruutuja.

Kielteiset päätökset nimittäin ahdistaa. Ja sellaisia on tässä tullut vastaan pitkin kevättä. Nyt vihdoin yksi huoli on saatu ainakin osittain selätettyä, mutta sitten edelleen edessä on kysymys: Mitä mie nyt teen? 

En tiedä kerroinko teille siitä miten me päädyttiin loppuvuodesta muuttamaan. Tarina menee näin: Lauantaina sain viestin, jossa kerrottiin että keskustassa on talo vuokralle, jossa on kaksi vessaa ja voisi sopia meille. Myynti-ilmoitusta katseltuamme illan mittaan ja pienen keskustelun jälkeen laitoin sunnuntaina viestin ja sovittiin näyttö maanantaille. Maanantaina käveltiin koululaisten kanssa katsomaan taloa. Elettiin lokakuun loppua, ja torstaina irtisanottiin meidän vanha koti ja päätettiin muuttaa.

Muutama viikko sitten sain samalta henkilöltä viestin: ootko huomannut tämmösen työpaikan. No en ollut ja hain sitä heti! Mie olisin tuohon työhön täydellinen ja se työ olisi mulle täydellinen! Ja palkka niin hyvä, että vaikka se olisikin ollut vain määräaikainen, se olisi pyyhkinyt nykyiset rahahuolet mennessään. Ja koska sain vinkin samalta ihmiseltä joka tämän talonkin vinkkasi, niin latasin odotukset aika korkealle. 

Se työ on mulle, pakko olla ja mulla olisi siihen varmasti paljon annettavaa - ja mun koulutus luki pätevyysvaatimuksissa. Saatiin tää talo, josta hän mulle vinkkasi, joten tuo työpaikka kutsuu ja odottaa mua ja on mua varten, se on mun. Ja paikkoja oli tarjolla 2 - toinen varmasti mulle!

Kevään aikana olen laittanut työhakemuksia aika paljon, etsien kesätyötä ja kokoaikaityötä ja osa-aikatyötä, jotain mitä vaan, ettei tarvitsisi olla työtön työnhakija ja laittaa Unelmalaatikkoa takaisin pöytälaatikkoon. Ihan mitä vaan mistä vain saisin edes tonnin palkkaa kuukaudessa.

Tähän työhön mulla olisi ollut ammatillinen pätevyys ja se olisi ollut hyvin lähellä mun yläasteen aikaista unelma-ammattia. Täydellinen match. Ja kerkesin innostua jo pelkästään sen olemassa olosta. CV:n päivitys, hakemuslomakkeen täyttö ja sitten vaan odotellaan kutsua haastatteluun.

En muista, että mikään olisi pitkään aikaan pudottanut mua yhtä korkealta ja yhtä kovaa, kuin tämän kertainen sähköpostiviesti joka kertoi, ettei minua valittu edes haastatteluun. En päässyt edes näyttämään kuinka hyvin olisin sopinut työhön.

Aikani itkettyäni, suorastaan vollotettuani silmät punaisiksi, niin pettymyksestä, etten kelvannut edes haastatteluun kuin siitä, että epävarmuus vaan jatkuu, kävin huuhtomassa kasvot ja lähdettiin kohti kenttää ja Jekun pelejä. 

Puoliskoni lohdutti, että työhön luultavasti valittaisiin henkilöt jotka saa palkkatuen. Lopulta kun valintapäätöksestä tuli tiedote, totta kai googletin nimet. No toinen valittu oli ihan eri sarjassa. Ja oletettavasti molemmat jo ennestään tuttuja työnantajalle, piiri pieni pyörii. Pettymys ja itku muuttui ärsytykseksi. Ei mulla ollut alunperinkään mitään mahdollisuuksia noiden rinnalla.

Mun usko on nyt kovalla koetuksella, että vielä mä lyön oman yritystoimintani läpi tai mua odottaa jossain joku työ joka on just nyt mulle tarkoitettu. Mikä tarkoitus millään tällä on, opin vain etten kelpaa mihinkään enkä kellekään. Paitsi siis tietysti äidiksi ja perheelleni, mutta kun tässä maailmassa nyt vaan on sellanen tyhmä juttu kun raha, mitä ilman ei pärjää ja äitinä oleminen nyt ei valitettavasti ole rahaatuottavaa työtä.

Samaan aikaan mulla oli edessäni kytevä nuotio nimeltä Unelmalaatikko. Sydän sanoo että heitä lisää puita, nyt markkinoidaan isommin ja enemmän kuin ikinä jokaiseen ryhmään silläkin uhalla että saan bännit. Nyt sen nuotion pitää päästä roihahtamaan kunnolla ja vasta ollaan päästy alkuun. Nyt olisi mentävä vaikka seinästä läpi ja heti, mieluummin jo maaliskuussa - mitä muuten todellakin yritin - maaliskuussa, huhtikuussa, toukokuussa. Vaan pakko kumartua työkkärin puoleen ja kaataa vettä nuotion päälle ja tukehtua savuun kesäkuussa.

Virallisesti työtön työnhakija, vihdoin - koska nyt pystyn taas maksamaan laskut ja taas - olen hukassa.