21.4.2025
Niin monta juttua voi mokata ja pilata ihan ite. Tällä hetkellä vellon tunteessa, että olen epäonnistunut yritykseni kanssa, mutta samaan aikaan mulla on myös tosi syvällä tunne, että mä en tule ikinä saamaan palkkatyötä. Kukaan ei halua mua töihin. Ja olen kuulkaas nyt hakenut kevään aikana useampaa osa-aikaista työtä ja kesätöitä. Töitä joka kattaisi starttirahan kokoisen loven lompakosta. Ja kaikki menee pieleen. Viimeisimmän työhakemuksen lähetettyäni tajusin vielä nolanneeni itseni koko hakemuksessa.
Kyseistä kesätyötä oli tarjolla ainakin kahdella eri ilmoituksessa. Toisessa oli mainittu vain paikkakunta ja toisessa oli mainittu paikkakunta ja kauppakeskus. Joten näistä kahdesta ilmoituksesta tuli jotenkin olo, että toimipaikkoja voisi olla kaksi. Noh lähetin hakemuksen ja tarkistin tilanteen - eip. Paikkoja on vain yksi. Ja minä vielä kirjoitin, että toiseen paikkaan haluaisin mieluummin koska siihen pääsee julkisilla helpommin kuin sinne, missä se todellinen työpaikka nyt sitten lopulta olisi.
Noh tämä sähläys on täysin turha, mikäli huomenna saisin puhelun jatkohaastattelusta ja jos sitten vielä saisin kyseisen työpaikan kesäksi!
Tiedän myös sen että olen ihan itse vastuussa tästä kaikesta. Ujostelin alkuun markkinointia, vertaan itseäni liikaa muihin, teen hyviä suunnitelmia, mutta en toteuta niitä. Enkä edes osaa kertoa miksi en saa niitä toteutettua.
Tarkoitus on ollut saada Unelmalaatikon some rullaamaan ihan omalla painollaan, eli siis tehdä julkaisuja niin paljon että voisin ajastaa vähintään viikon, mieluummin useammankin viikon postaukset etukäteen. Mutta mulla menee niin tuhottoman paljon aikaa yskittäisten postausten tekemiseen, että ennätys taitaa olla kaksi tai kolme postausta yhdessä päivässä. Olen joskus kirjoittanut jopa kolme blogipostausta yhdessä päivässä eikä tuntunut missään. Unelmalaatikon sisältöä tulee yliajateltua.
Mutta sehän siinä onkin. Huijarisyndrooma on kova. Todella kova. En ehkä ole koskaan sanonut tätä julkisesti, mutta sanonpa sen nyt. Mun tavoitteeni on Unelmalaatikon alusta asti ollut päästä aloittamaan Baby Balance opinnot. Otin selvää eri vauvahierontakoulutuksista joihin minulla oli mahdollista osallistua. Käymäni Organic Spiritin koulutus oli hyvä ja varmistin ennen koulutusta, että onko minulla liikunnanohjauksen perustutkinnon perusteella tarpeeksi pohjakoulutusta tulla koulutukseen ja perustaa sen jälkeen koko yritystoimintani sen varaan.
Katsokaas kun Baby Balance metodia pääsee opiskelemaan vain terveydenhuollon ammattilaiset, ja sillä listalla ei liikunnanohjauksen perustutkinnolla pärjännyt. No ei se mitään. Koska pääsin kuitenkin koulutukseen ja sain jo suorat ohjeet mitä pitää tehdä, jotta pääsen mukaan Baby Balance opintoihin joten reittihän oli täysin selvä. Ensin Organic Spiritin vauvahieronta koulutus. Sen jälkeen lääketieteen perusteet 15op maksaa 250 € kansalaisopiston verkko-opintoina ja sitten vaan heti mukaan Baby Balance opintoihin.
Rahaakaan tuohon BB opintoihin ei ollut, mutta eihän se ollut ongelma, koska pääsin jo perustamaan yrityksen ja hoitamaan asiakkaita, sain starttirahan, joten kaikki tulot joita yritykselle tulisi olisivat extraa, jotka voisin käyttää tuleviin opintoihin.
Ja sitten törmään huijarisyndroomaan, voinko edes mainostaa itseäni, kannattaako kenenkään ostaa mun palvelua? Olenko mä ihan surkea tässä mitä yritän, pitäisikö mun yrittää jotain ihan muuta? Mitä se jotain ihan muuta sitten olisi? No nyt on vähän myöhäistä perääntyä.
Mutta samalla ollaan edelleen siinä pisteessä, että yrityksen tulot ei riitä siihen, että pääsisin kouluttautumaan lisää, mikä toisi mulle lisää keinoja palvella asiakkaita ja mikä auttaisi selättämään huijarisyndroomaa. Ja sitten kun näitä tällaisia kivoja ajatuksia on yksinäinen mieli täynnä, niin voitte kuvitella että välillä se syö koko olemusta.
Epäilen kykyjäni olla äiti. Olen aivan surkea, epäluotettava ja huono vaimo. Joten miksi ansaitsisin yhtään mitään. Kai mun elämän tarkoitukseni on vain epäonnistua kaikessa mitä yritän?
Voitaisko yrittää vielä kerran vauvaa. Voisin näyttää itselleni vielä kerran, että jos en mitään muuta osaa ja missään muussa en onnistu, niin edes mun kroppa osaa olla raskaana ja synnyttää ja osaan hoitaa vauvaa. (Ei, emme ole yrittämässä vauvaa, kuparikierukka on kulkenut mukana ongelmitta jo puolitoista vuotta.)
Ja koska niin valtava huijarisyndrooma aalto pyyhkii jatkuvasti ylitseni, olen jo miltei vainoharhainen senkin suhteen, ettei kukaan muukaan voi haluta minua - kuten lapset tai puoliso. Ja kun näitä ei osaa ääneen sanoittaa, niin tässähän sitä on hyvä olla yksin näiden mustien pilvien alla.
- - - - - - -
Tämä postaus on kirjoitettu samaan aikaan Mustan pilven alla (KLIK) kanssa
ja sitä seurasi Joskus pitää käydä syvällä, että voi nähdä pinnalle (KLIK)
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !