Ostin maaliskuun lopussa elämäni ensimmäisen salikortin. Sellaisen jäsenyyden, jolla saa osallistua kaikille ryhmäliikuntatunneille. Koska olen yksin neljän lapsen kanssa päätin käydä jokaisella arjen aamupäiväjumpalla. Keväällä aamupäiväjumppia oli maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Maanantaisin 1h RVP eli reisi-vatsa-peppu-jumppa, se alkoi vasta kymmeneltä, joten oli helppo olla ajoissa. Keskiviikkoisin teki tiukkaa, piti lähteä eskarilaisen saattamiselta suoraan luistelemaan salia kohti, jotta olin heti 9.00 spinning pyörän selässä 40 min pyöräilyn perään oli 30 min core. Perjantaiaamuina oli vähän enemmän aikaa, mutta aika monesti lähdin suoraan eskarilta kohti 9.30 alkavaa tunnin perjantaipumppia, tai niin että eskarilta kotiin, luistimet jalkaan ja menoksi.
Jumppien jälkeen jään lähes aina peilisaliin vielä tekemään spagaatitreenin ennen kotiin lähtöä, siinäkin saa helposti menemään 45 minuuttia. Sään salliessa luistelen aina jumpalle. Vähän reitistä riippuen matka meiltä salille on 8,5-10 km ja luonnollisesti sama kotiin tietenkin. Mun ennätys kotoa salille luisteluun taitaa olla 26 minuuttia. Ja palauttavat ja kiireettömät kotimatkatkin luistavat yleensä 35 minuutissa.
Mulla on niin sanotusti kaiken kattava salijäsenyys, koska toinen vaihtoehto olisi vain salijäsenyys ilman ryhmäliikuntaa. Sellaista vaihtoehtoa en löytänyt jolla olisi voinut ostaa kuukausimaksulla pääsyn vain ryhmäliikuntatunneille. Sellainen olisi mulle oikeasti kaikkein paras jäsenyys, koska pelkkää kuntosalia olen hyödyntänyt vain kerran. Silloin aamun jumppa oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia, mutta lempi-ihmiseni oli salilla, joten minäkin menin. Ja kertaalleen olen tainnut mennä myös jumpalle ihan vaan treenaamaan spagaatia vaikka jumppa olikin peruuntunut.
Kesäkalenterin kaikki jumpat alkoivat 9.30 ja päivät pysyivät samoina. Viikko alkoi maanantaina tunnin pumpilla. Keskiviikkona oli puolen tunnin spinning ja sen perään tunnin RVP, perjantaisin uutena Circuit, oli muuten tehokas kiertoharjoittelu se. Kovin montaa kertaa perjantain jumppaan en kesällä ehtinyt.
Kirppu ja Ässä olivat kesällä päiväkodissa niinä päivinä kun itse menin jumpalle. Isommat koululaiset nukkuivat melkeinpä siihen asti, että tulin jumpalta kotiin. Kesäloman aikana hain Ässän aina heti jumpalta tultuani ja Kirpun välipalan jälkeen. Varasin koko kesän päiväkodit jo toukokuussa, pidettiin vapaapäiviä reissujen mukaan, mutta ainoastaan Pölläviikot oli sellaiset lomat jotka pystyin ilmoittamaan toukokuussa päiväkotiin.
Mulla on myös muutamia säännöllisiä menoja, joita varataan aina käynnin yhteydessä seuraava eteenpäin ja lisäksi tein kesäkuussa terapianavigaattorin ja käyn nyt juttelemassa myös mielenterveys- ja päihdehoitajan luona parin viikon välein. Tiesin, että käyntejä tulee, joten oli helpompi vain varata koko kesän hoitoajat, ettei tarvitse stressata lainkaan lastenhoidon puolesta.
Ja oikeastaan sinne miepähoitajalle hakeutumisen syy lukee otsikossa. Joo, ehkä se lähti vähän käsistä, nimittäin liikkuminen.
Kesäloman alussa havahduin etten ole nukkunut kunnolla yhtäkään lasten isiviikonloppua. Huonosti nukkumiseen kun lisätään vielä kuinka paljon luistelukilometrejä ja jumppia tulee viikkoon. Siihen päälle se, etten mie nyt lastenkaan kanssa kotona vaan rötvää koko päivää. Vaan kyllähän me ollaan touhuttu koko kesä vaikka paljon enemmän oltiinkin kotona kuin reissussa. Nurmikon leikkuut, rannalle kävely, kaikki muu joka paikkaan kävely. Ja lisätään tähän vielä huonosti syöminenkin.
Jumpille lähtiessä saatoin napata jääkaapista keitetyn kananmunan tai sitten en syönyt mitään. Kaakaon ja/tai pelkän veden voimalla jumppaan ja sieltä kotiin ja söin vasta kotona samalla kun koululaiset heräilivät päiväänsä tai sitten söin ensimmäisen kerran vasta kun tein päivän lämpimän ruoan ennen lasten treenien alkua.
Olen tallentanut melkein kaikki luistelut puhelimeen googlefittiin tai mikä se nyt onkaan. Keväällä mulla oli kuukauden verran laina puhelin ja nyt on taas oma flipetiflop rikki ja mulla on Nupun iän vanha iphone käytössä, joten viime viikon lenkit puuttuu taas. Muistan vaan jo ihan alkuun keväällä toteavani, että multa puuttuu se sellainen mennään rennosti vaihde. Se muuten näyttäisi puuttuvan kaikessa muussakin eikä vain liikunnassa. All in tai ei mitään.
Nyt syksyn jumppakalenterissa on maanantaina tunnin kahvakuula, sen perään puolen tunnin vatsatabata, tiistaina tunnin RVP, torstaina 40 min spinning ja puolentunnin core ja perjantaisin tunnin pumppi. Kaikki aamun ekat jumpat alkaa edelleen 9.30. Ja aikakivasti on edelleen riittänyt rullaluistelukelejäkin.
Alkuun ajattelin, että todellakin edelleen jokaiselle jumpalle menen, kun sitä vartenhan mie tuota jäsenyyttä maksan. Mutta se tarkoittaa sitten sitä, että mun kaikki aamupäivät menee siellä. Ja se on ehkä sittenkin vähän liikaa.
Kesäkuussa terapianavigaattoria tehdessä ja miepäkäyntien alkaessa mulla oli vähän huolena, etten ajaisi itseäni ylikuntoon. Tavallaan ei se siltä tuntunut. Mutta jos jätän joka toisen viikonlopun nukkumatta ja liikun kaiken aikaa pysähtymättä, eikä mulla oikeastaan ollut edes nälkä, niin oli ihan hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään missä mennään.
Jollain tapaa tiedostin, että en voi ikuisesti jatkaa tätä tahtia mitä kevään ja kesän vedin, mutta samaan aikaan en kyllä edes yrittänyt pysähtyä. Nyt tuli syksy ja syksy teki pysähdyksen mun puolesta. Tällä kertaa ei tarvinnut rikkoa mitään innoissaan. Olen tässä ihan vaan tajunnut, että nyt mulla menee kaikki aamupäivät liikkuessa, mutta on myös muita asioita joille haluan antaa aikaa. Yksi niistä on tämä hiljaiselosta kärsinyt blogi.
Ehkä onkin ihan okei maksaa sitä salijäsenyyttä, mutta silti vähän valikoida mille jumpille menen. Esimerkiksi kahvakuula ei nyt tuntunut ihan omalta lajilta, joten ehkä voinkin pitää maanantaisin vapaapäivän tai mennä vasta 10.20 vatsatabataan toisinaan. Samaten ajattelin pitää Kirpun kanssa vapaapäivän joka toinen perjantai, joten joka toinen perjantaipumppi jää tästedes väliin myös. Ja se tuntuu itse asiassa aika kivalta.
