2018 paluu arkeen

Vuoden lopussa kävin kalenterini kanssa kaikki vanhat luonnokset läpi. Löysin yllättävän monta postausta joista puuttuu vain kuvat. Kirjoittelin postauksia kalenteriin ja jokaisen sunnuntain kohdalle "blogipäiväkirja". Vuoden ensimmäisen viikon tavoitteeni oli postata tiistaina, torstaina ja sunnuntaina päiväkirja. Noh, alta voitte lukea mitä tapahtui tiistaina ja torstaina kun en postannutkaan. On mulla myös hyviä selityksiä, mutta niitä en kerro ainakaan tässä viikon päiväkkirjassa.

Maanantaina oltiin Jyväskylässä ja kehiteltiin siskojeni ja äidin kanssa uusia uudenvuoden perinteitä. Aloitettiin uusivuosi hemmottelusaunalla. Otin mukaan syysbileiden goodiebagissä saadun Flow kosmetiikan mansikkavartalokuorinnan sekä pikkujoulujen bagistä saadun Lushin vartalohoitoaineen. Testailtiin niitä porukalla ja tehtiin kasvohoidot Foreverin kuorinnalla ja Fleur De Juvence setin naamiolla.

Ihan kaikkea suunniteltua ei ehditty tekemään siinä aikataulussa kun ajateltiin. Elpu odotti koko viikon kynsienlakkaamista ja viimeisenä ennen kotiinlähtöä lakattiin kaikille Elpun valitsemalla lakalla pastellin turkoosit kynnet ja maisteltiin Lapin Marian inkivääri glögiä. Erityisen innoissan Elpu olikin tätiensä kynsien lakkaamisesta, sen aikaa mitä kolmevuotiaan keskittyminen siihen riitti. Glögiä pääsivät maistelemaan  myös mummo ja pappa. Ihana että ehdittiin halata heidät vielä ennen lähtöä vaikka muuten tämän joululoman näkeminen olikin kovin lyhyt, luokkaa "läpsystä vaihto".

Tiistaina sitten alkoi arki vaikka nukuttiin peräti puoli yhteentoista saakka. Pääsin vihdoin täyttämään uutta kalenteriani muillakin kuin syntymä- ja nimipäivillä, nimittäin Jekun ja Elpun päiväunilla sekä pyykkien lajittelulla ja pestyjen pyykkien kirjaamisella. Jostain syystä energiat ei ihan riittäneet kotoa poistumiseen ja Elpukin nukkui päiväunet vahingossa aivan liian myöhään.

Keskiviikkona heräiltiin onnellisesti kaivurin kolinaan. Kaivurin, jota ollaan odotettiin takapihallemme koko syksy, mutta turhaan. Tiedättekös muuten, että on aika ihanaa, kun on kaksi kuivaustelinettä! Kyllä vain, mun ainoa joululahjatoive toteutui, eikä enää tarvitse miettiä voiko päivässä pestä kaksi koneellista pyykkiä! Jospa tämä pyykkiralli nyt kävisi vähän mielekkäämmäksi. Vaikka minun ja puoliskoni vaatekaappi on edelleen tilapäisesti saunassa. 

Blogi on pysynyt hiljaa, vaikka suunnitelmana oli kirjoittaa Jekun päiväuniaikaan. Jonkin verran reissupainaa vielä itselläkin, kun päätin käyttää arvokasta blogiaikaa nukkumiseen. Pikkuhiljaa päästiin myös kohti normaalia unirytmiä, kun lapset heräilivät aamulla jo ennen yhdeksää ja itsekin nousin puoli kymmeneen mennessä. Keittiön lattia sai pitkästä aikaa liian tutun suklaapuurokuorrutuksen, joten tulipahan avattua myös viikon siivousrumba pyykkirumban lisäksi. 

Torstain kohokohta oli kun käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa vauvakavereita Villa Ruthissa. Toivottavasti meistä oli edes jotain apua. Ajattelin mennä myös Forevertiimin vuodenavaukseen. Se alkoi jo kuudelta ja päästiin lähtemään vasta puoli seitsemältä. Päätin kuitenkin mennä vaikka myöhässä, onhan nyt uusi vuosi.

Lapset nukahtivat autoon ja tyhjällä parkkipaikalla tarkistin facebookista paikan vaihtuneen ja tajusin että minun piti palauttaa yksi lainaamani tuote. Ei nyt sitten enää lähdettykään ajelemaan oikeaan paikkaan vaan ajoin kotiin herättämään lapsia iltapalalle ja takaisin nukkumaan.

Perjantaina olin lähdössä Jekun kanssa lastenpolille heti aamusta yhdentoista aikaan, onneksi tajusin tarkistaa kalenterista, että aika oli vasta 1330. Tältä erää tämä oli Jekun viimeinen lastenpoli käynti ja palataan nyt vain neuvolaseurantaan. Ihanaa! Elpun mielestä perjantain kohokohta oli varmastikin vierailu papan luona mummilassa. Hän sai pitää hetken aikaa pienintä serkkuaan sylissä ja oli siitä aivan innoissaan! Ja toki, molemmat lapsemme kokivat pienimuotoisen sekoamisen, kun meille tuli kaksi serkkua yökylään.

Pyykkirumba ei lepää edes lauantaina, paitsi lepää, jos joku kakkaa lattialle. Juuri, kun olin saamassa koneen käyntiin tyhjensin sen ja pesin yhdet farkut pikaohelmalla. Meillä oli sauna-aamu lasten kanssa, joten puoliskoni farkut kuivuivat saunassa juuri sopivasti, ennen Elpun kummitädin synttäreitä. 

Elpulla on nyt jokin hoivakausi meneillään ihan selvästi. Niin innoissaan hän oli perjantaina viisiviikkoisesta serkustaan ja nyt kummitädin syntymäpäivillä hän olisi halunnut pitää 1-vuotiasta kummityttöäni sylissä, mutta me tylsät aikuiset ajateltiin, ettei se ollut ihan niin hyvä idea. Onneksi lapset löysitvät yhteisiä ja omia leikkejä.

Kun sunnuntai oli maanantai

Tämä sunnuntai sitten kruunasikin koko väsyneen viikon ja kovan arkeentarrautumisyrityksen. Ensinnäkin heräsin kellon näyttäessä 0926 eli aivan liian myöhään. Puin nopeasti itseni ja Jekun valmiiksi ja katsoin ikkunasta pihalle. "Miksi täällä on niin kirkasta?" "Hei aurinko!" "Hei lunta!" "Jaa pakkasta." Suunnitelma: äkkiä auto piuhan päähän lämpiämään ja sitten Elpulle vaatteet päälle ja menoksi. Otan avaimet ja juoksen ulos. Hei miksi auto on pakitettu autotallin eteen? En siis laita autoa lämpiämään, mutta muutoin suunnitelman toteutus pysyy.

Vihdoin sain auton skrabattua ja lapset kyytiin ja ollaan liikkeellä kellon näyttäessä yksi yli kymmenen. Mitä nyt kuskin ovi oli niin jäässä, ettei se mennyt ylös asti kiinni. Varmuuden vuoksi pidin ovesta kiinni suurimman osan matkaa. Onneksi se kuitenkin pysyi kiinni automaattisen lukon ansiosta. Vartin yli 10 kirkon pihassa ja JES! kuskin ovi meni kiinni kokonaan! Ehdittiin juuri ja juuri ajoissa sakramenttiin. 

Sakramenttikokouksen jälkeen meillä on tapana käydä syömässä eväät ennen lasten omaa luokkaa. Puoliskoni haki vielä erikseen lauantai-iltana molemmille omat purkkiherkut. Olin siirtämässä Jekun syöttötuolia lähemmäs pöytää ja samaan aikaan pienet kädet kurkottivat juuri avatun purkin kimppuun ja purkki tippui lattialle. Tottakai se meni rikki, pitikö vielä kysyä?

Noh, loppu päivä sentään meni paremmin. Ja jos nyt jotain hyvää, niin pitkästä aikaa lapset malttoivat olla tosi nätisti suurimman osan sakramenttikokousesta ja lähtivät vaeltelemaan vasta viimeisten kymmenen minuutin aikana. Muistin myös käydä palauttamassa sen tuotteen jonka muistin torstaina. Mummo aina sanoo, että koti pitäisi olla sellaisessa kunnossa ettei yllätysvieras yllätä. Lasten kanssa tätä on ollut hieman haasteellisempi toteuttaa ja vuokraisännät pääsivät yllättämään vaikkeivat edes tulleet yllätyksenä.

tämän vähempää tärähtänyttä kuvaa näistä kahdesta ei muuten löytynyt kamerasta... 

Jospa nyt, kun tuo piha on kunnossa ja kaivurit jo lähteneet, niin pian saataisiin tämä kaaos täältä sisäpuoleltakin taas järjestykseen. Tänään alkoi taas päiväkotiarki ja nyt mulla on taas läppäri käytössä ja oma puhelinkin toimii! Joten kunhan tämä pyykkirumba ja väsymys tästä hieman tasaantuu on mun tarkoitus parantaa viimevuotista postaustahtia vähintäänkin kahteen ellei kolmeenkin postaukseen viikossa. Kirjoitin jo kalenteriin myös makkarin esittelypostauksen helmikuulle, nyt peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja se toteutuu! 

Ihanaa vuoden 2018 toista viikkoa kaikille!