Yllätys !

Tiedätkö sen tunteen kun hukkaat jotain arvokasta, jota et missään nimessä olisi halunnut saatika edes saanut hukata. 

Ensin ihmettelet ja päivittelet että mihin se nyt joutui, eihän ole ollenkaan poikkeus että lasket jotain käsistäsi ja minuutin päästä jo etsit sitä. (Hyvänä esimerkkinä avaimet, puhelin, pipo, tutti yms. Miksei myös haarukka kun alkaa syömään).


Seuraavaksi suututtaa onneton muistikapasiteetti omien käsien tekemisiä kohtaan. Ei voi olla todellista että taas hukkasit sen vaikka äsken se oli tässä. Eniten suututtaa se että tiedät laittaneesi sen jonnekin mistä aivan varmasti myös löydät sen hetken päästä, kun tarvitset sitä. Ylipäätänsä tämä koko tilanne piti olla vain muutaman minuutin operaatio.

Sitten sitä jo etsitään yhdessä puoliskoni kanssa. Käännetään sohva ympäri ja kaivellaan kaikki mahdolliset kolot. Haravoidaan karvamatto sormin moneen kertaan ja kurkistetaan maton alta. Muutaman kuukauden päästä mietitään jo kotivakuutuksesta korvauksen hakemista. Kurkistetaan vielä sohvan altakin. Ei ei löydy.


Nyt on jo kulunut niin pitkä aika löytämättä että kumpikaan ei enää usko sen löytyvän. Se on kadotettu tapaus, ehkä vauva on sittenkin saanut sen käsiinsä. Ehkä vauva on sittenkin syönyt sen. Vaikka olen kyllä vaippojakin seurannut eikä ole näkynyt. Kai siitä jotain vatsanväänteitäkin olisi tullut. Eikä imuroidessakaan ole putkessa kilissyt.

Luovutatte. Sitä ei enää yksin kertaisesti ole. 

Hahaa mutta onpas! Nyt se löytyi! Ja nyt palasi hämärät muistikuvat myös katoamistilanteesta. Minähän siis hukkasin kihlasormukseni, varmaan kolme kuukautta sitten.


Otin sen pois, niin kuin aina otan, Tuhinan kylvyn jälkeen rasvauksen ajaksi. Laitan sen aina pöydän tai hyllyn kulmalle, niin että löydän sen ja se on tarpeeksi ylhäällä ettei Tuhina pääse käsiksi siihen. Vaan jostain syystä olinkin laittanut sen nyt uuteen paikkaan.

Keskiviikkona meinasin alkaa päikkäriaikaan laulamaan Singstaria, mutta pleikkari alkoi lataamaan jotain päivitystä ja laulamiset unohtui. Niin unohtui lattialle myös se laatikko jossa on kaikki meidän ps pelit ja mikit. Tuhina tutki laatikkoa ja levitti pelikotelot ja mikit lattialle ja siihen jäivät levälleen yöksi. Torstai aamuna aloin siistimään tvtason edustaa ja satuin katsomaan lähes tyhjää laatikkoa. - "hei hetkonen mikäs sormus tonne nyt on eksyny?" Kyllä, sieltä se löytyi! Jee!


Hei sormus, oli ikävä. :)

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !