Mulla on ollut jonkin aikaa ristiriitaisia ajatuksia ja viimekuun vaihteessa muutin mieltäni joka kerta kun imetin Tuhinaa. Tällä hetkellä tuntuu että päätökseni olen jo tehnyt vaikka olisin kuitenkin valmis sen pyörtämään. Toisaalta taas tässä asiassa nyt oma paras ja vauvan paras menevät vähän ristiin ja on pakko puntaroida.
Tuhina syntyi aamu seitsemän aikaan. Autossa ja ambulanssissa hän oli sylissäni muttei avannut suuta rinnalle. Ensimmäisen kerran Tuhina sai rinnasta otteen synnytyssalissa, mutta säikähdin itse sitä niin että vetäydyin pois ja Tuhina nukkuikin sitten useamman tunnin. Meitä opastamassa oli ihana nuori kätilöopiskelija ja rintakumin kanssa saatiin Tuhina syömään. Tuhina alkoi päivän mittaan syödä joka kerta paremmin.
Ensimmäisenä yönä otin vähän henkistä takapakkia kun tuntui että yövuoron kätilö oli vihainen (vähintäänkin äkäinen) ja siksi pelottava, vaikka luultavammin hän oli vain kiireinen. Päivällä Tuhina sai kerran korviketta, josta tuli heti perään hirmuinen itku. Toinen yö meni melkein kokonaan syödessä (tai siltä ainakin nyt jälkikäteen tuntuu) ja pyysin itse korviketta lisäksi. Yövuoro kävi useamman kerran auttamassa ja mietin lisämaitoa ja lopulta hoitaja toi pikkuisen maitopullon, jota ei kuitenkaan tarvittu.
Noudatettiin ohjerytmiä, neljän tunnin välein syöttö. Kotiin lähdettiin kun Tuhina oli kolmen päivän ikäinen lähtöpäivän syöttöpunnituksessa saatiin +50g. Maito kohisi rintoihin kotimatkalla. Mulla ei ollut rintapumppua valmiina mikä kostautui rintatulehduksena kun Tuhina oli muutaman viikon vanha. Sen jälkeenkin muutaman kerran oli oireita, mutta sain kotikonstein kivun ja maitopakkaumat pois, pumpaten ja kuumassa kylvyssä suihkulla hautoen.
Vuoden vaihteessa tuntui kuin maito olisi ollut loppumassa. Nyt en muista oliko silloin jotain muuta häiriötekijöitä, jotka olisivat saattaneet maidon määrään vaikuttaa, mutta muistan epäilleeni maidon riittävyyttä. Samoihin akoihin aloin taas pumpata maitoa säännöllisemmin kun Tuhinan ollessa viisi ja puoli kuukautta alettiin antaa iltaisin perunavelliä.
Halusin täysimettää puolivuotta ja olen tyytyväinen kun se onnistui niin hyvin kuin se meidän olosuhteissa vain pystyi onnistumaan. Viidenkuun neuvolakäynnillä kasvua oli tullut sen verran niukasti että aloitettiin perunavelli muutaman viikon päästä - tarkoitus oli että puolivuotias Tuhina söisi jo oikeasti osan aterioistaan soseena.
Puolen vuoden täysimetys tavoitteen lisäksi ajattelin imettäväni Tuhinaa vähintäänkin vuoden ikään saakka ja miettiväni vieroitusta sitten joskus ennen joulua. Tämäkin tuli mieleeni vasta nyt kevään aikana kun tajusin tosissani että jossain vaiheessa sekin on edessä. Tämä on se ajatus jota olen alkanut pyörtämään.
Ensimmäiset imetyksen lopettamisajatukset tulivat kuukausi sitten. Tuhina ja kaksihammasta nimittäin sattuu! Vauva puri ja oikein repi ja se sattui niin että sai itkemään. Mutisin itsekseni ja yritin saada Tuhinaa irti rinnasta ja itkin etten syötä vauvaa enää ikinä. Puoliskoni etsi mulle vinkkejä netistä mitä tehdä kun vauva puree - työnnä sormi suupielistä suuhun niin vauva irroittaa tai purista kevyesti nenästä. Imetys menetti sen leppoisan äitivauvahetken ominaisuuden kun äiti oli kauhusta kankeana valmiina nopeisiin liikkeisiin jos vain vauva sattuu puremaan. Ja niskahan kiittää moisesta jännittämisestä ja vauvakin varmaan aistii sen.
Meni ainakin viikko kun meillä itkettiin melkein joka ilta, sekä vauva että äiti, kun vauva puri ja sen seurauksena nostettiin sylistä lattialle hetkeksi. Puoliskoni kannusti torumaan ja pitämään taukoja ja yrittämään vielä vaikka pakko ei ole. Itketti myös ajatus että vauvan puremisen takia pitäisi lopettaa imettäminen ja mietitytti maitoallergia, juuri kun posket alkaa olla lähes kokonaan puhtaat.
Pariviikkoa sitten 10kk neuvolassa epäiltiin Tuhinan täyttävän vatsaansa öisin maidolla mikä vie tilaa muulta ruualta ja mietittiin myös mun jaksamista kun edelleen yöt ovat katkonaisia. Juteltiin myös tästä maitoallergiasta ja täti kertoi että yksi vuotiaalle voi antaa kaura/soijajuomaa korvaamaan lehmänmaitoa niin ei maidotonta äidinmaidonvastiketta tarvitsisi antaa ollenkaan. Tavallista äidinmaidonvastiketta en halua antaa ja täti oli samaa mieltä, koska posket ovat nyt niin paljon paremmassa kunnossa, kun maitoproteiineja ja muita ei välity edes rintamaidon kautta (Lääkärihän tuumasi että minä saisin syödä kaikkea mille Tuhina on allerginen ja sitä korviketta tai muita vaihtoehtoja mietittäisiin sitten kun tulee ajankohtaiseksi).
Tuhina syntyi aamu seitsemän aikaan. Autossa ja ambulanssissa hän oli sylissäni muttei avannut suuta rinnalle. Ensimmäisen kerran Tuhina sai rinnasta otteen synnytyssalissa, mutta säikähdin itse sitä niin että vetäydyin pois ja Tuhina nukkuikin sitten useamman tunnin. Meitä opastamassa oli ihana nuori kätilöopiskelija ja rintakumin kanssa saatiin Tuhina syömään. Tuhina alkoi päivän mittaan syödä joka kerta paremmin.
Ensimmäisenä yönä otin vähän henkistä takapakkia kun tuntui että yövuoron kätilö oli vihainen (vähintäänkin äkäinen) ja siksi pelottava, vaikka luultavammin hän oli vain kiireinen. Päivällä Tuhina sai kerran korviketta, josta tuli heti perään hirmuinen itku. Toinen yö meni melkein kokonaan syödessä (tai siltä ainakin nyt jälkikäteen tuntuu) ja pyysin itse korviketta lisäksi. Yövuoro kävi useamman kerran auttamassa ja mietin lisämaitoa ja lopulta hoitaja toi pikkuisen maitopullon, jota ei kuitenkaan tarvittu.
Noudatettiin ohjerytmiä, neljän tunnin välein syöttö. Kotiin lähdettiin kun Tuhina oli kolmen päivän ikäinen lähtöpäivän syöttöpunnituksessa saatiin +50g. Maito kohisi rintoihin kotimatkalla. Mulla ei ollut rintapumppua valmiina mikä kostautui rintatulehduksena kun Tuhina oli muutaman viikon vanha. Sen jälkeenkin muutaman kerran oli oireita, mutta sain kotikonstein kivun ja maitopakkaumat pois, pumpaten ja kuumassa kylvyssä suihkulla hautoen.
Vuoden vaihteessa tuntui kuin maito olisi ollut loppumassa. Nyt en muista oliko silloin jotain muuta häiriötekijöitä, jotka olisivat saattaneet maidon määrään vaikuttaa, mutta muistan epäilleeni maidon riittävyyttä. Samoihin akoihin aloin taas pumpata maitoa säännöllisemmin kun Tuhinan ollessa viisi ja puoli kuukautta alettiin antaa iltaisin perunavelliä.
Halusin täysimettää puolivuotta ja olen tyytyväinen kun se onnistui niin hyvin kuin se meidän olosuhteissa vain pystyi onnistumaan. Viidenkuun neuvolakäynnillä kasvua oli tullut sen verran niukasti että aloitettiin perunavelli muutaman viikon päästä - tarkoitus oli että puolivuotias Tuhina söisi jo oikeasti osan aterioistaan soseena.
Puolen vuoden täysimetys tavoitteen lisäksi ajattelin imettäväni Tuhinaa vähintäänkin vuoden ikään saakka ja miettiväni vieroitusta sitten joskus ennen joulua. Tämäkin tuli mieleeni vasta nyt kevään aikana kun tajusin tosissani että jossain vaiheessa sekin on edessä. Tämä on se ajatus jota olen alkanut pyörtämään.
Ensimmäiset imetyksen lopettamisajatukset tulivat kuukausi sitten. Tuhina ja kaksihammasta nimittäin sattuu! Vauva puri ja oikein repi ja se sattui niin että sai itkemään. Mutisin itsekseni ja yritin saada Tuhinaa irti rinnasta ja itkin etten syötä vauvaa enää ikinä. Puoliskoni etsi mulle vinkkejä netistä mitä tehdä kun vauva puree - työnnä sormi suupielistä suuhun niin vauva irroittaa tai purista kevyesti nenästä. Imetys menetti sen leppoisan äitivauvahetken ominaisuuden kun äiti oli kauhusta kankeana valmiina nopeisiin liikkeisiin jos vain vauva sattuu puremaan. Ja niskahan kiittää moisesta jännittämisestä ja vauvakin varmaan aistii sen.
Meni ainakin viikko kun meillä itkettiin melkein joka ilta, sekä vauva että äiti, kun vauva puri ja sen seurauksena nostettiin sylistä lattialle hetkeksi. Puoliskoni kannusti torumaan ja pitämään taukoja ja yrittämään vielä vaikka pakko ei ole. Itketti myös ajatus että vauvan puremisen takia pitäisi lopettaa imettäminen ja mietitytti maitoallergia, juuri kun posket alkaa olla lähes kokonaan puhtaat.
Pariviikkoa sitten 10kk neuvolassa epäiltiin Tuhinan täyttävän vatsaansa öisin maidolla mikä vie tilaa muulta ruualta ja mietittiin myös mun jaksamista kun edelleen yöt ovat katkonaisia. Juteltiin myös tästä maitoallergiasta ja täti kertoi että yksi vuotiaalle voi antaa kaura/soijajuomaa korvaamaan lehmänmaitoa niin ei maidotonta äidinmaidonvastiketta tarvitsisi antaa ollenkaan. Tavallista äidinmaidonvastiketta en halua antaa ja täti oli samaa mieltä, koska posket ovat nyt niin paljon paremmassa kunnossa, kun maitoproteiineja ja muita ei välity edes rintamaidon kautta (Lääkärihän tuumasi että minä saisin syödä kaikkea mille Tuhina on allerginen ja sitä korviketta tai muita vaihtoehtoja mietittäisiin sitten kun tulee ajankohtaiseksi).
Puoliskoni kanssa ollaan myös pohdittu meidän katkonaisia öitä. Tultiin lopputulokseen että jos nyt alettaisi unikouluun ja kokonaisiin öihin niin meidän imetykset olisivat luultavasti siinä. (varsinkin silloin kun neiti puri) Tuhina kuitenkin käy päivällä rinnalla ehkä kaksi kertaa, silloin kun nukahtaa ja sitten öisin tissitellään enemmän ja herätessä aamupalaksi reilu tunti ennen puuroa.
Pureminen oli oikeasti ongelma. Epäilin maidon riittämistä jos olisin joutunut pumppaan päivän maidot ja vain öisin imettänyt. Välillä on vieläkin päiviä kun Tuhina olisi vähän väliä rinnalla, mikä tietysti on hyvä maidon riittämisen takia. Ja purupäivätkin loppuivat ykskaks, ensin päiväaikaan ei purtukaan ja yks kaks huomasin että tänään ei ole puraistu kertaakaan ja nyt on mennyt jo pitkään purematta.
Niin paljon kuin olenkin tykännyt imettämisestä ja se oli minulle alusta asti itsestäänselvyys, nyt on katsottava puntaria myös minun puoleltani. Vaakani näyttää noin -4kg ensimmäiseen äitiysneuvolan puntarointiin. Jos olisin normaalipainoinen tuo ei varmaankaan haittaisi, mutta olen ollut koko ikäni hieman alipainoinen (sukuvika). Näin pieni olen ollut viimeksi joskus peruskoulussa, joten pitäisi saada oma paino nousuun. Sen takia nyt todettiin että (luultavimmin) 1v neuvolan jälkeen meillä aletaan totutella kaura/soija- tai johonkin muuhun vastaavaan juomaan.
Ihmeellinen tämä ihmismieli, niin kauan kun ajattelin imettäväni ja vieroituksen tapahtuvan joskus ennen joulua olen sen enempää ajattelematta noudattanut Tuhinan allergiaruokavaliota ja mukisematta jättänyt syömättä keksit ja paahtoleivät mutta nyt kun imettämisen lopettaminen on pyörinyt päässä niin kaikki keksit, kakut, smoothiet, jäätelöt, näyttävät vastustamattomilta.
Niin paljon kuin olenkin tykännyt imettämisestä ja se oli minulle alusta asti itsestäänselvyys, nyt on katsottava puntaria myös minun puoleltani. Vaakani näyttää noin -4kg ensimmäiseen äitiysneuvolan puntarointiin. Jos olisin normaalipainoinen tuo ei varmaankaan haittaisi, mutta olen ollut koko ikäni hieman alipainoinen (sukuvika). Näin pieni olen ollut viimeksi joskus peruskoulussa, joten pitäisi saada oma paino nousuun. Sen takia nyt todettiin että (luultavimmin) 1v neuvolan jälkeen meillä aletaan totutella kaura/soija- tai johonkin muuhun vastaavaan juomaan.
Ihmeellinen tämä ihmismieli, niin kauan kun ajattelin imettäväni ja vieroituksen tapahtuvan joskus ennen joulua olen sen enempää ajattelematta noudattanut Tuhinan allergiaruokavaliota ja mukisematta jättänyt syömättä keksit ja paahtoleivät mutta nyt kun imettämisen lopettaminen on pyörinyt päässä niin kaikki keksit, kakut, smoothiet, jäätelöt, näyttävät vastustamattomilta.
Tsemppiä! Mulla ei imetystä oo puoliksikaan niin kauan takana kun sulla (hyvin oot jaksanut!, mutta silti tullut jo tosi monenlaisia ajatuksia imetyksestä. Milloin se on ihanaa ja sitten taas oon ihan valmis luovuttamaan kun ärsyttää. Kyllä se vaan silti kääntyy sinne ihanuuden puolelle loppupeleissä :)
VastaaPoistaOon jotenkin ajatellut et rinnasta vieroittaminen tulee eteen sitte joskus tulevaisuudessa ni nyt tuntuu hassulta et se onkin ihan lähellä, tai ylipäätään ajankohtaista edes ajatuksissa :D aas nähdä miten mein vielä käy, yhtään en oo edes vähentänyt tai mitään kun ihan vauvantahtisesti edelleen :D Älä sie vain luovuta kun oot vasta päässy vauhtiin! :)
Poista