Pottaprinsessa

Potta ja potattaminen kuuluu olennaisesti vauva-ja taaperoarkeen, mutten ole törmännyt sen kummempiin ohjeistuuksiin. Neuvolassa ei ole muistettu ottaa asiaa esille ja mll:n nettisivuilla on ihan kivasti tietoa ja vinkkejä, mutta siellä alettaisi potattaa (mielestäni vasta) 1,5-2v. Niinpä parhaimmat pottavinkit olen itse saanut muilta mammakavereilta jotka ovat suunnilleen samaan aikaan alkaneet potattaa kuin mekin.

Potta meillä on ollut jo muutaman kuukauden. Aluksi sijoitin sen olohuoneeseen ja istutin Tuhinan potalle kerran päivässä. Jossain vaiheessa potta unohtui melkein kokonaan, kunnes tuli taas puheeksi yhden mammakaverin kanssa. Siispä päätin luoda meillekin ihan oikean pottarytmin joka kulkee hyvin ruoka-ja unirytmin kanssa. Käytän Tuhinan potalla kolmesti päivässä: amupalan jälkeen ennen pesua, parvekepäikkäreiden  jälkeen ja iltapuuron jälkeen ennen pesua.

Mutta oikeastaan se syy miksi halusin kirjoittaa potasta ei ole se potta vaan kirja! (Nyt vasta kun uudelleen luin tuon mll:n linkin niin hoksasin että sielläkin oli kirjat mainittu.) Meidän lähikauppakeskuksessa oleva kirjakauppa avasi uudessa tilassa. Kävin ekaa kertaa siellä keskiviikkona ohimennen (alennusten toivossa) kurkistamassa lastenkirjat ja löysin tällaisen vaaleanpunaisen!

Aiemmin olen antanut Tuhinalle lelun, kutsuin sitä pottamadoksi. Matosen kanssa Tuhina jaksoi olla hetken ja kun se tipahti hän tuli heti pois potalta matosen perässä. Nyt olen lukenut tämän saman tarinan prinsessasta ja potasta. Se on juuri sen pituinen että Tuhina malttaa istua potalla vaikkei sillä hetkellä olisikaan hätä. Tuhina tykkää selvästi katsoa kirjan kuvia ja kuuntelee tarinaa. Ja minusta tähän tarinaan on myös helppo eläytyä.

Tarinan jälkeen annan Tuhinan nousta potalta, varsinkin jos hän on jo malttamaton ja kehun kuinka hienosti hän jaksoi potalla istua. Jos taas pottaan on tullut saalista, kehun kuinka hienosti Tuhina on tehnyt pisut/kakan pottaan ja kerron mitä teen kun putsaan potan. Samoin kun vaihdan vaipan kerron mitä siellä on niin Tuhina oppii tunnistamaan vessahädän tai ainakin saaliin.

Mitään painetta tai kiirettä en sen suuremmin asiasta ota, enkä aikataulutavoitetta pottakuivaksi tee, kunhan vaan potta ja satu ovat nyt osa meidän päivärytmiä.