Kummaa kuumeilua

Vauvakuume. No se nyt ei varmaan yllättänyt ketään. Mutta pienestä ikäerosta haaveillen ja kun ympärillä kuuluu taas useastakin suunnasta vauvauutisia niin niinpä näin miekin viime yönä unta jossa en tiennyt olevani raskaana mutta olin kuitenkin ja vauvan koon tarkistaakseni otin sen pois masustani totesin hurjan pieneksi ja pistin takaisin. Vauvakuume on toistaiseksi vain minun tauti, joten pikkukakkosta ei oletetusti odoteta ainakaan tänä vuonna syntyväksi.

Vaunukuume. Jotenkin sitä vaan tuolla takaraivossa jyskyttää se toive jotta saisi itse valita omat vaunut. Nyt meillä on käytössä puoliskoni pikkuveljeltä saadut kelpo Teutoniat, mutta kun ne ei ole mun. Enkä mie saanut niitä itse valita. Mun serkku ymmärsi mua oikein hyvin kun tuumasi että nää vaunut on naisille vähän sama kuin miehille auto (noin niinkun yleistäen). Ja tietysti sekin kun lause "oi meille tulee vauva!" tarkoittaa äitiydestä haaveilleelle tytölle samaa kuin "jee nyt mä saan ostaa vaunut!", niin myös mulle joten toivon vielä joskus saavani omat vaunut.

Tästäpä muistinkin että mulla on edelleen luonnoksissa pätkä otsikolla Vaunurakkautta, jäänyt ilman kuvia... Siispä kysymys teille hyvät ystävät, haluaisitteko nähdä ja lukea millainen menopeli me saatiinkaan käyttöön? Kuvia kehiin vai roskakoriin? :)

Muistoja raskausajasta ja vastasyntyneestä Tuhinasta ♡
Matkarataskuume. No se onkin vaunukuumeen lieveilmiö. Meillä ei  ole minkäänlaisia pikkurattaita. Ajoittain kuitenkin toivoisi että takakontissa olisi jotkut supervähän tilaavievät ja superkevyet ja superkätevät pikkuihmeet noiden yhdistelmien sijaan. Toki meidän nykyiseen autoon ottaa mielellään nuo yhdistelmätkin kyytiin ihan vaan koska ne mahtuu takakonttiin! Meidän vanhasta autosta piti kaataa puolet takapenkistä, jos se ei olisi hajonnut niin luultavasti olisin jo hakenut jotkut 10e sateenvarjorattaat ihan vaan oman mielenterveyden kannalta. :D

Muuttokuume. Tämä on puoliskoni tauti! Ihmettelen ettei hän ole jo asuntohakemuksia lähettänyt. Minä koitan hillitä omaa muuttohaluani ihan vaan tiedolla että jos puoliskoni päättää erikoistua ensihoitoon niin meillä on vuoden päästä jokatapauksessa muutto ja paikkakunnan vaihdos tulossa. Kai me vielä vuosi tässä pärjättäisi kun ollaan tää 10kk pärjätty, vauvan kanssa.

Asuntokuume. Sivuaa muuttokuumetta ja tämä vaivaa meitä molempia. Tämä nykyinen koti valittiin kiireessä juuri ennen laskettua aikaa ja tärkein kriiteeri oli puoliskoni koulumatka. Nyt hän aloittaa isänsä opissa autokoulun joten ensi syksynä ei koulun ja kodin välimatka (tällä hetkellä ehkä 500m?) ole niin tärkeä. Suurin syy asuntokuumeiluun on kuitenkin yksinkertaisesti se että tämä koti ei toimi meille. 

Keittiössä ei ole liesituuletinta ja hellan vieressä on seinä niin ettei kattila ja pannu meinaa sopia vierekkäin. Ei ainakaan niin että pannu olisi tasaisesti levyllä. Plus että meillä on pöytämallinen tiskikone koska oikeaa tiskaria ei yksinkertaisesti saa tänne ilman remonttia. Toinen mikä täällä ei toimi on vessa. Tai siis no, pyykkikone pitää olla normaalia kapeampi ettei peitä ovea ja vessanpöntöllä pitää istua poikittain, koska pyykkikone. Ja kylpyamme syö pyykkikoneelle järkevän paikan. Eteinen, makuuhuone, parveke ja vaatehuone on onnistuneita ratkaisuja tässä kodissa. Olohuone puolestaan kun on pienempi kuin edellisessä kodissa niin nyt meidän sohva on suorastaan valtava.

Hetki enon kanssa leikkien ja mun pikkuserkun äidin hoivassa ♡
Joka tapauksessa koti on kuitenkin aina koti ja ärsyttävistä puutteistaan huolimatta tykkään asua täällä. Sijainti ja näköalat ovat moitteettomat! Seuraavaa asuntoa valittaessa ollaan taas hitusen viisaampia niin keittiön ja vessan toimivuuden kannalta kuin myös tiedetään että kaksioelämä on tämän asunnon jälkeen ainakin toivottavasti ohi. Seuraavaan asuntoon halutaan lastenhuone (kodinhoitohuonekin olis aika jees...).

Lomakuume. Tämäkin taitaa vaivata enemmän puoliskoani, hän laski jo päiviä kesälomaan! Ja kyllä minäkin odotan innolla appivanhempieni lomaa heinäkuussa ja mökkiviikkoa samassa paikassa kuin viimekesänäkin! Tarkoitus on kyllä käydä mökkeilemässä myös minun mummon ja papan mökillä ja toivottavasti myös reissata muutenkin sukulaisten luona. Minä poden lähinnä eroahdistusta kun keskiviikkona oli viimeinen kerho kerta, eikä me edes ehditty sinne, ja muskarikin loppuu konserttiin helatorstaina!

Hääkuume. Tämä on taas vain ja ainoastaan minun tauti ja siis nimenomaan hääjuhlakuume. Puoliskoni mielestä meidän ihanat pikkuvihkiäiset oli ihanat, me ollaan nyt naimisissa, se on tärkeintä ja näin on hyvä. Minä taas haikailen hääpukua päälleni, hienoa kampausta, nättiä meikkiä ja kimppua! Niin siitä kimpustakin, minä joka vihaan kukkia (koska allergia). Haaveilen vihkisormusten vaihdosta itsekirjoitettujen (voisi hyvin olla vaikka 3vuotishääpäivä) valojen merkeissä, häätanssista - mieluiten jostain oikein opetellusta koreografiasta, muutamista perinteisistä hääleikeistä, hyvästä ruoasta ja ennen kaikkea siitä että paikalla olisi kaikki mun 25 serkkua, sedät, täti, eno, isotädit perheineen ja kaikki ne sukulaiset joiden kanssa ollaan oikeasti paljon tekemisissä oltu mun koko elämäni ajan.

Polttarikuume. Liittyy tietysti hääkuumeeseen, mutta kun mun avioitumistani ei ole millään tapaa juhlistettu serkuista ja kavereista koostuvalla tyttöporukalla! Ajattelin babyshowerin vähän paikkaavan tilannetta mutta yksikään mun serkuista ei päässyt paikalle. Onneksi monet ystävät pääsi! Soisin myös puoliskolleni jonkin oikein yllätysrikkaan ja seikkailullisen päivän, vaikka hänen pikkuveli hoitikin pienimuotoiset polttarit joissa minä olin kuskina ja siitä hyvästä pääsin mäkkiin mukaan. :D

Joku mies ja sen vastavihitty vaimo ja joku morsian ja sisko ja sen sisko ♡

Ps. Iloista äitienpäivää kaikille ♡

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !