Taaperon syksy

Ihan kuin vauvavuodesta olisi jo ikuisuus vaikka oikeasti siitä on seitsemän kuukautta. Aamulla päiväkodille lähtiessä ohjeistin Ässää pukemaan tiikerihaalarin päälleen, mutta hän sanoi pukevansa toppahaalarin. Kurskistin olohuoneen sälekaihtimien välistä ulos ja totesin, että laita vain. Samaten päätin pukea toppahaalarin myös Kirpulle. Jalkaan vetäisin hänelle äitiyspakkauksen toppatöppöset ja -rukkaset käteen. Niin ne äitiyspakkauksen peukalottomat rukkaset. Kengät nappasin mukaan autosta.

Käytiin syyskuussa lasten kanssa uimahallissa ja tultiin Lidlin kautta kotiin. Me ei ikinä käydä Lidlissä, koska se ei oikein osu reitille eikä ole meidän lähikauppa. Nyt kävin nopeasti hakemassa leffaherkut ja huomasin kauniin toppahaalarin. Mietin, että meillä ei varmaankaan ole Kirpulle oikean kokoisia talvikamppeita ja käytin osan leffaillan herkkubudjetista tuohon 20€ haalariin. 

Meillä on tosi hyvä välikauteen sopiva kuorihaalari, jonka siskoni on tuonut Jenkeistä Nupun ollessa vauva. Sitä voi käyttää kuoripukuna ja siihen kuuluu fleecevuori  vetoketju kiinnityksellä. Se on ollut käytössä kaikilla lapsilla ja yksi syy miksi se on pysynyt niin hyvänä on, ettei kukaan ole vielä sen kokoisena ollut päiväkodissa.

Paitsi mielestäni Ässä kyllä oli, mutta hän aloitti päiväkodin lokakuussa, joten eipä haalari kovin kovalla kulutukselle ehtinyt ennen toppahaalariin siirtymistä ja lisäksi vaikka haalarin koko lapussa lukee 6months, niin meidän lapset ovat kaikki osanneet jo kävellä haalarin kokoisina. Keinumiseen tämä haalari ei ole kovin hyvä kun nilkat vilkkuu, mutta muuten  se on ollut super.

Kumisaappaat tajusin pyytää pikkusiskoltani ja ne saatiin jo Pöllässä. Samoissa saappaissa on nyt kulkeneet molemmat siskon pojat sekä Ässä ja nyt myös Kirppu. Välikauden kenkiä ollaan saatu myös lasten serkkujen vanhoina niin, että pärjätään syksy ja kevät vähintää. Mutta peukalollisten rukkasten lisäksi meiltä puuttui kurapuku. 

Kaikilla isoilla on tikkivuorillinen Tiikerihaalari, ja olisin halunnut tikkivuorillisen myös Kirpulle. Tällä kertaa kuosi ei kuitenkaan miellyttänyt alkuunkaan, eikä valitettavasti olisi ollut Kirpun kokoakaan. Niinpä pidin kurahaalarin mielessäni kun käytiin puoliskoni kanssa kirpparilla etsimässä pääasiassa koululaisille täydennystä vaatekaappeihin. Ja löytyikin  todella hyvässä kunnossa oleva Elloksen kurapuku hintaa 6€! 

Olen huomannut, että Kirppu tykkää keinua päiväkodissa. Ja tästä tulikin mieleen, että pitäisi muistaa varata Wilmasta vasukeskustelu. Päiväkotiin sopeutuminen otti tietenkin aikansa, mutta toisaalta taas syksy päiväkodissa on ollut yllättävän kivuton. Sovittiin, että Kirppu jää hoitoon aina sylin kautta, kuten aika monet muutkin ryhmäläiset. Olen yllättynyt, kun nykyään vien Kirpun käsipesun jälkeen pöydän ääreen istumaan, eikä perään kuulu mitään itkun tapaistakaan.

Toki  päivän päätteeksi kotiin hakiessa itku tuli heti, kun tulin näkösälle. Vielä viime viikolla tuli, tällä viikolla ei ole edes hakuitkua. Mutta edelleen kotiin tullessa on vähän pidempi tovi sylille ja maidolle. 

Vielä kesällä taaperon sanavarasto oli aika suppea. 

"Äiti" on eniten käytetty sana ja äiti tarkoittaa myös kaikkea mitä taapero sattuu haluamaan, yhtä hyvin hän voisi sanoa "anna" tai "haluan", mutta ei, hän sanoo erittäin painokkaasti ÄITI. Kaikkien nimien suuntaisia äänteitä on tullut jo kesällä. Alkuun hän kutsui eniten Nuppua, luulen että hänen nimi on helpoiten taaperon suuhun sopiva. Ja nyt ihan pienen ajan sisällä hän on alkanut kutsua - ja käskeä - Ässää!  

"Kukka", "kuka" ja "kakka" tulivat myös hyvin selvästi jo kesällä. Kukka voisi olla hänen toinen sanansa, mutta muista olenko kirjoittanut ensimmäisiä sanoja ylös tänne blogiinkaan.

Seuraavaksi selkein sana taisi olla kenkä, nykyään myös sukka on ihan ymmärrettävä. Nämä molemmat ovat pysyneet käytössä.

Sanavaraston laajentuessa meillä on ollut hauskoja hetkiä, kun Kirppu on tökkinyt muiden neniä ja napoja. Nenä sanoo tööt ja napa sanoo poks. Ja pitää muistaa sanoa "tööt" vaikka pieni etusormi tökkäisikin nenänpään sijaan sieraimeen kipeästi. Myös aivastaessa hän näyttää ja sanoo nenä, jos tarvitsee niistää tai pyyhkiä räkää. 

Omatoiminen taapero osaa hakea puhtaan vaipan kaapista itse ja myös sanoa vaippa.

Hän osaa myös pyytää kaakaota sanomalla "kaaka". 

Meidän perheen kesä meni jalkapallon parissa ja sen huomaa myös taaperon potkuissa sekä "paao" huutoina. 

Ja jos pallo karkaa liian kauas tai on hukassa, osaa taaperomme osoittaa ja sanoa "tuolla" ja "tänne".

Nyt uusin sana on "pois" ja ensimmäinen kahden sanan lause on "haluu pois". Tämä kuuluu keinuilun päätteeksi ja syöttötuolissa.

Ja mistä tahansa alas halutessaan sekä sängyllä ja trampoliinilla hyppiessä pieni ääni hihkaisee "pomppii". 

Kiinni olevan oven edessä hän huutaa "avaa!"

Ja melkein unohdin! Hän osaa pyytää vettä. Hän tulee kupin kanssa keittiöön "että" ja juoksee kupin kanssa pois. Ihmettelin että mikä homma, kun ties kuinka monetta kertaa hän halusi vettä. Hän kastelee meidän aulan kukkia! 

Ja tottahan toki, nelipäisen lapsikatraan kuopus tietää millä äänellä hihkaistaan tai karjutaan "älä" tai painokas "ei". 

Asiaahan pienellä taaperollamme on paljon.

Puheenkehityksen ja ulkovarusteiden päivityksen ohella minulla ja Kirpulla on alkanut yhteinen harrastus! Jo Nupun vauvavuonna olisin halunnut mennä sirkukseen, mutta kahdesta valitessa valitsin kuitenkin vauvauinnin. Nyt me käydään Kirpun kanssa sirkuksessa. Kolme kertaa käyty ja vielä on kolme kertaa jäljellä.

Ja kun nyt kaikki teams ja zoom koulutukset loppuivat, käytiin taas Kirpun ja Ässän kanssa pitkästä aikaa uimahallissa ja toivon että voitaisiin käydä säännöllisesti. Välillä pienten kesken ja välillä koululaisten kanssa. Kirppu on aivan mahtava taapero, joka hurjana vesipetona ihmetyttää sekä isoja ja pieniä uimareita kuin myös uimahallin henkilökuntaa.