Heinäkuu 2023 - osa 1

Mun keskittymiskyky ei nyt riitä siihen, että saisin kaikki heinäkuun kuvat yhteen postaukseen. Ja toisaalta, tästä tulisi myös aikamoinen kilometri postaus, joten päätin jakaa heinäkuun kahtia - Ensimmäiset kaksi viikkoa kun oltiin kotona ja toiset kaksi viikkoa oltiin Pölläkarissa. Mutta jaan ainakin tämän ensimmäisen kaksi viikkoa myös kahteen osaan, että pääsen tänne näppäinten ääreen.

Tuo heinäkuun alku "kun oltiin vaan kotona" sisälsi myös viikonloppuretken Helsinkiin. Isosiskoni meni edeltä, äiti tuli meille, jätti autonsa puoliskoni käyttöön ja lähdettiin meidän mammutilla reissuun, että kaikki mahtuu. Siskoni ystävät maailmalta olivat Helsingissä ja toivoivat tapaavansa myös meidän perhettä. Siskoni suuntasi heti aikaisin aamulla heitä satamaan vastaan ja minä, äiti ja lapset herättiin rauhakseen ja oltiin kymmenen aikaan liikkeellä. 

Päärautatieasemalta suunnattiin siskoni ja matkaseurueen luo Kansallismuseoon. Lapsetkin viihtyivät siellä yllättävän hienosti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin lasten kanssa isossa museossa ylipäätään. Toistaiseksi se on myös ainoa kerta, mutta tuskin viimeinen. 

Liikuttiin ratikalla ristiin rastiin ja evästauko pidettiin torin rannassa. Evästauon jälkeen matkaseurue palasi laivalleen ja meidän jengi jatkoi kohti jäänmurtajia. Torilta sai mansikoita 4€ litra. Kello oli jo yli kaksi, kun mansikka oli noin edullista. Ilmeisesti tori myyjät olivat hiljalleen lopettamassa päivän myyntiä ja piti päästä mansikoista eroon. Lapset vuorottelivat vanhan kamerani kanssa ja muistikortilta löytyi muutama hauska yksityiskohta.

Retki jäänmurtajille oli pettymys. Alue oli niin kaukaa aidattu, että tyydyttiin vain syömään puistonpenkeillä vähän lisää mansikoita ja palattiin keskustaan. Ratikassa meidän vieressä istui täti, joka alkoi kertoa kaikista kirkoista ja museoista joita ohimennessämme näimme vilaukselta. Kertoipa hän myös tarinan varkaudesta ja palautetusta saaliista. 

Ratikasta hypättyämme suunnattiin vessatauolle Oodiin. Vihdoin mie pääsin näkemään sen! Puoliskoni opiskeli monimuotona ja lähipäivät olivat Helsingissä, kun odotin Ässää. Muistan eräänkin kerran, kun olisin halunnut mennä Oodin Jekun kanssa, mutta mä en yksinkertaisesti osannut sinne. Pääsin jo näköetäisyydelle, mutta en navigaattorinkaan kanssa hahmottanut että minkä suojatien kautta pääsen yhtään lähemmäs kaikkien tietöiden keskeltä.

Nyt käytiin ihmettelemässä myös lasten osastolla satuhuonetta ja mun tekisi mieli tehdä päivä retki Ässän ja Kirpun kanssa Oodin vielä nyt syksyllä.

Oodin jälkeen suunnattiin junalla Selloon ostoksille vielä ennen majapaikkaan siirtymistä. Sellosta ostettiin Nupulle ja Jekulle uudet kengät. Käytiin ihan lastentarvike liikkeessä, koska niitä ei ole enää ainoatakaan kotikaupungissamme.

Tähän alle kokosin kollaasiin meidän turisti kuvat. Punainen pallotuoli on museosta. Muina turisteina päärautatieasemalla ja shoppailemassa Sellossa. Tortilla tarvikkeiden lisäksi ostin itselleni sandaalit. En ole osannut kaivata omia släpäreitä moneen vuoteen, mutta nyt kun olen koko kesäkuun kulkenut tennareilla tai paljainjaloin ja välillä vahingossa löytänyt itseni postilaatikolta mun kotitohveleissa, totesin, että tämä on varsin aiheellinen hankinta. 

Lauantaina kotiuduttiin kahdessa erässä. Siskoni lähti vaarin  kanssa Jyväskylään jo aikasemmin, kun me äidin kanssa hoidettiin majapaikan loppusiivous. Kotimatkalla kysyin äidiltä kuinka kova kiire hänellä on kotiin. Mun kalenterissa oli merkintä saunaillasta ja puoliskollani oli tietenkin iltavuoro. 

Äiti jäi vielä hetkeksi lasten kanssa jotta minä pääsin vauvakavereiden saunailtaan maailman söpöimpään leikkimökkisaunaan!  Siellä oli niin söpöjä yksityiskohtia, että en malttanut olla kuvaamatta. Mikä mahtava idea, että saunassa roikkuu myös patakinnas puiden lisäämistä varten!   

Herätyskello soi kotiinlähtöajan merkiksi, oli vähän pikainen saunominen, mutta silti aivan ihana.