Tahmea perjantaiaamu

Voiko viime viikon sairastelu väsyttää vieläkin vai voiko todella pilviset aamut vaikuttaa niin paljon, etten tunne heränneeni ollenkaan? Torstain aamupostaus jäi kirjoittamatta. Aamu oli tahmea, ja päiväkodillakin oltiin vasta 5 yli 8. En edes muista milloin viimeksi olisi oltu niin myöhään. Takaisin kotiin käveltyäni rojahdin takaisin peiton alle, ihan hetkeksi vain!

Ja unta riitti. Eikä me edes valvottu keskiviikkona myöhään. Käytiin saunassa, laitettiin lapset nukkumaan, katsotiin Game of Thronesin viimeinen jakso, aloitettiin House of Dragonsin ensimmäinen jakso ja nukahdin ennen puoliväliä. Ehkä saunominen sitten väsytti kaikkia sen verran, että torstaina nukutti enemmän. Oli ihana herätä virkeänä ja peilistä katsoi takaisin vähän terveemmän näköiset kasvot. Kelloa katsoessani kalpeus varmaan palasi. Unta oli riittänyt yli neljä tuntia. 

Perjantainakin on varsin harmaa aamu. Oltiin päiväkodilla kymmentä vaille 8. Harkitsin pienen hetken kaupan kautta kotiin kävelyä, mutten jaksanut. Silläkin uhalla, että kaakao loppui jo keskiviikkona ja joutuisin juomaan teetä. Olen tehnyt itsestäni havainnon, jonka äitini on kyllä varmaan tehnyt jo ala-asteella ollessani. Minä elän kaakaolla.

Ja vaikka pidänkin teestä ja kaakaon lisäksi kaapista löytyy piparminttu ja rooibos teet, niin teen juominen ei ole sama asia kuin kaakaon. Katsos kun kaakaota voi juoda nälkäänsä, mutta tee on aivan liian ohutta litkua sitä varten. Minun kaakaossani on usein täysmaitoa, teelusikallinen kookosöljyä ja mausteena vielä mandariini, appelsiini, piparminttu tai thieves öljyä.

Nämä olivat Nupun ja Jekun 2020 uudenvuoden vaahtokarkkikaakaot.

Hunaja ja tee eivät mitenkään vastaa kaakaota. Maito ei kuulu minun teekuppiini. Pahassa paikassa kaakaota taas voi juoda ilman maitoa. Mutta ilman kaakaojauhetta maito ei nappaa. Olen opettanut meidän lapset myös juomaan kaakaota, vähän turhankin hyvällä menestyksellä. Meillä nimittäin kaakaota kuluu 1kg viikossa. Onhan meitä kuitenkin minä ja neljä lasta, jotka juovat kaakaota iltapalalla.

Ja minä myös aamupalaksi ja lounaaksi ja välipalaksi ja iltapalaksi vielä lasten iltapalan jälkeen. Mutta puolustuksekseni sanon vielä kyllä sen, että minä juon sitä samaa aamupalakaakaota vielä lounaalla ja välipalalla. Kuppini kun unohtuu aina jonnekin jäähtymään, joten keitän aina kuumaa vettä lisää ja kaadan päälle. Ja kun jätän vielä kuppini sekoittamatta, niin kaakaojauhettakaan ei tarvitse lisätä.

Meidän ekaluokkainen on selvästi äitin poika, tehdessään isoimman mahdollisen kupin kylmää kaakaota heti koulun jälkeen. Niin minäkin tein pienenä koululaisena kotiin päästessäni. Ensimmäisenä tein itselleni kaakaota. Puolikuppia kaakaojauhetta, siihen päälle tilkka maitoa, söin suklaatahnani, kaadoin lisää maitoa ja join kupin puhtaaksi.

Meidän lapset ei vielä harrasta tahnan syömistä - mikä itseasiassa onkin tosi ärsyttä. Ovat jopa sanoneet, etteivät tykkää siitä kupin pohjalle jäävästä tahnasta. Ja sehän tarkoittaa sitä, että he käyttävät aivan liikaa kaakaojauhetta ja sitä menee hukkaan! Ja sitten kun miettii, että meillä menee kuitenkin reilusti 20€ kuukaudessa pelkkään kaakaojauhoon, niin aika monta kupillista menee myös viemäriin.

Eikä puhuta niistä päivistä, kun lapset ovat tehneet kaakaonsa itse, purkki on jäänyt pöydälle ja meidän ihanat pienet ovat käyneet syömässä kaakaojauhetta lusikoilla. Se on aina vähän kurja sotku. Lähtökohtaisesti haluan, että lapsilla on vapaa pääsy kaikkeen ruokaan, jos on koulun jälkeen nälkä niin kaikkea saa syödä. Kunhan syödään myös ruoka-aikaan yhdessä.

Kaakaon olen kuitenkin kieltänyt. Kaakaota ei saa itse tehdä, vaan pitää pyytää aikuista tekemään. Ja juoda se keittiössä! Onneksi olen aikuinen ja itse juon kaakaoni yleensä makkarissa tai olkkarissa. Ehkä jos joisin sen keittiössä, se ei ehtisi jäähtyä kolmea kertaa. 

Ehkä pyydänkin puoliskolta kaakaopussin naistenpäivänlahjaksi. :D