Vauvan yhdeksäs kuukausi alkoi ensimmäisellä isänpäivällä, jota vietettiin kotona. Lahjat annettiin heti aamulla ja kunnollinen isänpäivä ateria syötiin päivälliseksi. Isänpäivän päätteeksi lähdettiinkin sitten päivystyksen kautta Koksiin lastenosastolle yöksi, joskaan ei onneksi Kirpun takia.
En hoksannut varustautua yönylireissuu, joten Kirpulla oli vaipan päällä ainoastaan nallehaalari, eikä repussakaan ollut yhden hedelmäsoseen lisäksi muuta kuin vaippoja. Pieni vaaleanpunainen ja pörröhiuksinen nalle sai yhden hoitajan säikähtämään, kun konttasi yks kaks sängyn alta hoitajaa kohti.
Vauva seisoo paljon ja kävelee tukien. Yhdeksännen kuukauden uusi juttu oli päästää tuesta irti ja seistä koko ajan pidempiä hetkiä tuetta, alkoipas hän myös yks kaks nousta seisomaan myös ilman tukea!
Minun ei tarvinnut kauaa odottaa sijaisuuspuhelua koululta ja niin vain alkoi vauvalla ja isillä yhteinen arki. Neiti on syönyt kokoajan soseita tosi hyvin. Sen sijaan pakastettua äidinmaitoa hän ei ole huolinut koskaan. Jääkaappi kylmää jonkin verran. Todettiin kuitenkin, ettei ole järkeä ottaa soseiden lisäksi korvikkeita käyttöön, kun päivästä jää vain 1-2 imetystä väliin työpäiväni ajalta. Öisin ollaankin sitten tankattu maitoa, mutta se ei häiritse unta, niin ei olla vielä puhuttu unikoulusta.
Välillä tosin mietin, että pitäisikö sittenkin tuoda Chipolinot sisälle öitä varten. Kirppu ei nimittäin arvosta peittoa ja minä taas en nuku ilman peittoa, joten meillä on kyllä ollut öisiä taisteluita peittoa vastaan, Kirpun potkiessa itseään vapaaksi unissaan.
Vierastus on alkanut. Ja se todettiin myös Uudessa lastensairaalassa. Alle kaksi viikkoa päivystys-Koks reissun jälkeen, tehtiin uusi reissu, mutta tällä kertaa se jatkui Koksista vielä Uuteen lasten sairaalaan, koska Kotkassa ei viikonloppuna käsitelty lapsia. Onneksi vieläkään huolena ei ollut Kirppu. Vaikka virallisesti sinnekään ei olisi sisarusta saanut ottaa mukaan, niin meillä se tilanne nyt vaan sen vaati ja kaikki meni tosi hienosti. Hoitajat huolehtivat Kirpusta osastolla silloin, kun itse olin mukana nukutuksessa ja kun sain kutsun heräämöön.
Toimenpiteeseen mennessä Kirppu oli hereillä kun jätin hänet hoitajan syliin ja he olivat löytäneet ilmapallon ja lelupuhelimen joita olivat tutkineet minun poissa ollessani. Ehdittiin käydä kaupassa, jolloin Kirppu tietenkin nukahti rattaisiinsa ja melkein heti osastolle palattuani tuli heräämöstä puhelu. Nyt jätin kaukalossaan nukkuvan Kirpun hoitajien huomaan ja heräämössä vietetyn tunnin jälkeen kuultiin jo heti osaston hisseiltä, että Kirpulle on iskenyt ikävä.
Sairaalareissujen jälkeen Kirppu on saanut olla pääasiassa turvallisesti vain kotona oman perheen seurassa. Nuppu kyllä tuo monesti koulun jälkeen kavereita kylään ja jopa heitä on vähän vierastettu, vaikka kaikki ovat kyllä pyörineet meillä kylässä Kirpun koko elämän ajan oikeastaan. Toki vierastamiseen vaikuttaa selvästi se mitä ympärillä tapahtuu.
Ajattelin ensimmäisen hampaan puhjettua, että no nyt jos kiukku jatkuu, toinen tulee nopeasti. Vaan ei se nyt ihan niin nopeasti tullutkaan. Melkein koko kuukausi taisi mennä, mutta nyt on toinenkin hammas! Ja ai miten olinkin unohtanut kuinka suloinen onkaan kaksihampainen irvistys! Olisin myös mielelläni pitänyt unohduksissa, kuinka terävät nuo hampaat on. Välillä on pitänyt illan viimeistä imetystä viivytellä tarkoitukella, välttääkseni puremia.
Yhdeksänkuisen neuvolassa pituutta oli jo huikeat 68,5cm. Ei se ihme että 62cm paitojen hihat ovat olleet jo hetken aikaa aivan liian lyhyitä. Koska serkun vanhat 68 koon vaatteet, odottavat vielä siellä serkulla, otin jo käyttöön puoliskoni asiakkaalta saadun mekkosetin, vaikka se on 74cm. Eikä se edes ollut niin iso!
Kirppu täytti yhdeksän kuukautta maanantaina ja sen kunniaksi hän otti toisella jalalla kolme askelta! Tämän voin laskea jo ensi askeleeksi. Lauantai iltana hän nosti kerran toista jalkaansa askeleeseen ja toisen kerran sunnuntaina, näitä en kuitenkaan ehkä sanoisi vielä askeleiksi vaan enemmänkin painon siirroksi tukijalalle ja toisen jalan nostoon. Mutta nyt maanantain askelluksen jälkeen odotamme uteliaana, koska neiti hoksaa kävelyn ilman tukea. - Keittiön jakaraa työnnellessä kävely vauhtia voisi jo kutsua juoksuksi. Nyt vain odotamme.......
Illalla neidin nukahtaessa tissipäikkäreille, sain näperrettyä neidin hiuksiin ensimmäisen puolikkaan ranskanletin. Saattaa olla, että Kirpun ensimmäisenä jouluna, meidän perheen tytöillä on samistelu kampaukset!
13.11.-12.12.2022
Hänessä on hiukan Ronja Ryövärin tytärtä <3
VastaaPoistaJoku muukin on sanonut näin!
PoistaOliko jouluna samistelukampaukset tytöillä? :)
VastaaPoistaNo ei ollut 😂 itselleni taisin lehtin tehdä, isomman neidin hiuksia ei saanut edes harjata ja pikkuneidillä oli sitten perinteinen ponnari 🤭
Poistaensiaskeleet on iso juttu :)
VastaaPoistaNiin on, kyllä tuli tippa linssiin itsellekin ja kun isommat vielä kannustaa pienintä vieressä, pakahduttavaa 😍
PoistaAika aikaisessa vaiheessa Kirppu lähti yrittämään kävelyä. Jotenkin muistaisin, että poikamme odotti ensimmäiseen syntymäpäivään asti, että otti kunnon ensimmäisiä askeleita.
VastaaPoistaMeillä on kaikilla ollut tapana lähteä vähän turhan aikaisin kävelemään 😂 Kirppu tuntuu olevan rauhallisemmasta päästä, vielä 😊🙈
Poista