No nyt vihdoin ollaan siinä vaiheessa, että vauvan vaatteet eivät enää ole kasseissa vaan kaapissa ja meidän huoneessa silityslaudan päällä majailee ainoastaan babyshowereilta saatu vaippakakku, siskoltani saatu unipesä ja paperikassillinen pukluharsoja. Avasin vaippakakun kurkatakseni minkä kokoisia vaippoja sieltä paljastuu, enkä voi olla ihmettelmättä, kuinka pieniä onkaan sitten 1 koon vaipat kun nämä 2 koon on niin minejä!
Tyhjensin omasta kaapistani kaksi hyllyä vauvalle ja käytiin äidin kanssa pääsiäissunnuntaina vaatteet läpi. Hyllyillä on nyt 50cm ja 56cm vaatteet. Isoon vaatekaappiin pääsi muumikassillinen 62cm koon vaatteita ja toinen sekalainen kassi 68cm ja isompaa. Kyllä näillä alkuun päästään.
Vauvan kotiutumisvaatteet olen valinnut ja ne on erillään helposti löydettävissä, jos vaikka lähtötulisi just nyt. Se sairaalakassi pitää vielä keksiä ja pakata, ennen kuin pääsen esittelemään sitä täällä blogissa. Myös omat kotiutumisvaatteet olen valinnut, tosin ne on mulla tällä hetkellä kokoajan päällä, että saa nähdä onko ne sitten oikeasti puhtaana edes, kun synnyttämään lähdetään.
Mielestäni tärkeimmät on nyt valmiina. Vauva nukkuu yönsä kuitenkin perhepedissä ja aion täysimettää 6kk. Unipesä on hyvä turvapaikka ensimmäisiä päiväunia varten, ennen vaunupäikkäreitä parvekkeella. Eli syömiseen, puhtauteen, nukkumiseen, ulkoiluun ja kotiutumiseen tarvittavat välineet on käyttövalmiina ja niillä on paikat, vaikka vaatteilla väliaikainen.
Tärkeimpänä ostoslistalle pitää muistaa laittaa nyt liivinsuojat. Rintapumppu on vielä pikkusiskolla lainassa. Meillä ei ole pakastinta, joten mitään hirveitä määriä en edes voi pumpata. Jos kuitenkin tulee tarve tai hetki jolloin puoliskoni on vauvan kanssa, haluan tarjota omaani enkä korviketta. Varsinkin kun meillä on isommilla maitoallergiatausta.
Kaiken muun mitä huomataan tarvitsevamme tai muuten puuttuvan, voidaan hankkia myös vauvan synnyttyä. Ja ehkä parempikin niin. Nyt kun ei olla vielä löydetty sellaista lipastoa mikä halutaan meidän makuuhuoneeseen on parempi, että tavaroita on vain tarvittava määrä, eikä yhtään enempää. Lisähankintoja tehdään sitten sen mukaan mitä oikeasti tarvitaan. Eipähän tule lisättyä tätä tavarapaljoutta, josta yritetään päästä eroon.
Tänään alkoi 39. raskausviikko eli täysiä viikkoja 38 + 0 päivää. Enää vain kaksi viikkoa laskettuun aikaan! Nyt on alkanut oma liikkuminen olemaan ajoittain jopa aika ikävää. Tiistaina piti ottaa pari juoksuaskelta Jekun pyöräillessä alamäessä ja lähdettiin päiväkodin jälkeen vielä koko perhe puistoon, joten tuli käveltyä muutenkin enemmän kuin tavallisena päivänä. Sen jälkeen nivusia on nyt juilinut jopa levossa ja kävely on tosi hidasta.
Kerkesin eilen aamulla kirjoittaa, etten kuitenkaan tunne itseäni mitenkään kipeäksi. Mutta haettuani lapset päiväkodista lepäilinkin sitten lähes koko loppu päivän. En oikein pystynyt varaamaan painoa oikealle jalalle. Katselin vanhoja sairaalakassipostauksia ja Jekkua odottaessa mulla on ollut sama vaiva. Nimenomaan tuo oikean puoleinen pakara kipeytyi silloinkin. Saunassa venyttely onneksi auttoi.
Ennakoivia supistuksia tulee vähän pitkin päivää, eniten iltaisin ja välillä yölläkin. Uimahalliin en ehkä enää menisi. Huomaan olevani aika hermoherkkä mitä tulee sisällä juoksemiseen, koviin ääniin, riitelyyn ja meidän sängyllä kävelemiseen. Tavallaan kaipaan omaa rauhaa ja omaa tilaa tällä hetkellä. Tätä ärsyyntymistä on nyt jatkunut erityisen voimakkaana ainakin kuukauden. Onneksi ainakin tällä viikolla olen onnistunut pitämään hermoni kasassa niissä tavallisesti räjähdysalttiissa tilanteissa.
Raskauskuplassa ei siis tällä hetkellä ole juuri uutta. Ensi viikon torstaina on rv 39+0 ja kokoarvioultra taas Koksissa. Itse vauvaan ja raskauteen mahakuvien kera palailen siis silloin, mutta sairaalakassin keksin ennen sitä. Nyt kun neuvolasta heitettiin ilmoille se "onko puhuttu käynnistyksestä", niin haluan ihan varmuuden vuoksi ottaa kasin mukaan myös ultraan. En kuitenkaan halua uskoa, että käynnistämiselle olisi oikeasti tarvetta.
Kun saatiin vaatteet kaapitettua totesin puoliskolleni, että nyt voidaan lähteä synnyttämään ihan milloin vain. Nyt on kaikki sillä mallilla, että vauvan kanssa on kiva tulla kotiin. Jos vauva tulee siskoonsa hän saattaa olla täällä alle kahdessa viikossa, mutta jos veljeensä, saadaan odotella vielä melkein neljä viikkoa. :D
Tänään alkoi 39. raskausviikko eli täysiä viikkoja 38 + 0 päivää. Enää vain kaksi viikkoa laskettuun aikaan! Nyt on alkanut oma liikkuminen olemaan ajoittain jopa aika ikävää. Tiistaina piti ottaa pari juoksuaskelta Jekun pyöräillessä alamäessä ja lähdettiin päiväkodin jälkeen vielä koko perhe puistoon, joten tuli käveltyä muutenkin enemmän kuin tavallisena päivänä. Sen jälkeen nivusia on nyt juilinut jopa levossa ja kävely on tosi hidasta.
Kerkesin eilen aamulla kirjoittaa, etten kuitenkaan tunne itseäni mitenkään kipeäksi. Mutta haettuani lapset päiväkodista lepäilinkin sitten lähes koko loppu päivän. En oikein pystynyt varaamaan painoa oikealle jalalle. Katselin vanhoja sairaalakassipostauksia ja Jekkua odottaessa mulla on ollut sama vaiva. Nimenomaan tuo oikean puoleinen pakara kipeytyi silloinkin. Saunassa venyttely onneksi auttoi.
Ennakoivia supistuksia tulee vähän pitkin päivää, eniten iltaisin ja välillä yölläkin. Uimahalliin en ehkä enää menisi. Huomaan olevani aika hermoherkkä mitä tulee sisällä juoksemiseen, koviin ääniin, riitelyyn ja meidän sängyllä kävelemiseen. Tavallaan kaipaan omaa rauhaa ja omaa tilaa tällä hetkellä. Tätä ärsyyntymistä on nyt jatkunut erityisen voimakkaana ainakin kuukauden. Onneksi ainakin tällä viikolla olen onnistunut pitämään hermoni kasassa niissä tavallisesti räjähdysalttiissa tilanteissa.
Raskauskuplassa ei siis tällä hetkellä ole juuri uutta. Ensi viikon torstaina on rv 39+0 ja kokoarvioultra taas Koksissa. Itse vauvaan ja raskauteen mahakuvien kera palailen siis silloin, mutta sairaalakassin keksin ennen sitä. Nyt kun neuvolasta heitettiin ilmoille se "onko puhuttu käynnistyksestä", niin haluan ihan varmuuden vuoksi ottaa kasin mukaan myös ultraan. En kuitenkaan halua uskoa, että käynnistämiselle olisi oikeasti tarvetta.
Kun saatiin vaatteet kaapitettua totesin puoliskolleni, että nyt voidaan lähteä synnyttämään ihan milloin vain. Nyt on kaikki sillä mallilla, että vauvan kanssa on kiva tulla kotiin. Jos vauva tulee siskoonsa hän saattaa olla täällä alle kahdessa viikossa, mutta jos veljeensä, saadaan odotella vielä melkein neljä viikkoa. :D
Jostain kummast syyst, mul on aina kommentoitavaa näihin vauva- ja raskauspostauksiin :D
VastaaPoistaTäälläkin alkaa kaikki olla valmista vauvaa varten. Kunhan on neiti isosiskon silmälääkäri ollut tulevana maanantaina, niin sit saa pieni luvan tulla vatsan toiselle puolelle. Tosin miehen työt vaatis pari viikkoa lisäaikaa, ennen ku pystyy olemaan varma, että saa heti pidettyä isyysloman. Hmhmm, en siis tiedä kumpaa toivon, että hoidan lähes kaiken vielä pari viikkoa yksin ison vatsan vai vauvan kanssa :D
Oman tilan ja rauhan kaipuu kuulostaa tutulta, nautin saadessani touhuilla yksin ja hermot kiristyy lasten vaatimuksista aika helposti.
Tsempit jälleen, kohta meillä on jo vauvat kainalossa.. Kääks <3
Mie en itseasiassa ole varma miten meillä tulee käymään miehen isyysloman kanssa, siitä on ollut puhetta töissä mut sen enempää. Toisaalta 1 viikko olis ihana olla kaikessa rauhassa mut haluisin päästä mahdollisimman nopeasti tavalliseen arkirytmiin 🤔(toivottavasti mun oma olo sen sallii) työvuoroja kattelin sen verran että vapaiden kannalta hyvä päivä syntyä olis tänään tai ens viikon ke-to tai Laskettuna tai sit 12.-13.5. Sit pitäski odotella sinne 41+ seuraavia 😂
PoistaOi mitä mukavia puuhia siellä❤️ tsemppiä vielä loppumetreille, en Malta odottaa et ilmoitat vauvan syntyneen 😍😍
VastaaPoistaKiitos 😍😍
Poista