Jekun alkuraskaus oli totaalista koomaamista. Olin kotona puolitoistavuotiaan Elpun kanssa. Herättiin kun herättiin ja jos en jaksanut nousta jatkoin unia sohvalla tai kylpyhuoneen lattialla. Nyt en voi puhua koomasta, koska totaaliselle olemiselle (nukkumiselle) ei yksinkertaisesti ole aikaa. Puoliskollani on pääsääntöisesti ilta ja yötöitä, joten hän saa nukkua aamuisin pidempään, kun minä kuskaan Elpun päiväkotiin ja kotiin ja ollaanpa me parina maanantaina päästy Jekun kanssa perhepuistoonkin kerhoon!
Aamupäivän touhut alkaa näkyä kuitenki päiväunentarpeena jo kahden aikaan. Lapsethan meillä ei nuku enää päiväunia. Jekun päiväunet unohtuivat kesälomalle. Joten ihmekös tuo, jos äitiä vähän meinaa iltaisin väsyttää. Ja kaikkihan tietää mihin väsymys vaikuttaa. Tai no toisinpän mihinpä se ei vaikuttaisi.
Itse unohtelen paljonkin kaikenlaista. Meillä oli lasten 2v ja 4v neuvolat eräänä keskiviikkona, siitä viikon päästä oli minun ensimmäinen äitiysneuvola rv 7+6 ja taas seuraavana keskiviikkona olisi ollut Elpun 4v lääkärintarkastus. Mutta no arvaatte varmaan, että se kolmas keskiviikko unohtui. Oikeastaan muistin sen vasta, kun katselin Lauran instastoreja. Hän hehkutti kuinka kätevä kunnan tekstaripalvelu on, mikä ilmoittaa varatusta ajasta kaksi päivää aikaisemmin. Niin joo, siitäpä muistin itsekin sellaisen tekstarin saaneeni maanantaina. Selvästi se kaksi päivää oli liikaa, koska kerkesin unohtaa.
Mutta ei se mitään jos unohdan lapsen lääkärin, unohdin nimittäin myös itse käydä labrassa. Paniikissa laitoin jo kavereille viestiä että vieläköhän se kerkeää. Puhelu terkkarilleni meni vastaajaan. Onneksi terkkari soitti takaisin, eikä hommassa ollut mitään ongelmaa. Seuraavana päivänä labraan niin ne ehtivät hyvin ennen ultraa.
Rv11+4 tähän saakka selvisin muutamalla "mulla on paha olo" fiiliksellä, mitkä meni ohi ihan vaan vedellä ja levolla tai syömällä ja levolla. Rv 9+5 oli niin heikko olo aamusta, että pelkäsin oksentavani ensimmäisen kerran ja peruin päivän menot. Iltaa kohden olo helpotti ja sain järjestettyä lasten vaatekaapin ja pyykättyäkin. Mutta rv 11+4 oksensin ensimmäisen kerran.
Aiemmissakin raskauksissa aamun etova olo on lauennut oksennukseen viimeistään hammaspesulla. Ja nyt minulla oli jo aamupäivällä huono olo. Asiaa ei auttanut kirkkaassa auringonpaisteessa autossa puhelimen selaaminen ja lopulta kun tultiin ruokakaupasta kotiin lepäilin ja torkuin iltakuuteen saakka. Siinä vaiheessa totesin, että nyt on pakko lastenkin saada muuta virikettä kuin torkkuva äiti ja pikkukakkonen, joten laitettiin vaahtokylpy ennen iltapalaa.
Iltapala meni vähän niin ja näin, että syödäänkö vai mennäänkö nukkumaan ilman iltapalaa, kun taapero oli pöydän alla ja muutenkin halusi testata kuka meillä määrää. Vihdoin, kun Elpu nukahti vatsa täynnä vain 45min myöhässä uniajasta ja Jekkukin sitten sellaiset puolituntia Elpun jälkeen, aloitin omat ilta toimet ja huono olo tuli takaisin koko ajan hieman voimistuen ja hampaiden pesu oli taas se laukaisija. Onneksi huono-olo meni sillä ohi.
Olen nykyään aika mestari torkuttamaan. Vaikka toki rauhallisen aamun kannalta olisi parempi herätä 0711, kun herätyskello soi. Torkutan mieluummin puolituntia ja kömmin hitaasti keittiöön tekemään Elpulle aamupalaa (paahtoleipää), jonka hän yleensä syö loppuun vasta autossa matkalla päiväkotiin. Syysloman torstaina selvisi, että torkuttaminen on tainnut pelastaa minus oksentamiselta ja suurimmalta etovalta ololta.
Oltiin sovittu kaverin kanssa uintitreffit heti aamupalan jälkeen syyslomatorstaina. En noussut kun kello soi, mutta nousin heti ylös sängystä, kun kuulin Jekun heräävän lastenhuoneessa. Se oli selvästi ihan liian nopeasti ja päädyin halailemaan pönttöä, onneksi en kuitenkaan oksentanut.
Raskauden ensimmäiset 12 viikkoa menivätkin hujauksessa. Okei tein testin vasta rv 6+3 eli puolet oli ohi jo siinä kohtaa. Suurin raskausoire tähän saakka on ollut väsymys (ja finnit!). Sitä on onneksi helppo minimoida pienillä päiväunilla ja menemällä ajoissa nukkumaan. Toki kannattaa myös muistaa, että puhelin on huono unikaveri, joten sitä ei kannata napata mukaan öisille vessareissuille.
Niin ja noh. Myönnetään, että aina tilaisuuden salliessa nuo päiväunet eivät välttämättä ole mitään kovin lyhyitä. Uimahalli aamun jälkeen nukuin kevyet neljän tunnin torkut ja viikonlopun keskiverto ruokalepo on sekin ollut parituntia. Pari kertaa myös lapset ovat tulleet meidän sänkyyn pötköttämään ja herättyäni vieressäni on köllötellyt kaksi nukkuvaa söpöläistä - vaikka lapsethan eivät enää omasta mielestään niitä päiväunia tarvitse.
Rv11+4 tähän saakka selvisin muutamalla "mulla on paha olo" fiiliksellä, mitkä meni ohi ihan vaan vedellä ja levolla tai syömällä ja levolla. Rv 9+5 oli niin heikko olo aamusta, että pelkäsin oksentavani ensimmäisen kerran ja peruin päivän menot. Iltaa kohden olo helpotti ja sain järjestettyä lasten vaatekaapin ja pyykättyäkin. Mutta rv 11+4 oksensin ensimmäisen kerran.
Aiemmissakin raskauksissa aamun etova olo on lauennut oksennukseen viimeistään hammaspesulla. Ja nyt minulla oli jo aamupäivällä huono olo. Asiaa ei auttanut kirkkaassa auringonpaisteessa autossa puhelimen selaaminen ja lopulta kun tultiin ruokakaupasta kotiin lepäilin ja torkuin iltakuuteen saakka. Siinä vaiheessa totesin, että nyt on pakko lastenkin saada muuta virikettä kuin torkkuva äiti ja pikkukakkonen, joten laitettiin vaahtokylpy ennen iltapalaa.
Iltapala meni vähän niin ja näin, että syödäänkö vai mennäänkö nukkumaan ilman iltapalaa, kun taapero oli pöydän alla ja muutenkin halusi testata kuka meillä määrää. Vihdoin, kun Elpu nukahti vatsa täynnä vain 45min myöhässä uniajasta ja Jekkukin sitten sellaiset puolituntia Elpun jälkeen, aloitin omat ilta toimet ja huono olo tuli takaisin koko ajan hieman voimistuen ja hampaiden pesu oli taas se laukaisija. Onneksi huono-olo meni sillä ohi.
Olen nykyään aika mestari torkuttamaan. Vaikka toki rauhallisen aamun kannalta olisi parempi herätä 0711, kun herätyskello soi. Torkutan mieluummin puolituntia ja kömmin hitaasti keittiöön tekemään Elpulle aamupalaa (paahtoleipää), jonka hän yleensä syö loppuun vasta autossa matkalla päiväkotiin. Syysloman torstaina selvisi, että torkuttaminen on tainnut pelastaa minus oksentamiselta ja suurimmalta etovalta ololta.
Oltiin sovittu kaverin kanssa uintitreffit heti aamupalan jälkeen syyslomatorstaina. En noussut kun kello soi, mutta nousin heti ylös sängystä, kun kuulin Jekun heräävän lastenhuoneessa. Se oli selvästi ihan liian nopeasti ja päädyin halailemaan pönttöä, onneksi en kuitenkaan oksentanut.
Raskauden ensimmäiset 12 viikkoa menivätkin hujauksessa. Okei tein testin vasta rv 6+3 eli puolet oli ohi jo siinä kohtaa. Suurin raskausoire tähän saakka on ollut väsymys (ja finnit!). Sitä on onneksi helppo minimoida pienillä päiväunilla ja menemällä ajoissa nukkumaan. Toki kannattaa myös muistaa, että puhelin on huono unikaveri, joten sitä ei kannata napata mukaan öisille vessareissuille.
Niin ja noh. Myönnetään, että aina tilaisuuden salliessa nuo päiväunet eivät välttämättä ole mitään kovin lyhyitä. Uimahalli aamun jälkeen nukuin kevyet neljän tunnin torkut ja viikonlopun keskiverto ruokalepo on sekin ollut parituntia. Pari kertaa myös lapset ovat tulleet meidän sänkyyn pötköttämään ja herättyäni vieressäni on köllötellyt kaksi nukkuvaa söpöläistä - vaikka lapsethan eivät enää omasta mielestään niitä päiväunia tarvitse.
Onks sun vitamiinivarastoja mittailtu? Mä sain heti ekassa neuvolassa lähetteen sekä d että ferritiinitesteihin. Molemmat oli turhan matalalla, vaikkakin viitearvojen sisällä. Aloin tankkaa kumpaakin ihan reilusti ja olo on huomattavasti pirteempi. Jaksan muutakin ku vaan kölliä. 💪 Oon käyny jopa salilla!!! Jota en siis oo ikinä ennen ees harrastanu. 😀 Ja päiväunet on jääny kokonaan nukkumatta.
VastaaPoistaEi multa oo testattu kumpaakaan noista varmaan ikinä 👀 ferritiinistä oon jutellut kyllä kavereiden kanssa mut 13+6 neuvolassa unohdin mainita kun ei otettu edes hemoglobiinia. Pitää kirjottaa lappu neuvolalääkäriä varten! 😊
PoistaOta ihmees puheeks ja pyydä testejä! Jospa olis ihana terkkari ja laittais ilman sen suurempia kinumisia lähetteet..
Poista