Voihan velli

Oon luonnostellut jo jonkin aikaa kirjoittamalla ja mielessäni miten kertoisin Tuhinasta nyt kun meille tuli viisi kuukautta täyteen. Ajattelin ensin kertoa mitä Tuhina osaa, mistä hän tykkää ja mitä hän on maistellut ja mitä tuumaili neuvolantäti viime keskiviikkona. Nyt en pääse alkua pidemmälle kun mua alkaa harmittaa ja itkettää.

A mun tavoite oli täysimettää 6kk
B meillä on maitoa tullut koko ajan kivasti
C tykkään imettää
D neuvolantäti on kokoajan sanonut ettei ole mitään estettä etteikö se onnistuisi

Meillä on annettu korviketta silloin kun mulla oli rintatulehdus ja olin oikeasti tosi kipeä sen takia, niinpä yhden päivän puoliskoni hoiti Tuhinaa ja minä nukuin ja jonkin aika sen jälkeenkin annettiin vielä korviketta lisäksi ennen kuin oman maidon tulo taas tasaantui. Puoliskoni kanssa ollaan silloin tällöin maistatettu joitakin makuja tyyliin sormenpäällä tai korkilla. Mutta lasken kyllä Tuhinan olleen täysimetyksellä.

Soseiden aloitus suositus on tällä hetkellä 4kk kun täysimetyksen taas on 6kk. 4kk neuvolassa kerroin haluavani täysimettää sinne puoleenvuoteen ja täti sanoi ettei ole estettä. Lääkäri taas totesi että voidaan alkaa maistelemaan. Puoliskoni olisi myös innoissaan maistattamassa jo soseita,  mutta hän on kuitenkin kunnioittanut haluani täysimettää ja hän on myös kokoajan kannustanut ja rohkaissut minua silloin kun on sattunut luulotauti iskemään ja olen ajatellut ettei maitoa tule tarpeeksi.

Tuhina nukkuu yleensä yhdet pitkät 3-4h päikkärit tai kahdet 1-2h päikkärit. Tällä hetkellä hän nukahtaa vasta ilta kymmenen aikaan, mutta toisaalta viime aikoina ollaan myös noustu päivään vasta kymmenen aikoihin. Öisin herään 3-4kertaa syöttämään Tuhinaa,  joka ähisee hirmuisesti, mutta ei välttämättä edes herää kunnolla kesken yötä, ei vaikka nykyisin vähän itkeekin ehkä vielä niitä rokotteita.

Neuvolantädin mielestä Tuhina herättää aika usein yöllä, mutta sanoi että niin kauan kuin jaksan kaikki on ihan hyvin, varsinkin kun yleensä saan nukkua itsekin päiväunet samaan aikaan kun Tuhina on parvekkeella. Olen myös miettinyt soseiden aloittamista velleillä ja nimen omaan iltavellillä. Tähän neuvolantäti tuumi että vellithän on korvikepohjaisia, mutta mulla onkin koko ajan ollut tarkoitus tehdä soseet itse joten näin ajattelin vellinkin kanssa käyvän. Velliasiaa pohdin äitini kanssa jo ennen 5kk neuvolaa ja puoliskoni kanssa tuumittiin että se olisi sellainen totuuden hetki että aletaanko vai eikö aleta soseisiin. Tuomio oli että Tuhina on kasvanut vähän mutta hän on niin vilkaskin että energiaa kuluu hurjan paljon muuhunkin kuin kasvamiseen, saan jatkaa täysimetystä, kuitenkin ennen 6kk olisi hyvä kokeilla soseita, kun alkuun se on nimeen omaan maistelua eikä vielä niinkään ravintoa.

Tätä velliasiaa on siis pohdittu jo suunnilleen kuukauden päivät, miksi se sitten alkaa itkettää? Ehkä voin taas syyttää hormoneja ja ehkä se napanuora ei olekaan katkennut. Mutta tänään anoppini kertoi salaisuuden, ja siis senhän olisi pitänyt olla vain hyvä uutinen. Salaisuus nimittäin lupailisi meille, mulle ja puoliskolleni myös, kokonaisia yöunia ja voisi jopa helpottaa sinne omaan sänkyyn siirtämistä. ...jos siis vihdoin saataisi aikaiseksi ottaa se sänky mukaan sieltä anoppilasta, tänäänkin olisi voitu mutta rouva itkupilli päätti poistua takavasemmalle... Mutta samalla se tarkoitti sitä että samoin kun joku muu meni ja syötti sen ensimmäisen banaanin, joku muu on myös jo syöttänyt sen ensimmäisen vellin.

Itseasiassa en osaa edes päättää kumpi harmittaa enemmän, se että joku muu teki sen kysymättä tai edes kertomatta vai se että anoppi on oikeassa ja meidän pitäisi rohkeasti vaan alkaa kokeilemaan vellejä ja soseita kuukauden miettimisen jälkeen vai se että pelkään että jos en enää imetä yhtä usein niin maidon tulo hiipuu kuihtuu ja kohta loppuu kokonaan. Tiedättekö sellaisen tyhjätissifiiliksen? Se on pelottavaa. Varsinkin kun tykkään imettää. Ja niin yleensähän maitoa annetaan vielä pitkään välipalaksi ja jokaisen ruuan päälle ja niin eespäin mutta entä jos imetys ei enää onnistukaan kiinteiden aloittamisen jälkeen? Ainakin voisin kokea onnistuneeni jossain.

Ihan niinkuin imettäminen muka määrittäisi millainen äiti olen, puoliskoni sanoi viimeksi tänään että olen paras äiti Tuhinalle. Ja joo myönnetään kyllä autossa, kaupan parkkipaikalla, itkin että en oo vielä valmis velleihin. Tai siis en ole valmis lopettamaan imetystä ja jostain syystä nää vellit ja soseet on mun mielessäni imetyksen lopun alkusoittoa. Tähän puoliskoni tuumasi että kuinkakohan mahdan itkeä sitten joskus kun armas esikoinen ilmoittaa muuttavansa omilleen.


No kotiin tultiin ja ihan vaan maitoa syötiin ensin. Iltatoimien jälkeen annettiin sitten pullosta maissivelliä maidolla höystettynä n. 180ml. Tosin en ole varma paljonko Tuhina lopulta söi ja paljonko valui sohvalle. Täytyy kehua tuota puoliskoani kun hän osaa syöttää Tuhinaa pullosta, musta ihan oikeesti tuntuu että mä en vaan osaa sitä. 

Ja näin kun ensin itkeä vollotettiin nyt voin todeta että eihän se nyt niin kamalaa ollut antaa iltavelliä. Nyt kömmin tuonne rakkaan vauvani viereen. Jos tämä yö meinaa vellien aloittamista niin seuraavat teen sitten itse. Palataan niihin viisikuisen kuulumisiin sitten huomenna.

Ps. Ei saa käsittää väärin, mulla on huippu anoppi! + tässä tarinassa anoppi on viestinviejä eikä pahis.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !