Muistatko kahden minuutin blogipostaukset?

Tässä kun juuri olen useamman päivän työstänyt heinäkuun top 3 postauksen kuvia, joita postaukseen tulee muuten hurjat 22.... Niin mietin vain, että muistaako kukaan enää niitä kahden minuutin blogipostauksia? Tottakai asiablogit on erikseen, sellaiset, joissa voi oikeasti oppia jotakin, niiden postauksiin tehdään varmasti valtavan paljon taustatyötä ja se vähän niin kuin kuuluu asiaan.

Mutta minun blogini ei kerro asiasta, vaan tämä on tällainen yhden äidin lifestyle-sekamelska-päiväkirja. Toivottavasti joku saa täältä edes ripauksen vertaistukea, jos ei mitään muuta. Niin tällaiseen blogiin voisi ihan hyvin kirjoittaa niitä sellaisia kahden minuutin blogipostauksia. Tiedättekö. 

"Käveltiin tänään päiväkotiin ja kotimatkalla pysähdyin ottamaan kuvia, koska mulla on aina kamera matkassa. Tässä tällainen kiva kuva vesipisarasta. Tätä kuvaa ei ole sen enempää muokattu tai korjattu tai mitään. Koska ei tarvitse!" 

Okei en ottanu aikaa, mutta tämän postauksen kirjoittaminen ja kuvittaminen kestivät yli kaksi minuuttia. Joka tapauksessa ymmärrätte varmaan pointin. Olen tehnyt itselleni sellaisen raamin, että mulla on lähtökohtaisesti vähintään kolme kuvaa joka postauksessa. Nyt kuuntelin Tohinatalon postauksia ja huomasin, että niissä on kaikissa vain yksi kuva postauksen alussa. Joten asioita ehkä kannattaakin tehdä eritavalla. Ehkä kannattaa myös rikkoa niitä omia itselleen tekemiä raameja joskus. 

Muistan, kun blogin aloittaessani kirjoitin ihan hetken mielijohteessa ja kirjoitin aina postauksen valmiiksi yhdellä istumalla, siihen kuva tai kaksi ja julkaisu. Okei puoliskoni piti lukea ne ennen kuin uskalsin painaa julkaise -nappia. Mutta jokatapauksessa. Se oli teksti + kuva + julkaisu, ja niitä tekstejä saattoi syntyä yhdessä hetkessä enemmänkin ja ajastin ne sitten jokatoiselle päivälle. Ehkä olisi aika ottaa askel taaksepäin. Ihan jo senkin takia, että oikeasti onko asioista pakko tehdä itselle liian vaativia, kun kukaan muu ei vaadi mitään?

Jos tänään tässä hetkessä mulla oli aikaa ja intoa kirjoittaa tämän verran, niin ehkä huomenna kirjoitan sitten toisenlaisessa hetkessä vähän enemmän tai vielä vähemmän. Mutta ainakin 22 kuvaa yhteen postaukseen on ehkä vähän liian kunnianhimoista! xD En mä tiedä. Ehkä mä vielä teen hiirikellon kanssa oikeasti kahden minuutin postauksen ja katsotaan millainen siitä sitten tulee. Tähän käytin nyt kuvitukseenkin sellasia kuvia, jotka ovat jo blogissa joskus näkyneet. Siksi niissä on eri fonteilla allekirjoitukset.

Kerro sinä, mitä blogeja luet ja miksi?

Onko ne pitkät asiatekstit se juttu, vai riittääkö joskus lyhyemmätkin ajatusvirrat? 

Klick here to read in english: Two minutes blogposts

Vauvan kuudes kuukausi

Vauvan kuulumisissa jäätiin viimeksi siihen, miten Kirpun viisikuisen neuvolassa terveydenhoitaja katsoi Kirpun liikkumista ja tuolloinhan neiti vain pötkötteli ja katseli ympärilleen. Kymmnenen päivää myöhemmin käytiin samalla terkkarilla Jekun eskarineuvolassa ja Kirppu sai 5kk rokotukset. Niin vain noiden kymmenen päivän aikana Kirppu oppi tai päätti alkaa kääntymään! Ja istuminenkin oli jo paljon tukevampaa, kuin 5kk neuvolasssa. 

Ja koska tuen kanssa istuminen ja ilmankin tukea, oli jo niin ryhdikästä, päätin kokeilla osaisiko neiti istuapönöttää myös potalla. Ja joo, se oli ilmeisesti ihan kivaa, koska potalla istumisesta ei tullut minkäänlaisia vastalauseita. Ja aika ajoin ollaan pottaan saatukin jo jotakin. Ei tämä meidän pottailu vielä vaippoja säästä, mutta ei siitä haittaakaan ole.

Yöunille Kirppu nukahtaa lapsista viimeisenä vasta 22-23 välillä ja aamut alkavat minun makuuni hieman liian aikaisin. Useamman kerran herättiin aamulla vaipan vaihtoon puoli seitsemältä, mikä toki oli hyvä, kun pojat herätetään seitsemältä eskariin ja päiväkotii. Mutta itse nukkuisin mieluummin edes sinne lähemmäs seitsemää, kuin puolta seitsemää. Toki tässä oli myös useampi yö, kun meille tuli tutuksi sellainenkin käsite kuin aamuneljänkakka, joten puoli seitsemän on ihan hyvä! 

Nyt kääntyminen sujuu jo ihan helposti, joten löysit peruutusvaihteen sitten samaan settiin. Pakkipäällä löydyt milloin mistäkin, mutta odottelen innolla ja kauhulla, että milloin etuveto lähtee päälle! En epäile hetkeäkään, ettetkö lähtisi kiireellä isompien sisarustesi perään. Vaikka todellisuudessa mitään kiirettä ei ole. 

Olet edelleen varsin tyytyväinen vauva. Höpötät paljon ja kiljut ja naurat ääneen. Kurkottelet lelukaaren leluja myös vatsallasi maateen. Ei näytä kovin ergonomiselta, mutta vastaavia liikkeitä aikuisetkin jumppaavat. Kylvet mielelläsi pesuvadissa istuen ja hutkut siellä edes takaisin samalla tavalla kuin syöttötuolissakin. 

Vaikka kesällä ei ehditty mummon ja papan mökille, niin pääsit kuin pääsitkin kylpemään pesuvadissa mökkiportaille vielä vauvavuotesi aikana! Edelleen täytyy todeta, että olet vauvaksi aivan mahtava matkakaveri pidemmilläkin automatkoilla.

Hiljalleen annettiin sinulle myös käsiin ensimmäiset maistiaiset: vadelmista en ole varma päätyikö mahaan asti lainkaan, kuivatut luumut sen sijaan kyllä todistettavasti päätyivät. Nakkikeittoa koko perheelle tehdessä nappasin pakastekasviksista sinulle erikseen porkkana & peruna palaset. Myös mummu pääsi syöttämään sinulle banaania ja mökkieväinä testasit porkkanaksuja ja vesimelonia. 

Ja kun nyt kerran keksit miten siellä lattialla voi pyöriä niin päätit sitten samaan hetkeen alkaa harjoitella konttaamista ja hytkyt konttausasennossa jo lähtövalmiina. Se ryömiminen pitäisi kuitenkin hoksata mielellään ennen konttaamista, jooko. 

Puolivuotisneuvolassa saatiin taas pituutta pari senttiä lisää ja painokin jatkaa nousua. "Soseiden määrää voi nyt lisätä" lukee neuvolakortissa, mutta todellisuudessahan ne nyt sitten rytinällä otetaan mukaan ruokarytmiin, kun lihasoseita ja puurojakin voi ottaa heti ruokavalioon. Syöttötuolissa istut jo ihan hienosti ja miellään ihmettelet muiden seurana. Varasin sinulle myös 7kk mittoja varten yhden ylimääräisen neuvolakäynnin. Listan mukaan seuraavaksi olisi 8kk neuvola-lääkäri, mutta tykkään hakea joka kuussa viralliset kasvut vauvakirjaan, eli neuvolakorttiin. 

Vauvan kuudes kuukausi oli 13.8.-12.9.22

2.luokkalaisen ensimmäinen varainkeruu

Meidän koululainen tuli koulusta kotiin ja heitti minua kahdella vihreällä kangaspussilla. Mietin hetken, että mitä ihmettä nyt taas, mitä nämä on ja mitä minä niillä teen. Kun oma koululainen vastasi tuttuun tapaan olkiaan kohauttaen "en mä tiiä". Kysyin samaa sitten hänen luokkakaverilta, joka vastasi samaan tyyliin jotain myymisestä. Ja sitten hitaat piuhat aivoissani yhdistyivät. 

Tosiaan kakkosluokkien varainkeruukamppiksesta oli puhetta jo elokuussa ja koska kakkosluokilla on yhteinen tili, myös varainkeruuta varten oli tehty kakkosluokkien vanhemille yhteinen whatsapp ryhmä. Ensin siis laitoin viestiä oman lapsen luokan vahempien whatsappiin ja sitten pääsin myös toiseen ryhmään. Onneksi sinne on tullut lisää vanhempia minun jälkeenkin, en ollutkan ainoa joka on unohtanut tämän.

Pusseista paljastui molemmista yksi kuvasto ja tilauslista ja toisessa oli vielä lisäksi malliviuhka sukista! Okei, myydään sukkia. Se onkin kätevää, koska sukkia tarvitaan aina. Nopea kuvaston läpi selaaminen kesti vähän pidemmän tovin. Olin sittenkin aika vaikuttunut näistä tuotteista. Malliviuhkasta tuli ajastus pelkästään sukista, mutta kuvastossa oli muitakin tuotteita.

Jarx on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta malliviuhkan perusteella ainakin sukkien materiaalit on laadukkaita. Oli teknisempää sukkaa ja villaa erimuodoissa sisältäviä sukkia. Kuvastossa jo lukee pesuohje, että voi valita tuotteet senkin perusteella saako niitä laittaa kuivuriin vai ei. Olen nyt vuoden sisällä kutistanut pesussa yhdet omat villasukat ja puoliskoni villatakin - 9 vuotta meni ilman villavahinkoja. 

Omaksi lemppariksi löytyi heti pipot ja huopatossut sisäkäyttöön. Erikoisempiakin tuotteita löytyy kuten hopeasukka. Me ei olla vielä päätetty otetaanko mulle tossut vai pipot lapsille vai sittenkin puoliskolleni sukkia. Onneksi kamppanja aika oli suunnilleen kuukausi, joten ehditään vielä miettiä.

Ykkösluokalla varainkeruu aloitettiin myyjäisten merkeissä, mutta silloisiin hattara-avoihini ei mahtanut edes se myyjäisten päivämäärä, että olisin osannut mennä sinne ostoksille. Ei siis puhettakaan, että olisin ymmärtänyt sinne jotain leipoa tai muuten viedä myyntiin luokkien kassaa kartuttamaan.  Sovittiin, että ne jotka ei syystä tai toisesta halunneet / ehtineet / jaksaneet / pystyneet osallistumaan myyjäisiin maksoivat 10€ luokkien tilille.

En ole vielä päässyt täysillä mukaan tähän koululaisen vanhemapana olemiseen. Unohdin kokonaan ekaluokan vanhempainillan ja nyt jostain keskustelun pätkästä tuli mieleen, että onkohan nyt kakkosluokkienkin vanhempainilta sitten ollut jo. Noh, henkilökohtaiset opekeskustelut olen onneksi kaikki muistanut sekä koululaiselta että eskarilta. Päiväkotilaisen Vasu onkin vasta marraskuussa. Jospa nyt tänä vuonna ehdittäisiin ja muistettaisiin myyjäisetkin - sikäli kuin sellaiset järjestetään.

Joulumyyjäiset olivat aikoinaan mun vanhassakoulussa iso juttu ja meidän isi ja äiti oli isosti mukana suunnittelemassa ohjelmaakin. Isillä oli silloin mainostoimisto ja hän teki ison onnenpyörän isosiskoni luokalle. Minun luokalle hän teki onginnan ja se oli (ja on edelleen) ainakin omasta mielestäni maailman hienoin onginta ikinä. Levystä tehtiin polvenkorkuiset laidat, jotka kaikki olivat n. 2m pituisia. Tietenkin ne teipattiin sinisiksi ja muistaakseni niissäkin oli kalojen kuvia ja ne oli leikattu aaltoje muotoon.

Neljästä laidasta muodostui allas, joka täytettiin erikokoisilla, -värisillä ja -muotoisilla kaloilla. Mun lemppari oli polvenkorkuinen valas, jolla oli myös vesisuihku. Niiden evät toimivat jalkoina, joiden varassa ne pysyivät pystyssä. Onkina toimi harjanvarret, siimat oli pyykkinarua ja koukkuna oli auki väännetyt klemmarit. Äiti oli mukana iltaisin, kun talkoovoimin tehtiin luokissa karkkipusseja palkinnoiksi. 

Kaivoin viime talvena jo Jyväskylän kaupungin numeroita, että oliskohan nykyään suljettuun Cygnaeuksen kouluun mitenkään mahdollista päästä tutkimaan, löytyisikö ne alkuperäiset altaan reunat ja kalat vielä sieltä. En tosin tiedä onko ne käyttökunnossa, mutta olisihan se nyt aika siistiä, että meidän luokan vanha onginta saataisiin Nupun luokalle.

Jännä nähdä, minne nämä sitten kutosluokalla lähtevät!

Millaisia varainkeruukamppanjoita teidän koululaisilla (tai lasten harrastuksissa) on ollut?