Possuja & aarrearkku isänpäivälahjaksi

Isänpäivä ehti jo mennä hyvä tovi (tai tarkalleen kaksi viikkoa) sitten, mutta ei varmaan haittaa olla vähän myöhässä. Huomasin tuolla sivupalkissa kuukauden suosituimmissa ensimmäiset isänpäiväkortit, jotka tein Elpun kanssa neljä vuotta sitten. Tuleehan isänpäivä taas ensivuonna ja onhan tässä välissä myös joulu, joten tässä meidän tämän vuoden isänpäivälahjat.

Viime vuonna halusin antaa isänpäivänä jotakin tarpeellista, jossa näkyisi lasten (tai siis lähinnä 3vuotiaan Elpun) kädenjälki ja pienellä budjetilla. Elpu sai siis koristella papalle, vaarille ja isille heijastimet. Myös tänävuonna etsin jotain, minkä lapset voisivat itse tuunata tai askarrella. Haluan antaa lahjoja, jotka tulevat oikeasti käyttöön ja mieluiten tarpeeseen, mutta nyt saattoi mennä tarpeellisuuden kanssa metsään vaarin ja papan lahjan osalta.

En nimittäin voinut vastustaa ajatusta lasten maalaamista säästöpossuista! Papan lahja sai myös erityisen merkityksen olemalla osa synttärilahjaa. Minun täytyy myöntää, että jännitin aika tavalla mitä mieltä pappa tulisi possustaan olemaan. Ja soitin jo kaupassa puolille kälyistäni, että onko ajatus ihan hölmö jo ennen toteutusta. Omasta isistäni taas luotin, että possulle löytyy paikka jonkun hyllyn päältä.

Elpu askarteli isille oman kortin tietenkin päiväkodissa, mutta samalla kun tehtiin vaarin ja papan kortit, tehtiin yhteinen kortti isille. Olisin halunnut ostaa myös puoliskolleni säästölippaan, sellaisen ihanan norsun. Mutta tässä taloudessa olen aika varma, että se särkyvä isänpäivälahja kestäisi ehjänä korkeintaan viikon, joten norsu sai jäädä kauppaan.

Matkalla askarteluliikkeeseen kysyin kavereilta vinkkejä pienenbudjetin askarteluihin ja yksi päiväkodissa työskennellyt äiti kertoi heidän tehneen joskus lasten kanssa maitopurkeista arpakuutiot, joiden sisältä oli paljastunut yhteistä tekemistä isille ja lapsille. Tämä ajatus sopi täydellisesti siihen lahjaan, jonka olin jo aiemmin aloittanut puoliskolleni.

Puoliskoni sai isänpäivälahjaksi aarrearkun lapsilta täynnä hauskoja muistoja ja lasten toiveita mitä tehdä isin kanssa ja omaa hemmottelua. Keräsin vaihtelevalla menestyksellä lapsilta vastauksia kysymyksiin "miksi isi on paras", "mikä isin kanssa on hauskinta", "mitä haluaisit tehdä isin kanssa" tyyppisiin kysymyksiin. Ensimmäisenä hemmotteluna oli lempikarkkipussi ja kirjoitin muutaman "25min niska-hartiahieronta" lahjakortin ja vartalokuorinnan ja muuta pientä kotihemmottelua, vaikka tiedän olevani enemmän innoissani hänen jalkahoidoistaan kun hän itse.

Tuorekosmetiikkaa lasten kylpyleikkeihin

*Kaupallinen yhteistyö Lush & KidSpot

Olen ehkä kertonut, että meidän lapset ovat melkoisia vesipetoja. Nyt pääsin mukaan Kidspotin kamppanjaan, jossa päästiin testaamaan Lushin kylpytuotteita erityiseti lapsia silmällä pitäen. Lush on minulle ennestään tuttu muutamien tuotenäytteiden osalta ja haaveilen samanlaisesta Lushin täyttämästä kylpyhuoneen kaapista, niin kuin mun siskolla on.

Lush valmistaa vegaanista luonnonkosmettiikkaa käsin ja eläinkokeettomasti. Lushin arvot ovat kohdillaan, mitä tulee raaka-ainaden tuotantoon, tuottajien palkkioihin kuin ympäristöön. Monet tuotteista ovat "nakuja", eli  ne pakataan paperipussiin ostohetkellä. Ja muovipakkauksetkin ovat kierrätysmuovista valmistetut ja niiden uudelleen kierrättämisestä palkitaan myös asiakas.  Meidän paketista paljastui yhteensä kahdeksan tuotetta, joista vain kahdella oli läpinäkyvä kääre. Kaikki muut oli pakattu paperipusseihin ja -kääreisiin.

Lasten testaamat tuotteet:

Ensimmäisenä lapset saivat kylpyynsä Guardian of the Forest kylpypallon. (ylemässä kuvassa oikealla) En ole aiemmin käyttänyt kylpypalloja ja luulin tätä kylpyvaahdoksi. Sanoin lapsille että mennään vaahtokylpyyn ja pallon kastuessa se kuohui lupaavasti. Mutta lopulta ammeessa ei ollutkaan vaahdon vaahtoa. Lapset eivät sitä edes huomanneet ja vihreää rakastava nelivuotiaamme oli aivan innoissaan vihreästä ja kimaltavasta kylvystä. Vihreän kylvyn jälkeen  lasten iho oli pehmeä ja vessaan jäi miellyttävä tuoksu vielä seuraavaksi päiväksi.

Seuraavaan vaahtokylpyyn avattiin kaksi paperipussia, joista molemmille löytyi omat kylpypensselinsä. Keltainen Lemon Bubble Brush sekä sininen Mint Bubble Brush. Molemmat pensselit karkasivat tikuistaan, ennen kuin kylpyvesi oli täysin vaahdossa, mutta se ei suinkaan leikkiä estänyt. Nuppu leikki innoissaan, kun taas Jekku sai vaahtoa silmiinsä aivan liian nopeasti ja halusi huuhtelun jälkeen pois kylvystä. Sininen minttu penseli loppui ensimmäiseen kertaan, mikä oli vähän sääli, koska olisin halunnut tuoksutella sitä kaikessa rauhassa. Keltainen Lemon pensseli riitti taas toiseenkin kertaan.

Samalla tavoin kuin kylpypallo niin myös pensselit värjäsivät koko kylpyveden. Mitään hienoja maalauksia meidän lapset eivät tehneet vaahtoon, mutta leikin lomassa väriä kyllä tarttui vaahtoon ja hiuksiin.

Kerran huomasin ammeeseen jääneen kylpyveden olevan vielä lämmintä lasten nukkumaanmenon jälkeen ja meinasin mahduttaa itseni tuonne lasten kylpyammeeseen ihan vain testakseni miltä iho tuntuisi Lemon Bubble Brush kylvyn jälkeen. Harmi etten sinä iltana enää ehtinyt ja seuraavana päivänä Jekku ystävällisesti kaatoi ammeeseen unohtuneet kylmät vedet pois. Minä kun elättelin vielä toiveita, että olisin lisännyt vain kuumaa vettä sekaan itselleni.

Kylpymuovailuvahaa vastaavasta tuotteesta meillä olikin jo kokemus, kun saatin Sea Monster niminen paketti goodiebagin mukana parisen vuotta sitten. Tuolloin en antanut 2v10kk ja vajaa 10kk ikäisten lasten koskea itse tuotteeseen, vaan otin siitä mielestäni sopivan kokoisen palan ja murustelin hanan alla niin, että saatiin vaahtoa. Nyt paketista löytyi Aliens and Monster. 4 ja 2 vuotiaiden kanssa avattiin paketti yhdessä ja molemmat saivat napata mieleisensä palaset kylpyä varten.

Lopultahan siinä kävi niin että pinkistä jäi pieni pala ja vihreä pala meni ensimmäiseen kylpyyn kokonaan. Tähän astisista kylpytuotetestauksista tästä Alien and monsters kylvystä tuli vaahdoltaan kaikista kiintein. Jekulla joutui jälleen vaahtoa silmiin ja siitä tuli itku. Aikoinaan Sea monsterista olin instassa kommentoinut ettei se kirvellyt minunkaan silmiä, mutta Alienia en ehtinyt itse testata. Säästettiin kesimmäinen violetti pala seuraavaa kylpyä varten. Kääreeseen tarttuneet vahat huuhdottiin tietenkin kylpyyn ennen kääreen pois laittoa.

Viimeiseksi säästin lapsille sen, mitä Nuppu on haaveillut eniten pääsevänsä käyttämään. Nimittäin vihreän I'm Forever Blowing Bubbles. Valitettavasti neljävuotias hieman pettyi, kun tämä vaahto ei kuitenkaan nimensä veroisesti antanut puhaltaa kuin yhden kuplan. Toisella kertaa sillä saatiin oikein hyvä vaahtokylpy aikaan.

Minua taas hemmoteltiin kolmella tuotteella.

Paperikääreeseen pakatun The Rough With The Smooth kuorintapalan tuoksu on jännittävän mausteinen. Palakuorintaa minulla ei ole ennen ollut ja aluksi käytin sitä niinkuin palasaippuaa: hieroin käsiin ja siitä vartaloon. Kuorivatosat sulivat kuitenkin jo käsiini, joten levitin kevyesti palalla kuorintaa joka paikkaan ja sitten vasta hieroin. Kuorintaan sai lisää tehoa ja pala on ollut mukavan riittoisa vaikka en tosiaan ole ollut säästeliäs sen kanssa.

New hiusnaamiotikkarin kerrotaan hoitavan päänahkaa ja estävän hiustenlähtöä, mikä tekee tosi hyvää minulle! Tällä hetkellä hiuksia nimittäin lähtee suihkussa aivan luvattoman paljon. Päänahkaa hoitavien vaikutusten lisäksi tämän pitäisi myös kosteuttaa koko hiusta. Blogiverkoston kesäjuhlien goodiebagissä oli Marilyn hiusnaamiotikkari josta pidin kovasti. Siksi luotan myös Newin tehoon, vaikka toistaiseksi vielä pihtaan tätä kanelin ja neilikan tuoksuista hiustentehohoitoa, kun kerkesin juuri käydä leikkaamassa kaksihaaraiset pois.

Aivan uusi tuote oli myös Scrubee vartalovoi. Tämä kuuluu niihin joiden käyttöohje piti katsoa Lushin sivuilta ennen käyttöä. Pelkän tuotekuvauksen perusteella arvelin, että kolmatta kertaa venyvä vatsanahkani tulee tykkäämään tästä. Ensimmäisten kokeilujen perusteella arvaus osoittautui oikeaksi. Uskalsimme testata tätä myös perheen pahimpien atoopikkojen ihoon, puoliskolleni ja Nupulle. Muutenkin herkälle iholle on kivempi testata luonnostaan kosteuttavia tuotteita mahdollisimman vähillä lisäaineilla.

Yhteistyön merkeissä saan arpoa myös yhden lapsille suunnitellun yllätyspaketin Lushin tuotteista!

Kirjoita kommenttiin mikä on lemppari tuotteesi Lushilta tai jos ei ole tuttu, niin kerro mitä haluaisit kokeilla, muista myös sähköpostiosoite jotta saan voittajaan yhteyden.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 18.11.2018

Iloista marraskuun viikkoa kaikille! 

Ensimmäiset neuvolat ja puhelu lääkäriltä

Äitiysneuvolassa on tuttu ja ihana terkkari, sama jolla kävin koko Jekun odotusajan. Toisaalta, muutto sattui juuri sopivaan aikaan, koska edellisessä osoitteessa olisimme virallisesti kuuluneet toiseen neuvolaan. Ensimmäiseen neuvolaan pääsin aika pian testin tekemisen jälkeen, mutta nyt tajusin, että tein koko testin melko myöhään. 

Neuvola oli rv 7+6 ja ensimmäinen uusi asia oli häkämittari. Alkoholinkäyttötottumus- ja tupakointilappuset sain jättää täyttämättä. Ensin terkkari meinasi ettei minun tarvitse mittariinkaan puhaltaa, mutta jos sitten kuitenkin kun se on aika uusi juttu ja hänenkin pitää sitä harjoitella. Tottakai puhalsin. Toinen uusi juttu on, että pääsen tai joudun ensimmäistä kertaa raskauden aikana sokerirasitukseen, koska olen jo niin "vanha". Terkkari ei käyttänyt sanaa vanha, vaan itse totesin naureskellen, että ai niin enhän mie olekaan mikään ihan nuori pikkuäiti enää. Sokerirasitus tulee eteen joskus rv 24 tienoilla. 

Painoani tulen seuraamaan varmasti jossain määrin samalla tavalla, kuin Jekun ja Elpun raskauksia verratessa. Tosin mulla ei edelleenkään ole kotona puntaria ja jos muistan oikein, näitä kolmatta kertaa odottavan neuvolakäyntejä taisi olla muutama vähemmän kuin toista lastaan odottavan.

Täytyy myöntää että mahakuvia olen ajatellut joka torstai (tasaviikot), mutta aina on ehtinyt tulla liian pimeää, eteisessä on jonossa pari roskapussia tai muuta sellaista rekvisiittaa mitä en halua kuvaani. (Niin miksi?  Jekun mahakuvissa poseerasin likaisen peilin edessä, pyykkikasa takanani ja yöpaita päällä) ja sitten olenkin nukahtanut ja aamulla taas muistan että ÄÄÄH. Päätän, että nyt siivotaan eteinen, mutta energia menee keittiön puhtauden ylläpitoon. 

Edes ultrapäivästä ei ole masukuvaa. Tuo päivä oli varmasti kaikista jännittävin Elpulle ja Jekulle, koska Jekku oli koko aamupäivän papalla hoidossa ja ensimmäistä kertaa ikinä joku muu kuin minä tai puoliskoni haki Elpun päiväkodista.

Ultraajakin oli sama tuttu, joka ultrasi Jekun. Näkyvyys oli koko ajan todella selvä ja heti alkuun mekin näimme näytöllä sykkivän sydämen. Vauva huitoi vinhasti ja saatiin kuva, jossa hänellä on toinen jalka suoraan eteenpäin ja toinen koukussa. Minua vähän epäilytti pysyykö laskettuaika samana, jonka neuvola ja raskaussovellus antavat Minun menkkasovellus nimittäin ilmoitti lasketun ajan juuri sen 5 päivää myöhemmäksi, mikä siirtäisi laskettua. Niskaturvotus oli normaali 1.3mm ja vauva vastasi tarkalleen viikkojaan rv 12+6, eli laskettu aika pysyy 9.5.2019 

Mie olen ottanut alkuraskauden sikiöseulonnan verikokeet kaikista lapsista ja nytkin jo samana iltana netpostiin ilmestyi viesti, että testeistä ei paljastunut mitään riskiä kromosomipoikkeavuuteen. Lähetin heti puoliskolleni töihin kuvan viestistä. Torstaina heräsin aamupäivän torkuiltani kuitenkin tuntemattoman numeron soittoon, joka tuli sairaalasta.

Verikokeessa oli katsottu kolme arvoa. En ole ihan varma, mutta kolmas arvo oli nimeltään pap a tai jotain sinnepäin. Jos kyseinen arvo on äidillä matala, se tarkoittaisi todennäköisesti pienikokoista vauvaa. Lääkäri kysyi monesko lapsi on ja kerroin Elpun ja Jekun syntymämitat. Mihinkään paniikkiin ei ole aihetta. Ne äidit joilla tämä arvo on matala synnyttävät yleensä pienempiä ja sirompia vauvoja. Ja koska minulla tuo arvo oli matala, meille tulee kutsu kasvukontrolliultraan rv 28 tienoille. Joten tässä välissä ehtii olla vielä rakenneultrakin tämän vuoden puolella.

Itse en ole huolissani enkä yllättynyt tuosta pienikokoisuudesta. Sanotaanko vaikka, että sitä on suvussa ja ovathan meidän lapset edelleenkin siroja ja ikäluokkansa pienemmistä päästä, vaikka niin sanotusti normaaleissa mitoissa syntyivätkin. Oli silti pakko kysyä neuvolassa, että onko tämä uusi juttu ja otettiinko se nyt ensimmäistä kertaa. Kuulemma se on minultakin aiemmin otettu, mutta aiemmin se ei ole ollut matala.

Rv 13+6 oli toinen neuvolakäyntini. Peilikuvasta kyllä huomaa että kroppaan on kertynyt jo pyöreyttä muuallekin kuin mahaan, mutta silti neuvolan puntarin nähdessäni tuumasin pettyneenä että "eihän tämä ole edes mihinkään noussut." Terkkari korjasi että on se 1,3kg. Kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin verenpaine. Niin ja juteltiin tietysti niitä näitä kuulumisia, mitä nyt yleensäkin tulee terkkarin kanssa juteltua elämästä.

Toivottavasti tästä ei nyt ehdi tulla raskausähkyä kenenkään lukuhermoille. Seuraava neuvolakäynti ja tämän raskauden ensimmäinen neuvolalääkäri onkin vasta tämän kuun lopulla, ja tavoitteenani on ennen sitä muistella vielä ainakin kesäkuuta. Puoliskoni muuten sai siivottua eteisen, niin että minä ja lapset saatiin imuroitua ja pestyä lattiat. Nyt voi ottaa mahakuvat eteisessä, tosin valo ei näin iltamyöhään ole kovin hyvä, kun viidestä lampusta palaa vain yksi.