65 neliötä - part 3

Mennään olkkarista takaisin käytävään josta löytyy kaksi ovea ja oviaukko. Toisessa ovessa on lukko, arvaat varmaan mitä sen oven takaa löytyy. Meidän perheessä tuo ovi on todella harvoin edes kiinni ja vielä harvemmin lukossa. Täällä on meidän kuraeteinen, pyykkihuone, vessa, kylpylä ja sauna.

Kura-aikaan juostaan nopeasti mattoja pitkin vessaan riisumaan, samoin talvella käytävästä ja  hissistä selviytyneet lumet karistetaan vasta laattojen päälle.





Pyykit pestään ja kuivataan vessassa, ihan vaan siitä ilosta että ne mahtuu siellä kuivumaan! Yksi koneellinen mahtuu oikein väljästi ja kaksin ihan näppärästi kuivumaan tuonne kuivauskaappiin ja pyykkiteline mahtuu saunaan tai suihkuun tai tuohon kuivaus kaapin ja pesukoneen eteen. Vähän niin kuin fiiliksen mukaan!

Tämä taas ihan vaan verrokkina siihen edelliseen vessaan. Poikkeuksena tietenkin kesä, silloin pyykit viihtyvät paremmin parvekkeella. Parvekkeitakin voidaan toki verrata, huhhei tämä voiton vei!

Kylpylä tämä on kai eniten Tuhinalle, koska hän on ainut joka mahtuu altaaseen. Ostettiin vähän aikaa sitten meille uusi suihku ja no meillä nyt kaikki vaan tykkää valua suihkun alla - siis istua suihkun alla tekemättä yhtään mitään, minä lasken sen kylpemiseksi.

Ja sauna! Oma sauna ei varmaan kaipaa selittelyjä yhtään enempää.

Pääsiäisenä

Kauanko kestää matka Vierumäeltä Jyväskylään? 
- KAUAN. 
Ainakin jos matkustaa ilman aikataulua ja pysähtyy matkan varrella ajan kanssa. 

Pääsiäistä alettiin suunnitella jo hiihtolomalla, tai lähinnä päätettiin että pääsiäisenä mennään porukalla laskettelemaan ja uimaan. Puoliskoni jäi kotiin ja me lähdettiin Tuhinan kanssa torstaina vähän ennen kahta. Haettiin mun sisko Vierumäeltä ja käytiin hallissa leikkimässä jalkapallolla hetki ennen matkan jatkamista. 

Pysähdyttiin ensin Tähtihovissa, ei löydetty sieltä Tuhinalle sopivaa evästä, joten ajettiin sitten ABClle ja siellä vierähti pidempi hetki. Ensin haettiin Tuhinalle eväät marketista ja oltiin menossa hakemaan lisää evästä Punnitse & Säästä:stä kun pysähdyttiin ihmettelemään kirjakaupan tarjouksia ja matkaan lähti Tuhinalle Mummin käsilaukku -kirja. P&S:ssä vierähti toinen tovi, ite en ollut koskaan ennen siellä käynyt. Parin tunnin matka kesti varmaan lähemmäs viisi tuntia.



Lyhyesti sanottuna pääsiäiseen mahtui turvapaikanhakijoiden tekemää ruokaa - kanaa ja lammasta, laskettelua ja kävelyä Laajavuoressa, Aalto Alvarin aaltoja, mummolan hyvää ruokaa ja synttäri/testikakku laskettelua ja pulkkamäkeä Himoksella.

Me ei Tuhinan kanssa käyty tällä reissulla kertaakaan laskettelemassa. Neiti oli ihan väsynyt ja nukahti matkalla Laajavoreen. Sellaset olivat kyllä elkeetkin jo ennen kun päästiin rinteeseen lähtemään, että ihan suosiolla pakattiin vaunut matkaan - jos nukahtaa autoon niin sitten saa nukkua vaunuissa sen mitä nukkuu.

Päivän ohjelma kun oli rinteestä uimaan, joten ajateltiin että on parempi viedä uimaan lapsukainen joka on nukkunut kuin lapsukainen joka on väsytetty rinteessä. Eipä  Tuhina kyllä nukkunut edes tuntia, mutta ihmeteltiin eturinteen juuressa laskijoita ja muiden leikkejä ja otettiin rennosti aamupäivä.

Uimahallista Tuhinaa ei meinannut saada pois, ei se kyllä yllättänyt ketään. Lastenallas skipattiin kokonaan, käytiin aalloissa kellumassa ja muuten hengailiin porealtaassa ja koskialtaassa. Pienestä liukumäestä laskettiin pari kertaa ja isommasta kerran lopuksi. Ajattelin että Tuhina voisa hypätä jo altaan reunalta, niin että olen altaassa vastassa ja sitä varten mentiin kilpa-altaaseen. Se oli virhe, koska siellä oli aivan liian kylmää Tuhinalle. Jos sitä ei lasketa niin uintireissu oli aivan täydellinen.




Sunnuntaina me ajeltiin kirkon jälkeen Viitasaarelle mummon ja papan luokse. Mentiin äidin autolla ja Tuhina matkusti ensimmäistä kertaa kasvot menosuuntaan. Autossa on niin lyhyt turvavyö että yleensä olen lukinnut istuimen kahdella vyöllä, mutta nyt piti saada kaikki vyöt käyttöön kun meitä oli auton täydeltä. Hyvin Tuhina viihtyi näinkin päin, mun mielestä matkustus asento oli ehkä jopa hieman parempi noin päin, ainakin nukkumisen kannalta.

Ja tietysti, koska puoliskoni ei ollut mukana, lähetin hänellä kuvat meidän mummon tekemistä herkuista. Joskus mietin että tuleekohan musta koskaan sellaista mummoa jonka luona on aina hyvää ruokaa. Meidän mummo ja isoäiti on molemmat sellaisia ja puoliskoni mummo on myös.



Viimeisen lomapäivän suunnitelma oli lähteä Himokselle laskettelemaan ja sieltä sitten kotiin. Isi ja isosiskoni lähtivät hyvissä ajoin puoliltapäivin. Minä laittelin vakuutustarjouspyyntöjä ja pakkasin - hyvin laiskasti ja yritettiin äidin kanssa vuorotellen saada Tuhina päikkäreille, samalla kun äiti leipoi suklaisen synttärikakun isosiskolleni. Samalla tuli testattua yksi kakkuresepti joka sopii myös Tuhinalle.

Tuhina luovutti unelle vasta turvaistuimessaan vähän ennen kuin mekin suunnattiin Himokselle. Ajatus oli että voidaan hetkeksi ottaa Tuhinalle välineet, jos ehditään. Oltiin parkissa 20 vailla viisi ja viideltä meni rinteet kiinni. Laskettelu jäi toisen kerran välistä, mutta ulkoiltiin ja Tuhina pääsi pulkkamäkeen ja syötiiin kakkua. Hyvä pysähdys ennen parin tunnin kotimatkaa.



Voi ei! Unohdin ihan pari pupua! Maanantaina ennen lähtöään Vaari etsi Tuhinan kanssa pääsiäispupun pesää. Mummu oli hankkinut ison suklaamunan ja kaksi erilaista suklaalevyä Tuhinalle. Maidottomia tietenkin. Myös me isommat lapset - minä isosisko ja äiti - innostuttiin pesän etsimisestä heti kun tajuttiin mitä Vaari ja Tuhina teki.

Ja toinen pupu oli meidän mummon pehmopupu. Iso koristepehmolelu, jolla me ei koskaan saatu leikkiä. Nyt mummo antoi sen Tuhinalle. Ja olihan toinen siitä aivan ihastuksissaan. Itse en kyllä omin luvin olisi pupua Tuhinalle antanut.



Niin ja kolmaskin pupu, jonka piti olla kissa, mutta kaikkien mielestä se oli pupu. Puhuttiin virpomisesta hieman, meinasin jos oltaisi sovittu että käydään puoliskoni mummolla ja enolla virpomassa ja sitten menty mummin ja papan luo. Ei keksitty mistä löydettäisi pajunkissoja joten jätettiin koko touhu suosiolla emsi vuoteen.

Paitsi sitten kun tulikin lähtö mummilaan niin alettiin äkkiä askartelemaan virpomisvitsaa - piirrettiin lehdet paperista ja teipattiin avokadon oksaan kiinni ja Tuhina sai punaisen nenän, viikset ja hiuksistaan kissankorvat. 

Masut vertailussa

Mun mielestä raskausaikana paino saa nousta niin paljon kuin on noustakseen ja mitä aiemmin ja mitä isompi maha sen parempi. Tiedän kuitenkin, että kaikki äidit eivät ajattele samoin. Toisille vatsan kehuminen pieneksi on ilouutinen, minua se vähän harmittaa ja toiset tuntevat itsensä merileijoniksi jo plussasta saakka.

Mie tykkään että maha on muhkea (ja itestä ainakin tuntuu, että mulla on nyt jo aika iso maha vaikka ei vielä tarpeeksi iso :D) ja sen pitäisi näyttää muistakin siltä. Siispä koska kaikki äidit ja raskaudet ovat erilaisia ajatuksineen ja mahoineen vertaan nyt vain ja ainoastaan omaa mahaani - nykyistä siihen kun odotin Tuhinaa.

Tietenkin muistan olleeni kömpelömpi ja isompi kuin yleensä, mutta mulle se kaikki oli uutta, ihmeellistä ja hauskaa, ihana hetki ennen lapsen syntymää. Luulen että mun ajatuksiin vaikuttaa aika paljon mun lähtöpaino joka on molemmissa ollut alipainoinen, tässä raskaudessa vielä 3,1kg vähemmän kuin Tuhinan odotuksen lähtöpaino.

Tuhinaa odottaessa toivoin, että mulle jäisi vähän niitä kiloja joita sitten lähteä muokkaamaan lihakseksi. Mutta noh. Ne kilot hävisivät ja veivät mennessään vähän liikaakin, joten tällä kertaa en ole edes jaksanut toivoa että jotain jäisi. Sen näkee sitten, mutta nyt odotan aina anoppilaan menoa - koska siellä on lähin henkilövaaka- ja otan ilolla vastaan jokaisen kilon jonka tämä raskaus päättää minuun mahduttaa.

Ja toisaalta luulen että keskenmeno ennen Tuhinaa kummittelee kuitenkin vielä vähän, tuolla jossain muistin perukoissa. Varsinkin nyt kun olen raskaana, kun ei se muuten ole ollut mielessä pitkiin aikoihin. Ainoastaan silloin kun on tullut puhetta jonkun ystävän keskenmenosta.



Mutta mitä isompi vatsa sen enemmän olen raskaana ja sen isompi ja vahvempi vauvakin on. Vaikka mun ei tässä raskaudessa ole tarvinnut kertaakaan pelätä keskenmenoa, Tuhinasta säikähdin kerran rv10, niin luulen että muisto siitä yhdestä rv 8+5 loppuneesta kuitenkin jollain tapaa vaikuttaa näihin ajatuksiin mahasta.

Molemmat siis Tuhina ja tämä vauva ovat olleet vatsassa mielestäni hurjan vilkkaita. Puoliskoni meinasi että tämä uusi vauva olisi ehkä jopa vilkkaampi, mutta mie en osaa verrata liikkeitä. Bileitä tällä vauvalla on vähän väliä pitkin päivää, joka päivä, yleensä aina kun syön tai lepään. Ja iltaisin on sitten vielä isommat masujamit. Öisinkin kuulema, kertoo puoliskoni.

Harmittaa ettei mulla ollut mittanauhaa kun odotin Tuhinaa. Mutta enpä kyllä nytkään ole vielä kertaakaan mitannut vatsan ympärystä. Tuhinasta se mitattiin babyshowerissa rv 35 ja silloin mahan ympärys oli reilun metrin.

Uusia arpia en ole vielä ainakaan huomannut. Vanhat navan ympärillä olevat kyllä paistavat taas vähän vaihtelevasti. Riippuu millä ja milloin ne olen rasvannut. Muutkin arvet ovat muuttuneet punaisemmiksi. Arvista mulla on vähän sama ajatus kuin kiloistakin - sillä erotuksella että yritän pitää huolta vatsanahastani, mutta jos siihen siitä huolimatta arpia tulee niin saavat tulla.

Niin ja ne harjoitussupistukset alkoivat heti kun puoliväli ohitettiin! Muistelen että niitä tuli Tuhinastakin varmaan samoihin aikoihin. Silloin vain en tiennyt että ne on supistuksia vaan luulin että vauva puskee itseään vatsaani vasten. Nyt taas tiedän mitä tarkoittaa kun vatsa menee ihan kovaksi möykyksi. Vähän päivästä riippuen saattaa tulla useampi samana päivä, mutta viikkoon mahtuu myös päiviä ilman näitä.



Kipeitä harjoitussupistukset eivät ole, mutta sellaisia että ne huomaa. Eikä mulla toistaiseksi ole mitään muitakaan suurempia kipuja ollut. Ainoastaan huomaan että mun kantapäät väsyy jos kävelen tai seison pitkään mun kovapohjaisilla talvikengillä tai kokonaan ilman kenkiä. Sama tapahtui Tuhinaa odottaessa.

Korkattiin sittenkin pyöräilukausi jo viimeviikolla. Aika nopeasti huomasin että ylämäet on pikkuisen hankalampia polkea nyt, kuin viime kesänä. Muuten pyöräily tuntuu ihan tavalliselta ja onnistuu ainakin vielä ihan normaalisti, melkein kuin ei raskaana olisikaan. Saattaa silti jäädä pyöräilyt kesäkuussa vähemmälle.

Tuhinaa odottaessani en pyöräillyt kertaakaan, mutta kyllä musta silloinkin hitaampi ja nopeammin hengästyvä tuli aika aikaisin. Sama on tilanne on nytkin, keittiön yläkaapeille kiipeily on hengästyttävää ja siitäkös puoliskoni aina hyvät naurut saa. Ja naurattaa kyllä itseäkin. :D

Nyt toisella kierroksella neuvolakäyntejä on vähän tylsän harvoin, tai ehkä se vain tuntuu siltä. Laskin nimittäin että Tuhinan rakenneultra on kuudes merkintä äitiyskortissa ja tällä kertaa se on "vasta" viides. Ja tosiaan Tuhinan toinen merkintä on rv 10+4 syke +166, eli se paniikki käynti kun olin hetken aivan varma uudesta keskenmenosta.

Mulla oli eilen pitkästä aikaa neuvolakäynti. Tänään siis rv 24+5. Oli ihan pakko verrata vielä äitiyskorttejakin ja tehdä pieni taulukkokin painon kehityksestä. En tiedä milloin musta on tullut tämmönen taulukkointoilija. Ajattelin jo tämän olevan ihan höpöhöpö hommaa, kun neuvolat on niin eriviikoilla, mutta ei ne nyt niin kamalasti toisistaan heittäneetkään.




TUHINA vs. VAUVA
rv 8+4 +0kg - rv 8+5 +0kg
rv 12+6 +0,5kg - rv 13+6 +1kg   
rv 16+6 +1,6kg - rv 18+4 +3,5kg
                         rv 20+6 +4,8kg - rv 22+1 +5,4kg (omapuntari) 
   rv 24+6 +7kg - rv 24+4 +6,9kg

Mulla on puhelimessa yksi pregnancy-sovellus jonka mukaan painoa on eilisen neuvolan jälkeen tullut 7,5kg. Siihen sovellukseen olen merkannut aloituspainon heti siltä päivältä, kun raskauskin lasketaan ja se on 600g vähemmmän kuin ekalla neuvolakäynnillä. Jokatapauksessa oon melkein hämmästynyt kuinka samoissa paino pyörii. Toisaalta taas eihän nämä muutenkaan juuri toisistaan eroa, tähän mennessä.

En tiedä onko puoliskoni samaa mieltä, mutta musta tuntuu, että raskaana oleminen sopii mulle. Tuli tässä sekin mieleen että en varmaan koskaan pukeudu yhtä naisellisesti kuin raskauden aikana...

Noissa viimesissä kuvissa on muuten täsmälleen sama raskausviikko, rv 24+2, Tuhinan LA oli kaksi päivää myöhemmin. Mulla oli samat paidatki mukana että olisin saanut täsmälleen samanlaisen kuvan, mutta onnistuin sitten pukemaan väärän värisen paidan päälle... :D