Maanantaina järjestelin loppuun pikkuvaatehuoneen joka toimi romuluolana Tuhinan synttäreiden ajan. Päivällä käytiin vanhalla asunnolla vuokranantajien kanssa tuumailemassa. Turhaan stressasin sitäkin etukäteen. Käytiin anoppilassa syömässä ja illasta mun ystävä Susanna tuli käymään meillä, kun sattui perheensä kanssa mökkeilemään tällä suunnalla.
Tajuttiin Sussen kanssa ettei olla koskaan juteltu näin paljoa livenä. Mesetetty ja facebookissa ollaan juteltu hurjan paljon ja ollaan oltu ystäviä jo monta vuotta! Mun oli ajatus lähteä hakemaan puoliskoani vanhempiensa luota samalla ovenavauksella kun Susanna lähti, mutta puoliskoni soitti että ota mukaan auton peräkoukku ja meidän toinen mokkulamodeemi. Anoppilaan päästyä napattiin kärry perään ja lähdettiin porukalla hakemaan uutta sohvaa. Samalla reissulla tuli ostettua meille uusi sänky ja lamppu olohuoneeseen. Sohvan kannon jälkeen jäätiin anoppilaan yöksi.
Meillä oli aika iso kärry käytössä, mutta sohva ja sänky ei mahtuneet samaan aikaan kyytiin. Niinpä sängyn nouto sovittiin tiistai aamuksi. Vähän innostuttiin ja samalta reissulta meille löytyi myös uusi tietokonetuoli ja pöytälamput parvekkeelle. Oltiin sovittu liikennepuistopäivä ystäväni kanssa ja sänky reissun takia meinasi tulla vähän kiire.
Kävi vähän nolosti kun auto sammui, juuri kun oltiin ajamassa liikenneympyrään. Me ei osattu arvioida bensankulutusta peräkärryn kanssa ja bensa loppui. Appivanhemmat oli tottakai pois kaupungista ja puoliskoni veli töissä joten meinasi pieni hätä tulla, että eikö me oikeasti tunneta ketään joka voisi tulla auttamaan. Onneksi meidän kotiopettajat oli kotona niin Matti toi meille bensaa ja päästiin kotiin. Saatiin kannettua vanha sänky alas ja uusi sänky ylös kun ystäväni saapui. (Onneksi heidänkin aikataulu petti vähän ja onneksi ei ollut mitään minuutin tarkkaa suunnitelmaa.) Hän jäi lastensa ja Tuhinan kanssa meille siksi aikaa kun puoliskoni kanssa vietiin äkkiä (bensa-aseman kautta) kärry ja vanha sänky anoppilaan.
Liikennepuistossa syötiin eväitä ja lapset ajelivat polkuautoilla. Tuhinakin pääsi hetkeksi kyytiin ja selvästi viihtyi vauhdissa. Käytiin myös leikkipuiston puolella. Ajatus liikennepuistopäivästä tuli ystävältäni, kun he eivät päässeetkään synttäreille, mutta sovittiin kuitenkin että nähtäisiin tulevalla viikolla. Saatiin kaunis päivä, aurinko paistoi ja illalla tuntui kuin olisi vähän väriäkin ihoon tarttunut. Illaksi mentiinkin perheen kesken anoppilaan.
Keskiviikkona meillä oli yksivuotisneuvola. Päätin mennä vaunuilla vaikka oli sateinen päivä. (Olisin kävellyt joka tapauksessa, satoi tai paistoi kun puoliskollani oli ajotunti.) Törmäsin neuvolan pihalla yhteen äiti tuttuun ja vaihdettiin nopeat kesäkuulumiset. Varasin huolella aikaa matkaan ja yllätyin kun uudesta kodista neuvolaan pääsi kymmenessä minuutissa. Kasvua oli tullut ihan kivasti, kesäsijainen oli oikein mukava. Rokotukset oli inhottavat, kuinkas muutenkaan. Kotimatkalla pysähdyttiin mansikka kojulla jossa Tuhinan kummitäti oli töissä. Kotitien annoin Tuhinan kävellä itse, paitsi kävely oli kyllä enemmänkin lätäköissä leikkimistä. Mutta olin päättänyt että tänään ei ole kiire. Illalla haettiin kaikki loput romut vanhalta asunnolta. Se siitä siisteydestä. :( tyhjennettiin ja siivottiin lopullisesti. Ja tuotiin pari laatikkoa ja matkalaukku tänne kotiin.
Torstaina yritettiin kehittää paikkoja tavaroille ja pyykkäsin hulluna, että saadaan kivat vaatteet viikonlopun reissua varten. Ai niin ! Jostain hyvästä syystä käytiin mäkkärin kaistalla, tilattiin molemmille neljä juustohampparia. Käytiin kotiseutu ajelulla ja voin kertoa että ei haluta euron juustoja.....
Perjantai alkoi verikokeilla. Saatiin kutsu lastenpoliklinikalle maitoaltistukseen ja käsky käydä labrassa ennen kuun loppua. Oltiin vartissa takaisin autolla joten pisteet nopeasta toiminnasta lapsen kanssa! Kotona Tuhina nukahti syliini kun soitin pianoa. Taisi rasittaa tuo aamu paljon kun neiti nukkui neljä tuntia. Sillävälin minä harjoittelin pianolla, tein pakkauslistat ja soittelin äidin kanssa. Neljän aikaan oltiin valmiina autossa ja lähdettiin matkaan Raumalle. Kerran pysähdyttiin huoltamolla vessaan ja kerran bussipysäkillä vaipan vaihtoon.
Mun setä täytti 50 ja hänen vaimo sattui saamaan Pölläkarin vuokralle vuorokaudeksi. Niin hän ja mun serkut päättivät järjestää yllärisynttärit, kun kuitenkin ollaan koko suvun voimin aina Pöllässä aikaa vietetty. Juhlat alkoi ilta kahdeksalta, Hawai teemalla. Meidän matka kesti nelisen tuntia ja oltiin perillä kaksikymmentä yli kahdeksan. Täydellisesti siis, kun sankarin oli määrä saapua vesitse puoli yhdeksältä. Laituri oli täynnä meidän ja setäni vaimon sukulaisista ja ystävistä.
Kun vene oli kuulo etäisyydellä kajautettiin onnittelulaulu ja toisenkin kerran ja vielä kolmannen kerran kun sankari oli maissa ja sitten käytiin kaikki halaamassa ja onnittelemassa ja siirryttiin sisälle. Sinne oli laitettu koristeet ja makeat herkut, täytekakkukin teeman mukaisesti. Illan ohjelmassa oli grillausta ja saunomista. Me laitettiin peräkamariin peti valmiiksi. Isi ja äiti tulivat suoraan kakkujonoon. Ja meidän teemavaatteet tulivat heidän matkassa.
Tuhina oli vähän kipeän oloinen ja yskän lisäksi ihottumat oli tosi pahat. Niinpä me ei käyty saunassa ja uimassa illalla ollenkaan. Isi ja pikkusiskoni kävivät hakemassa grillattavaa ja syötiin iltapalaksi leipää ja makkaraa. Siskot tuli saunomasta ja isosiskoni nukutti Tuhinan sillä aikaa kun puoliskoni grillasi pikkusiskoni pyynnöstä vielä lihaa ja minä hengasin hänen seurana ulkona.
Tuhina ähisi yöllä aika paljon, mutta nukuttiin kuitenkin melkein kahteentoista. Lauantaina oli kunnon kesäpäivä. Maattiin porukalla laiturilla, osa luki, osa pelasi korttia ja lautapelejä. Sauna oli päällä ja lapset ui koko päivän, muutamat kävivät myös vesihiihtämässä. Spaghetti ja jauhelihakastike oli selvästi päivän suosituin ruoka, sitä oli useammalla perheellä. Seuraavat vuokralaiset saapuivat kuudelta, joten viiden aikaan alettiin siivoamaan ja puolikuuden aikaan me lähdettiin ajamaan kotiin.
Sunnuntaina nukuttiin pommiin eikä ehditty kirkkoon. Iltaa vietettiin anoppilassa, kuinkas muutenkaan. Näistä kuulumisista kun on jo melkein kaksi viikkoa, niin seuraavien kuulumisien kohdalla voin jo huokaista että taas, jos ei olla kotona, niin ollaan appivanhemmilani. Aina. Oikeasti. :D Mutta siellä on ihana olla!
