Ihan hullua ajatella, että meidän minimies on jo hurjat kaksivuotta! Eihän siitä voi olla niin kauan. Vastahan hän syntyi, no okei vastahan me juhlittiin yksi vuotiasta ja sen jälkeen muutettiin. Eikä meidän muutosta ole vasta kuin ehkä puolivuotta vaan. Joten ei se nyt vaan yksinkertaisesti ole mahdollista, että meillä on jo kaksivuotias!
Niinpä vain ennen vappua hain päiväkodista iloisen pojan, joka kantoi kädessään hienoa leppäkerttukorttia ja osasi kertoa itsekin, että se on hänen synttärikortti. Kaksivuotiaan syntymäpäivän kunniaksi lähdettiin käymään kauppakeskuksessa. Taapero valitsi syntymäpäivälahjakseen traktorin samalla, kun ostettiin kaikille heidän valitsemansa vappupallot ja käytiin ravintolassa syömässä.
Kotiin lähtiessä kävin vielä ostamassa taaperolle uuden junapallon puoliskoni laittaessa lapset autoon. Ei nimittäin paljoa ollut pallopainolla vaikutusta, kun tuulenpuuska oli napannut pallon taaperon käsistä kohti karanneiden ilmapallojen juhlapöytää. Eihän nyt synttärisankari voi jäädä ilman vappupalloa. Hauskaa, että viikkoa myöhemmin käydessämme pikaisesti samassa kauppakeskuksessa, taapero lähti juoksemaan uudestaan palloa kutsuen, vaikkei siitä tietenkään enää näkynyt mitään. Muisto pallon karkaamisesta oli ilmeisen vahva.
Meidän kaksivuotiaamme on varsin onnellinen tapaus. Hän viihtyy kotona sisarusten seurassa, molemmat ovat hänelle selvästi tärkeitä, mutta hän selvästi samaistuu ja matkii huomattavasti enemmän ja tarkemmin Jekkua. Päiväkotiin hän menee aina mielellään ja tulee iloisena katsomaan oven ikkunasta kun haetaan. Ellei sitten ole vielä unessa. Niinkin on käynyt, että siellä ollaan täydessä unessa vielä viittä vailla 2.
Syntymäpäivälahjaksi saatu Duplolentokone on yksi tämän hetken hittileluja, lentäjästä viis, mutta lentokone on myös unileluna. Minä kyllä toivoisin jotain pehmeämpää unikaveria tyynyni alle. Vesileikit tottakai, ovat myös parasta mitä Ässä tietää. Onneksi meillä ei ole kunnollista vesipyssyä, koska se olisi jäähyllä koko ajan, vesileikit kun ei millään meinaa pysyä suihkussa. Taaperomme lempiohjelmat ovat Napero ja Kari Kaari ja lempielokuva Mitchelin perhe.
Kirjoitin tammikuussa (muistaakseni) taaperon puheenkehityksestä, ja jo viikkoa myöhemmin mietin, että tuota postausta pitäisi päivittää heti. Niin paljon puheen oppiminen on mennyt eteenpäin tämän kevään aikana. Hän puhuu useamman sanan lauseilla, kertoen mitä on tapahtunut ja mitä hän haluaa. Toisin sanoen hän on puhelias ja iloinen.
Onhan se aika haikeaa ajatella, että meidän pienin on jo aika iso. Joka päivä hän on vähän itsenäisempi ja omatoimisempi kuin eilen. Useampanakin aamuna hän oli yks kaks pukenut haalariinsa jo jalat. Aika usein hän kyllä vielä sanoo "en osaa", vaikka selvästi osaa ainakin yrittää, joten hetken päästä myös onnistuisi.
Onneksi meillä on vielä niitä vauvahetkiäkin jotka kerovat, että meidän iso taaperomme on kuitenkin vielä aivan pieni. Ja toisaalta omaa tahtoakin löytyy ja tunteet myös osataan ilmaista sen verran hyvin, että pienimmänkin vauvakuumeen tämä kaveri osaa karkottaa. Onneksi kaksivuotiaan harmitukset ovat vielä toisaalta enemmänkin hupaisia ja nopeasti sylillä ratkaistavia.
Meidän kaksivuotias on mahtava tyyppi! Ilo seurata mitä hänestä vielä tulee.
Mikä on teidän kaksivuotiaan lempipuuhaa? :)
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !