Tunnelmavalaistusta lampuilla

*Kaupallinen Yhteistyö: Buzzador & Wiz

Me aloitettiin lasten "10päivää jouluun" joulukalenteri vasta tänä maanantaina ja nyt on kilpaa laskettu päiväkotiaamuja joululoman alkuun. Aika pienesti ja hiljalleen ollaan laitettu joulua kotiinkaan. Aloitettiin hankkimalla jouluvalot. Nuppunen valitsi omaan huoneeseensa violetit, Jekku siniset poikien huoneeseen ja ostettiin myös yhdet punaiset. En ole ihan varma mihin niiden oli tarkoitus mennä, koska joulukuuseen ne on aivan liian lyhyet.

Kokeilin ripustaa niitä parvekkeen ikkunaan, keittiön ikkunaan ja kellon ympärille. Ne päätyivät kuitenkin olohuoneen ikkunaan johon toivoisin kylläkin jotakin valokranssia, sellaiset laittaisin myös parvekkeen ikkunaan ja keittiön molempiin ikkunoihin, sitten olisi samanlainen jouluvalo neljässä ikkunassa. Se olisi hieno näky! 

Punaisten, sinisten ja violettien jouluvalojen lisäksi tottakai kynttilät kuuluvat joulun valaistukseen. Meillä on avotakka, mutta siellä ei saa polttaa puita. Hormeja ei ole puhdistettu, joten poltan takassakin kynttilää. Haaveilen tulisijan kokoisesta kynttilämerestä, mutta toistaiseksi taaperomme on hyvin innokas kynttilöiden sammuttaja, joten tyydyn pariin pienempään.

Tämä on minun ja puoliskoni kahdeksas joulu ja nyt ostettiin ensimmäistä kertaa aito joulukuusi! Siitä tosiaan puuttuu vielä valot, mutta se on täydellinen! Ennen kuin kuuseen ripustetaan valot olohuoneeseen tulee kynttilöiden ja jouluvalojen lisäksi tunnelmaa minun synttärilahjaksi ostetutusta lyhtydiffuuserista ja työpöydän valosta.

Ihastuin tähän lamppuun heti, kun nähtiin se kaupassa ja kävin useamman kuukauden ajan kurkkimassa joko lamppua löytyy hyllystä. Se sopii ihan täydellisesti työpöytääni. Alkuun siinä oli myös ihan tavallinen tämmöinen pallo lamppu. Nyt siinä on isompi Wiz lamppu jota voi säätää puhelimella!

Saatin Buzzadorin kautta kolme erikokoista Wiz lamppua testiin. Aluksi laitoin tähän sen keskikokoisen, joka oli samankokoinen kuin se alunperin ostamani lamppu. Arvoin olisiko tämä isoin liian iso, mutta tää iso on oikeastaan hienompi kuin se keskikokoinen.

Wiz lamppujen kirkkautta ja väriä voi säätää sovelluksen kautta puhelimella. Yövalo asetuksella saa ihanasti tunnelmaa myös meidän netflixtreffeille lasten uniajan jälkeen. Nyt kaikki kolme lamppua on käytössä, kun päätettiin kokeilla auttaisiko yövalotoiminto lapsia nukkumaan omissa huoneissaan.

Lamppujen kytkeminen wi-fiin on ihan yksinkertainen operaatio, mutta meidän netti on ilmeisesti niin surkea, että se vähän tuotti päänvaivaa. Nuppusen puhelin antoi yrittää yhdistää useamman lampun kerrallaan, mitä minun puhelin taas ei suostunut tekemään. Nupun huoneen pörröisen lampunvarjostimen kanssa laitoin pienimmän Wiz lampun. Vaihdoin itselleni isoimman ja keskikokoisen laitoin poikien huoneeseen.

Nupun Wiz on hänen omassa puhelimessa ja työpöydän valo minun puhelimessa. Meidän modeemi on ilmeisesti liian kaukana poikien huoneesta, koska en saanut keskikokoista valoa yhdistettyä uudestaan kumpaakaan puhelimeen, joten pojat ei nyt ole päässeet kokeilemaan yövaloa. Olohuoneessa ollessaan keskimmäinen valo kuitenkin yhdistyi sovellukseen ja toimi.

Nyt nämä älyvalot on olleet meillä kuukauden käytössä ja toivon että ne kestää pitkään. Välillä tämän työpöydän valon kohtalo pelottaa, koska taapero on keksinyt miten ylettää sitä koskemaan ja laittamaan napista päälle ja pois.

Meidän huone onkin sitten ainoa, missä ei vielä ole mitään jouluista tai tunnelmallistakaan. Ei nyt huijasin. Parvekkeellakaan ei ole. Mutta ehkä ensi jouluksi sitten laitetaan parvekkeelllekin jotain valoja ja kynttilälyhtyjä.

Mikä on sinun lempielementti talven ja joulun tunnelmassa? Mie vastaan valot ja glögi. :)

Unelma isommasta kodista

Olen suunnitellut omaa työaikarutiinia ja samalla lasten säännöllistä viikkorutiinia ja muutenkin koittanut järjestää omaa ajankäyttöäni järkeväksi, nyt kun minulla on mahdollisuus toteuttaa myös omia unelmiani. Näistä aikatauluista teen vielä erikseen postauksen, koska aikataulun visualisointi lukujärjestyksen tavoin on mulle kaikista helpointa ja muutenkin kalenteriaiheinen postausidea on muhinut päässäni jo viime tammikuusta, kun otin käyttöön ison kalenterin.

Tähän ajankäytönsuunnitteluun olen käyttänyt vanhoja luentolehtisiä, mitä löysin useamman nipun piirrustuskaapeista ja yhdestä näistä löysin pohjapiirrustuksen meidän vanhasta kodista! Tämä oli sen verran hauska löytö, että haluan jakaa sen myös tänne. 

Meidän edellisessä kodissa oli 76neliötä ja kaksi makuuhuonetta. Luonnollisesti asunto olisi jäänyt meille tulevan vuoden aikana pieneksi ja muutto olisi ollut edessä, viimeistään Nupun aloittaessa koulun.

Puhuttiin aiheesta vain haaveillen. Katsottiin myös muutamia alueen myynnissä olleita omakotitaloja vähän harmitellen ettei vielä ole meidän aika ostaa. Kävin jopa tutkimassa lähistöllämme olevia tyhjennettyjä rivitaloja, miettien mikä niiden tilanne on mahtanut olla ja miksi ne on hylätty. Kevättalvella ei kuitenkaan ollut vielä mitään muuttoaikeita.

Haaveilu on kuitenkin aina hauskaa. Koska tiesin meidän asunnon molempien seinänaapuriasuntojen olevan tyhjillään, päätin kaataa pari seinää paperilla. Samassa rapussa olevaa asuntoa en ole koskaan nähnyt sisältä, joten olohuoneen seinän kaataminen jätti liikaa tilaa mielikuvitekselle, mutta toisen rapun peilikuva-asunnon yhdistäminen oli varsin helppoa ruokailutilan seinän kaatuessa ruokapöydän tieltä. 

Tuossa piirroksessa siis oikeanpuoleiset huoneet kuuluivat oikeasti asuntoomme ja vasen puoli, jossa lukee makkari, vierashuone ja siniset sohvat olohuoneessa, oli oikeasti naapurirapun asunto. Olisi kätevää kulkea lasten kanssa toisesta eteisestä ja vieraiden kanssa toisesta, eikös. 

Paperilla aikuisten ja lasten makkareita yhdistävä reitti keittiön kautta näyttää aika pitkältä, mutta loppupeleissä asunto oli niin kompakti, että ei se kovin pitkä matka olisi ollut. Tuskin sen pidempi mitä nyt tässä uudessa kodissa on poikien huoneesta jääkapille. Ja toisaalta olisihan tohon vessaankin voinut laittaa välioven. Silloin lasten puolella olisi ollut vessa/kodinhoitohuone ja naapurin vessa olisi jäänyt wc/kylpuhuoneeksi. 

Kaikkea sitä ehtikin ajatella. Sitten tuli toukokuu ja tultiin katsomaan tätä uutta kotiamme ja olkoon tässä nyt sneek peak omatekoisen pohjapiirroksen muodossa vähän vertailuksi miltä meidän 126neliöisessä kodissa näyttää. Yhdestä huoneesta on jo kotiesittelyyn kuvat. Hiljalleen alan saada niitäkin julkaisukuntoon.

Nyt kun miettii, niin aika äkkiä toteutui tämä meidän unelma isommasta kodista. Täällä on ollut hyvä elellä eskariarkea ja täällä on varmasti hyvä aloittaa kouluarki ensi syksynä. 

Mikä sun viimeaikainen unelma on toteutunut? 😊 

Pikkutaaperon päiväkodinaloitus

Meillä alkoi nyt syysloma ja pojilla on kaksi päiväkotiviikkoa takana. Leikki-ikäisen Jekun päivänkodin aloituksessa ei ole ollut mitään ihmeellistä. Enkä kyllä odottanutkaan, mitään iltavillejä kummalisempia muutoksia. Mutta taaperon, joka on edelleen ainakin omasta mielestäni ihan minun vauva, päiväkodin alkamista jännitin hieman. Tutustumassa käytiin vain kerran ja silloin selvisi ryhmän aikataulu ja päädyttiin 4,5 tunnin pävistä 6 tunnin päiviin.

Ensimmäinen viikko sujui yllättävän hyvin. Ja oikeastaan ainoa outous oli hiljaiset aamupäivät kotona. Puoliskoni oli parhaillaan kesälomalla, joten viimeiset kaksi viikkoa olivat todellakin kummallisia myös sen suhteen, että saatiin olla kotona ihan vaan me kahdestaan. Mutta nyt minun piti kertoa, miten meidän pikkutaaperon päiväkoti on oikein alkanut. 

Toistaiseksi äiti ei ole itkenyt kenenkään takia eroikävää. En päiväkotiin viedessä, enkä myöskään iltapäivällä, vaikka sen kyllä tuntee miten aamun ja puolenpäivän imetyshetki on jäänyt välistä. Toistaiseksi en ole myöskään joutunut jättämään hysteerisesti itkevää lasta jälkeeni.

Päiväkodissa jokaisella ryhmällä on omat ulko-ovet ja osastot. Nupun osasto on ensimmäisenä, joten aamulla jätän hänet eskareiden ovelle ja menen poikien kanssa Ässän ovesta sisään. Samalla, kun laitan Ässän ulkovaatteet paikoilleen Jekku menee itsenäisesti omalle puolelleen laittamaan omat tavaransa lokeroon ja käsipesun kautta aamupalalle.

Ässän kanssa annan hänen laittaa kengät hyllyyn itse, tossut puetaan sylissä ja käsipesulle hän saa näyttää tien. Toisen viikon perjantaina hän suorastaan juoksi käsipesulle! Käsipesun jälkeen hän osaa ottaa käsipaperin itse, kuivata kädet ja heittää paperin roskiinkin. Ensimmäisellä viikolla koitin tässä vaiheessa kannustaa Ässää näyttämään minulle, missä hän syö aamupalan ja menemään huoneeseen itse. Taapero kuitenkin hoksasi heti, että tämä on nyt vähän kumma juttu, kun äiti ei tulekaan enää kynnyksen yli ja laittoi jarrut pohjaa. 

Ensimmäisen viikon keskiviikkona ei tullut minkäänlaista aamuitkua. Torstaina ja perjantaina taas tuli sitten alkuviikkoa isompi itku. Tai itku ei sinällään ollut iso, mutta Ässä tarttui käsivarteeni tosi lujaa, kun yritin antaa häntä hoitajan syliin. Ensimmäisenä päivänä hoitaja laittoi vielä ulkoilun aikana viestin, miten Ässä oli syönyt ja muut aamukuulumiset. 

Toiselle viikolle otin oppia ensimmäisestä viikosta, enkä enää yritä rohkaista taaperoa menemään itse aamupalle, vaan nappasin hänet syliin jo käsien kuivauksen jälkeen ja ojensin sitten hoitajan syliin. Tämä sylistä syliin taktiikka toimi tosi hyvin ja toisella viikolla ei tullut yhtään aamuitkua. Kertaalleen taapero suorastaan ojentautui hoitajaa kohti sylistäni ja loppuviikosta he jäivät vielä vilkuttamaan ja sanomaan  minulle heipat ovelta. 

Ensimmäisellä viikolla yritin vain kadota paikalta mahdollisimmana nopeasti huikattuani nopeasti heipat. Ja taktiikka tosiaan toimi, joka aamnu kuulin eteiseen, miten itku ehti loppua jo ennen kuin olin saanut kenkiä jalkaani lähteäkseni.

Ensimmäisten viikkojen ajan taapero on hätkähtänyt toiveikkaana ovikellon soidessa ja ovien avautuessa ollut kuulema hieman pettynyt, kun ei häntä nyt tultukaan hakemaan. Iltapäivällä taas tulee helpotus itku, kun hän näkee minut ja Nupun oven takaa. Jospa syysloman jälkeen tilanne on vielä toisen viikon kaltainen, voin tossuja pukiessa toivottaa hauskaa päivää ja muistuttaa että, nähdään sitten päikkäreiden jälkeen. 

Päiväunet onkin se mikä minua erityisesti jännitti Ässän kohdalla. Ei sen takia etteikö hän niitä nukkuisi, vaan se nukahtaminen. Kotona hän on edelleen äidin vauva ja perheemme nukutustaktiikka hänen kohdallaan on äiti ja unitissi - päikkäreille ja yöunille. Muita toimivia nukutustaktiikoita on liikkuvat vaunut, auto tai pyörän istuin. Joten ymmärrätte ehkä jännitykseni. 

Ei tässäkään ollut mitään ongelmaa päiväkodissa. Ensimmäisellä viikolla muistan hoitajan kertoneen silitelleensä Ässää ennen kuin hän nukahti ja uudelleen, kun hän oli havahtunut hereille kesken unien. Taapero oli jatkanut uniaan hienosti. Nyttemmin minulle on kerrottu hänen nukahtaneen heti, kun sänkyyn pääsi ja hän nukkuu ainakin puolentoistatunnin päiväunia. Unikaveriksi vietiin mustekalapehmo.

Kotiin lähtiessä kyselen vähän onko hän ollut ulkona, onko nukkunut, entäs syönyt, joo ja ei kysymyksiä joihin jo tiedän vastauksen. Viimeisenä kysyn oliko hyvä päivä. Tähän asti hän on tyytyväisenä nyökännyt jokaisen kysymyksen kohdalla, joten uskallan väittää että hänellä on oikeasti hyvä olla hoidossa. Itsekin voin olla hyvillä mielin luottaessani lapset meidän uuteen päiväkotiin. 

Tsemppiä myös sinne ruudun toiselle puolelle, kaikille päiväkotitaivaltaan aloittaville!