Äitiysloman todellisuus (ennen vauvaa)

Kuvat: Eeva Tammikivi

Niinpä, sitä kun kuvittelin, että heti äitiysloman alkaessa, minä sitten kävelen Nuppua vastaan koululle, että saadaan varmasti läksyt tehtyä heti koulun jälkeen. Ja kuvittelin meidän kävelevän taas päiväkotiin poikien kanssa ja muutenkin palaavan siihen aivan samaan kotiäitiarkeen, mitä elin vielä elokuun alussa ennen töihin menoa. 

Noh, ei se nyt ihan niin energisesti alkanutkaan tämä äitiysloma. Tosiaan vihlovien supistelujen ja liitoskipujen saattelemana jäin sairaslomalle kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua. En voi väittää, sen olleen huono asia. En nimittäin ole ollut lainkaan niin ahkera mitä ajattelin olevani! 

Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin paljon. TOSI PALJON! Nyt tässä oli jo ennen hiihtolomaa pätkä kun en nukkunutkaan ihan joka päivä päiväunia, mutta edelleen nukun paljon. Tänään taas olenkin sitten nukkunut ja pötkötellyt enemmän ja vähemmän koko päivän, ehkä uskallan toivoa ihan vähän, että syynä olisi jo ihan vaan edes ajatuksena lähestyvä synnytys, eikä huonosti nukutut yöt.

Eikä puhettakaan, että olisin uskaltanut lähteä kävelemään poikien kanssa päiväkodille saakka. Hyvä että selviän meidän rappusista ja sitten ovelta autolle. Meidän parkkipaikka on mäessä ja se on haastava sekä ylös että alaspäin. Jyrkkä ja liukas näin kevättalvella. No nyt meillä on ollut kaksi viikkoa tuo uusi auto, joka on ollut ihan kelpopeli ja sen voi parkkeerata "ala-parkkiin", mutta vanhaa autoamme pidettiin käynnistymisen varmistamiseksi tolpan päässä parkkipaikalla, jos mentiin yhtään pakkasen puolelle.

Kertaalleen uskaltauduin lyllerrykselle ystävän ja koiran kanssa ja niin hyvää kuin se mielelle tekikin niin sen kyllä tunsi sitten seuraavana päivänä kropassa. Samaten, kertaalleen uskaltauduin poikien kanssa kävellen kavereille, joilla navigaattori näyttää minuutin matkaa autolla, ja seuraavan kerran taitettiinkin tuo samainen matka sittenkin autolla. Vaikka kävellen olisi ollut lyhyempi reitti ja lähtökohtaisesti mitään minuutin automatkoja ei mielestäni tarttisi tehdä lainkaan.

Tammikuun vaihtuessa helmikuuksi sain toisella tai kolmannella sairaslomaviikolla sain vihdoin laitettua puhelimeeni arkirytmin herätyskellot. Oma herätys, poikien herätys, oma aamupala, aamujumppa ja töihin! Esittelen ne teille ihan kunnolla kyllä. Kuitenkin siinä kohtaa, aamujumppa kello on ohitettu  ja Nuppu on lähtenyt kouluun, minä olen kömpinyt hetkeksi päiväunille.

Aivan niin ahkera en sitten tosiaan ollutkaan kuin luulin olevani. Mutta jos nyt jotain olen saanut aikaiseksi tässä vauvan syntymää odotellessani, niin väitän että olen saanut herätettyä blogin henkiin! Ja vaikka en olekaan jaksanut siivota niin paljon kuin olisi tarvinnut, enkä aina kyllä edes viitsinytkään, niin pyykkiä on kuulkaas tullut pyöritettyä! 

Eli blogin herättämisen lisäksi olen saanut meidän pyykkikopat kiinni! Tottakai siellä on välillä täysiäkin koppia, mutta pyykkirumba pyörii nyt aika kivasti joten sen osalta rutiinit on saatu kuntoon! Nyt sitten rauhallisesti, fyysisesti jopa hitaasti, mutta päättäväisesti kohti seuraavaa uutta rutiinia! Ja koska tosiaan olotila on tällä hetkellä selälleen pyörähtäneen kilpikonnan kaltainen, niin se ei ole se aamujumppa. Mutta edes omanpuolen petaaminen aamulla voisi olla aika hyvä.

Tai jos sittenkin vauva haluaisi syntyä seuraavaksi. :D

8 kommenttia

  1. Kauniita kuvia! Ja hyvä, että kuuntelet kroppaasi ja toimit voimiesi mukaan. Nyt varovasti liukkailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on kyllä ihan tappoliukasta! 😅

      Poista
  2. Omaan tahtiin vain. Anna voimien palautua rauhassa. Kauniit kuvat, olet niin valokuvauksellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 😊 Kun vaan malttais aina antaa sen oman tahdin hidastua 😅

      Poista
  3. Nämä kuvat on jälleen niin ihanat. <3 Nyt on kyllä todella liukasta ja saa olla supervarovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä! Meidän piha on paremmassa lusitelukunnossa kuin kentät oli ylläpidon loppuessa xD Onneksi nyt alkaa aurinkoisimmat tiet jo olla ihan sulia :)

      Poista
  4. Mä ajattelin kaikenlaista että mitä touhuaisin äitiyslomalla, ja moni niistä toteutunutkin. Yritän muistuttaa itselleni että pitää muistaa myös rentoutua ja olla vaan. Ei aina tarvitse olla menossa 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, rentoutuminenkin on tosi tärkeää, enkä kyllä keksi montaa rentouttavampaa asiaa ku päiväunet vauvan kanssa (oletuksella et vauva nukkuu :D) Muistan kun mua alkoi esikoisen aikaan ahdistaa etten ehtiny olla kotona enkä pyykätä, lauantai oli ainoa päivä ettei ollu jotakin mahdollista kerhoa tai muskaria.... se oli liikaa :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !