Neljä viikkoa laskettuun aikaan!

Pikakuulumiset 36+0 kunniaksi! 

Nyt olen ollut virallisella äitiyslomalla viikon. Äitiysloman kunniaksi kävin siis neuvolalääkärissä tasan viikko sitten rv 35+0. Pääsin neuvola-lääkäriin taas eri neuvolaan, koska meidän omassa neuvolassa ei ollut lääkäriaikoja tarjolla ja viikkoja minulla kuitenkin oli sen verran, että lääkäriaika kuuluu neuvolasuunnitelmaan. Jos en ihan väärin muista kesältä, niin kuvittelisin että tämä oli sama lääkäri joka laittoi minulle sen kierukan.  

Ehdin olla sairaslomalla kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua, ja tuolloin sairaslomaa hakiessani neuvolalääkäri tarkisti pyynnöstäni mikä on tilanne. Silloin kaikki oli kuten pitikin, joten nyt 35+0 lääkäri sanoi heti ettei halua tarkastaa tilannetta sisätutkimuksella, ettei se provosoi supistuksia yhtään lisää ja pahimmassa tapauksessa siis vahingossa käynnistä synnytystä.

Jos näitä joulunaikaan alkaneita supistuksia ja liitoskipuja ja ajoittaisia vihlaisuja ei lasketa, on edelleen kaikki ihan niinkuin pitää. Minä nukun hyvin ja paljon, mutta muuten olen elämäni kunnossa. No okei, en ole, en todellakaan uskalla lähteä edes pulkkamäkeen lasten kanssa, saatika että uskaltaisin kävellä päiväkodille asti. Mutta noin niinkun että rentoon kotoiluun olen oikein hyvässä kunnossa.

Aloin eilen (35+6) pakkaamaan sitä sairaalakassia tuonne liberolaukkuun. Nyt siellä on vauvalle kotiutumisvaatteet, toivotaan että niitä on nyt tarpeeksi. Mitä ihmettä pitää pukea vastasyntyneelle vauvalle päälle maaliskuussa automatkaa varten? Muistan kun pakkasin Nupulle söpön fleecehaalarinkin, kun ajattelin, että vauva täytyy pitää lämpimänä, jos on vaikka sade päivä. Juuu u, heinäkuu 2014, ei tarvittu fleecehaalaria, mutta pitäisikö maaliskuiselle kuitenkin laittaa vielä turvakaukaloon varuiksi toppahaalari, että puoliskoni voi sitten tuoda senkin meitä hakiessaan?

Itselleni on sairaalakassissa tällä hetkellä hiusharja, villasukat, kameran laturi (minulla on niitä kaksi) ja kasvojen puhdistussetti. Saatiin tammikuussa tukkuun rajoitettu erä TimeWise 3D settiä matkakokoisena, joten minähän otan sellaisen siis mukaan. Ja säilytän sairaalakassia vaatekaapissani, joten dödökin on siellä jo valmiina.

Sairaalakassista puuttuu vielä omat kotiutumisvaatteet, hammasharja ja hammastahna, neuvolakortti, kamera, puhelimen laturi, vesipullo, kuulokkeet jaaaaaa. No ne imetysliivit. Luultavasti seuraavasta pesusta viikkaan ne suoraan kassiin, jotta tulevat varmasti mukaan. Esittelen kassin sitten kun se kokonaan pakattu.

Tässä kohtaa alkaa luonnollisesti synnytyskin jo mietityttää ja sen verran olen nyt edennyt ajatuksissani, että jos synnytys alkaa samanlailla kuin Ässän synnytys, haluan tällä kertaa ammeeseen. Viimeksi minulle tarjottiin sitä, mutta kun ei ollut oikein mitään oloja mihinkään suuntaan en halunnut. Taisin nukkua sujuvasti siihen saakka, että supistukset alkoivat. Täytyy kyllä myöntää, että jälkeenpäin harmittaa etten halunnut ammeeseen.

Kohdunkaulan puudutteen sain Jekun synnytyksessä, en ota enää ikinä, Ässän synnytyksessä käytin ilokaasua, mutta en kokenut siitä olevan mitään muuta hyötyä kuin hengitykseen keskittyminen, joten kyllä minä nyt haluaisin kokeilla ammetta. Nupun synnytys nyt ei sovi tähän kaavaan ollenkaan, kunhan vain ehditään sairaalaan siis. 

Lääkäri ja terveydenhoitaja kannustivat molemmat kokeilemaan ammetta. Tosin lääkäri kyllä kehotti minua pyytämään ammetta jo siinä vaiheessa, kun soitamme tulevamme sairaalaan, koska ammeen täyttö kestää vartin ja jos synnytys alkaa samalla tavalla kun Nupun ja Jekun synnytys, niin tuskin tarvitsee kovin kauaa supistuksista kärsiä.

Aikaisemmin meidän matka sairaalaan on ollut 45-60min vähän muusta liikenteestä riippuen, mutta nyt asutaan enää n. puolentunnin matkan päässä. Joten ainakin toiveita ammeeseen ehtimisestä voi elättää. Toki eihän sitäkään tiedä onko sairaalan kahdesta ammeesta kumpikaan vapaana juuri silloin kun meidän vauva päättää syntyä, joten täytyy pitää mieli avoimena.

Luovuin muuten ensimmäistä kertaa kihlasormuksesta! Lauantai aamuna havahduin siihen ettei sormus pyörinytkään sormessani, lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä heräsin vessaan ja huomasin että sormushan ihan sattui, joten sunnutai-iltana otin sormuksen yöksi pois, maanantaina pidin sormusta vielä päivän, mutta illalla otin sen pois ja ehkä en laita sitä nyt hetkeen edes päiväksi takaisin.... 

Jos siis ei lasketa näitä aivan tavallisia raskauteen kuuluvia vaivoja: liitoskipuja, supistuksia, hengästymistä ja unisuutta ja tällaista kevyttä yöllistä turvotusta, niin täällä voidaan hyvin ja aletaan nyt jännittämään onko vauva hätäinen kuten Ässä (38+4), melko täsmällinen kuten Nuppu (39+5) vai kaikessa rauhassa ihmettelevä kuten Jekku (41+5). Ja ei, syntämäviikkojen kuvailut eivät kuvasta lastemme todellisia luonteita. :D 

Tajusin muuten juuri nyt, että helmikuun lyhyyden takia tämä 8.2. tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan on myös tasan kuukausi laskettuun aikaan joka on 8.3.! 

Onko siellä muita odottajia? Millä fiiliksellä nyt kauanko on vielä odotusta jäljellä? :) 

8 kommenttia

  1. Ei enää kauaa <3 Vaikka noilla viikoilla kyllä aika matelee! Sitä haluaisi jo saada pienen syliin saakka. Tsemppiä loppumetreille, toivottavasti pienin viihtyisi vielä ainakin täysille viikoille saakka vatsassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei näistä meidän lapsista voi arvata milloin tahtovat syntyä, jokainen tullut niin omaan aikaansa, joten ihan rauhassa täällä odotellaan :D sitten jos meinaa mennä taas toista viikkoa lasketusta yli saattaa alkaa aika käymään pitkäksi :D

      Poista
  2. Siellä valmistutaan yhteen elämän tärkeimpään tapahtumaan.
    Onnea ja kaikkea hyvää tulevaan.
    Hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Syntymä on kyllä aina ihme! :) Iloista ystävänpäivää sinullekin Tuula :)

      Poista
  3. Ihana oli lukea raskautesi loppumetreistä! Mahtaa olla melkoista hulinaa, kun sisaruksia on kolminkappalein odottamassa uutta tulokasta =) Minun maaliskuiseni syntyi kohta 12 vuotta sitten, ja kyllä siellä sairaalakassissa taisi olla kaikenlaista pukua aina topasta fleeceen... Kovasti tsemppiä loppuodotukseen ja etenkin h-hetkeen. Toivottavasti pääsen osaksi niitä kirjoitustesi kautta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hulinaa on kyllä 😄 onneksi on koulu ja päiväkoti, niin ehtii vähän ladata omia akkuja. 🙊 Varmasti pääset 😍

      Poista
  4. Kohta uusi elämä on maailmassa. Olen aina ihmetellyt tätä, kun aikanaan keskitettiin synnytykset. Laadukasta on joidenkin vaikea saada ja osa synnyttäjistä ei koskaan ehdi sairaalaan asti synnyttämään. Itsellä on kaikki kolme käynnistetty, joten itsellä ei ole tullut mitään kiirettä mihinkään suuntaan. Mutta monille oli pitkä tulo matka sairaalaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. matkat on kyllä tosi pitkät välillä, eikä noita matkoja taideta lainkaan huomioida siinä ohjeistuksessa että koska pitää lähteä sairaalaan. Onhan se eriasia kellottaa supistuksia 2h ja sitten lähteä sairaalaan jos sairaalaan on matkaa 15min kun sitten toiset kellottavat sen 2h ja sen päälle ajat reilun tunnin sairaalan. Eikä taida olla pelkästään "syrjäseudun ongelma" vaan onhan niitäkin tarinoita kuultu, että Helsingistäkin jouduttu lähtemään muualle synnyttämään, kun ei synnytyksen alkaessa olekaan ollut tilaa siellä lähimmällä synnärillä. Ehkä joskus vielä kätilöt ja doulat tuovat Suomeenkin synnytyskodit, joiden avulla matkat lyhenisivät, mutta äidit saavat kuitenkin synnyttää turvallisest terveydenhuollon ammattilaisten tuella :)

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !